Ensimmäinen yö erossa vauvasta

Tunti per ikäkuukausi, yö per ikävuosi.

Tämän neuvon kuulin jo raskaana ja tämän neuvon hylkäsin jo Elan ollessa kolmeviikkoinen, kun lähdin pariksi tunniksi työhön liittyvään tapahtumaan.

Neuvo on useimpien lastenpsykiatrien allekirjoittama ja siksi varmasti aiheellinen. Mutta jokainen vauva ja perheet ovat erilaisia. Siksi uskalsin pitkän pohdinnan jälkeen varata kaksi päivää ennen lähtöä liput yoksi Tallinnaan, jonne ystäväni olivat lähteneet jo edeltä edellisenä päivänä.

Ela jäi isänsä kanssa kotiin. Ferhat on Elan kanssa kaikki arki-illat ja viikonloput ja se tarkoittaa sitä, että kun päiväuniajat miinustetaan pois, Ela näkee Ferhatia lähes yhtä paljon kuin minua. Heillä on omat rutiininsa ja Ferhat nukuttaa hänet joka ilta. Sen 28 tunnin aikana, mitä olin matkoineen poissa, he viettivät päivät isoäidillään, jonne Ela menee monta kertaa viikossa muutenkin ja illat ja aamut he olivat olleet kotona. Ei yhtäkään itkua tai ikävän merkkiä.

Tiesin sen jo etukäteen, mutta kaikki meni hyvin, ja jälleenkohtamisemme oli taas sitä samanlaista, meidän kahdenkeskistä hymyä ja holtitonta naurua.

Silti tunnen tehneeni jotan väärin. Kun luen tätä tekstiä, huomaan selvää selittelyn makua. ”No Ferhat on muutenkin Elan kanssa kokoajan ja oltiin oikeesti vaan 28h erossa, kattokaa mä laskin, ja hei mä sentään menin vasta lauantaina kun kaverit menivät jo perjantaina.”

Äitinä huono omaatunto on saanut uudet mittasuhteet. Huono omaatunto kun imetys ei kestänyt kahta kuukautta pidempään, huono omaatunto kun en jaksa tehdä soseita itse, huono omaatunto olla yön poissa. Mikään näistä asioista ei ole silmin nähden aiheuttanut Elalle mitään ongelmia, hän kasvaa hienosti vailla mitään ruokaongelmia ja erossa vietetyn yön aikana hän nukkui 13h yli aamukymppiin. Mutta poden silti huonoa omaatuntoa, sillä eihän sitä koskaan tiedä miten nämä asiat tulevat vaikuttamaan myöhemmin. Imetyksen ennenaikainen loppuminen aiheuttaa hänelle läheisyysongelmia,valmissoseet haluttomuutta syödä kotiruokaa ja tietysti tulevaisuuden ahdistineisuushäiriö on sen 28 erotunnin syytä.

Tällaistako se on loppuelämän? Syyllisyyttä ja loputonta riittämättömyyttä?

Hauskaa mulla oli silti.

Kommentit (10)
  1. Tein esikoiselle kaikki soseet itse – lopulta en olisi enää jaksanut ja koetin tarjota välillä kaupan soseita, sillä seurauksella, että eivät kelvanneet ollenkaan! Jouduin siis jatkamaan omatekoisten soseiden valmistamista hampaat irvessä 🙂

    1. Voi ei. 😀 Tällaisiakin ongelmia on! Hei sä oot vaan liian hyvä kokki! 😀

  2. Ei mitään syytä huonoon omatuntoon!!!! Lapsella on hyvä olla oman isän kanssa sekä tutun ja turvallisen perheen ympäröimänä <3 On ainoastaan ihailtavaa, miten tasa-arvoista teidän vanhemmuus on.

    1. Kiitos, ihanasti sanottu! 🙂 Näin täytyy uskoa itsekin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *