Ensimmäiset kolme kuukautta

Ela täytti viikko sitten kolme kuukautta. Ja silläkin riskillä, että jokainen vaikeaa vauvavuotta läpikäyvä rupeaa vihaamaan minua (tai pahempi: lopettaa blogin seuraamisen) mun on pakko sanoa, että on ollut helpot kolme kuukautta.

Imetyskriisiä ja ekojen viikkojen baby bluesia lukuun ottamatta kaikki on sujunut kuin unelma. Ela nukkuu ja syö hyvin ja kasvaa ja kehittyy päivittäin. Haluaisin uskoa, että vanhempina meillä on ollut pieni osuus asiaan mutta se tuskin olisi totta: on arpapeliä miten ”tyytyväisen” tai helposti nukkuvan vauvan sitä syliinsä saa.

Kerron silti positiivisen kokemukseni kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että omaa onnea on ihana hehkuttaa. Tiedän, että se sotii vanhempaa suomalaista mentaliteettia vastaan, jonka mukaan onni kuuluu kätkeä, mutta mä nimenomaan haluan murtaa sen vanhan tavan. Mä oon helpottunut, levännyt, energinen ja onnellinen kolmekuisen äiti, enkä mä näe mitään hyvää perustelua peitellä sitä.

Toiseksi, haluan vaikuttaa stigmaan. Siihen stigmaan, jonka mukaan ensimmäinen vuosi on pelkkää rämpimistä ja vauvan takia täytyy luopua suurin piirtein kaikesta muusta elämästä. Ja hei, niin se saattaa monilla olla, ehkä suurimmallakin osalla. En tiedä. Mutta haluan osoittaa, että ei kaikilla. Monet lapsettomat ystäväni ovat huokaiseet helpotuksesta meidän seurassa huomatessaan, ettei elämä vauvan kanssa välttämättä olekaan niin rankkaa.

Toisaalta, haluan muistuttaa itseäni tässä kohtaa, että takana on vasta kolme kuukautta. Ja edessä vaikka mitkä kuiset hulinat, hampaiden tulo, soseiden ja kiinteiden aloittaminen, ryömimiset, konttaamiset ja kävelemiset… Ja jos Ela sairastuu, mahdollisesti paljon vaikeimpiakin asioita. Taas toisaalta, aivan kuten Iidakin kirjoitti, asiat eivät mene aina huonompaan suuntaan.

Koko viikon postaukset:

48 tuntia, 4 + 8 kuvaa

Mitä ostin tänä keväänä? #2

Yhdestä kotikielestä tuli kolme – miten kolmikielisyys toimii lapsiperheessä?

Näissä asioissa olen herkkä

Kommentit (20)
  1. Kyllä, vauva-ajoista saa ja pitää ehdottomasti kertoa myös myönteisiä kokemuksia.

    Omana odotusaikanani neuvolantäti ehdotti meille tuleville vanhemmille, että ”nyt kannattaisi lähteä yhdessä vaikka risteilylle, niin oisi sitten jotain mitä muistella kun tulee ne rankat ensimmäiset kolme kuukautta”.

    Ei kerrottu tädille, että oltiin juuri lähdössä festareille, ajateltiin vain että niin, rankkoina aikoina voisi tosiaan lohduttautua sillä, että ainakaan ei olla risteilyllä.

    Ei tullut erityisen rankkoja aikoja. Olisi varmasti voinut tulla, mutta en usko että sellaisia on tarpeen ihan niin voimallisesti joka puolelta manata. Jännittää se uusi elämänvaihe muutenkin ihan tarpeeksi.

  2. Ihana kun meillä on niin samanikäiset vauvat niin osaan niin samaistua sun kirjoituksiin! Täällä ihan samanlaisia fiiliksiä että kolme kuukautta mennyt paremmin kuin oletin alussa ja elämä tuntuu paremmalta kuin koskaan 🙂

    1. Sama täällä, niin kiva lukea ja samaistua suuntaan jos toiseen! 🙂 Ja todella ihana kuulla, että teilläkin on mennyt hyvin. <3

      1. Ainii ja piti sanoa vielä että ihanat vauvan varpaat 😁 mikä niissä vauvan varpaissa onkin niin sulosta vai oonko ainoo joka niin aattelee 🙈

        1. No en tiiä, oon ajatellut ihan samaa! 😀 Miksi aikuisten varpaat on rumat mut vauvojen söpöt?? 😀

          1. Niinpä! Ei mulla tulis aikuisten varpaita mieli pussailla mut oman pojan varpaita pussailu kyllä 🙈

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *