Ensin mieli, sitten peili

Tyhjä ajatus

Näistä astetta syvällisimmistä postauksista on tulossa jokamaanantainen perinne. Viime viikolla kirjoitin postauksen Tee rakkaudella tai jätä tekemättä, ja sitä edellisellä kerralla postauksen Ole lempeä. Tänään sanon muutaman sanan sisäisestä kauneudesta, joka heijastuu suoraan ulkonäköön.

Sunnuntaina kävimme siskojen ja äidin kanssa I Love Me -messuilla (entiseltä nimeltään Kauneus- ja Terveysmessut). Muotinäytös oli todella upea, enkä voinut välttyä - sielläkään - inspiraatiotulvalta. Itse messut olivat aikaisempien vuosien tavoin täynnä niin vanhoja kuin uusiakin innovaatioita. Kuumimpien trendien, föönien, superfoodien ja palettivinkkien lisäksi oli paljon perusterveyteen liittyvä ständejä. Kokoonpanomme kanssa kävimme mm. mittaamassa rasvaprosentimme, tarkastamassa hiuspohjamme, tutustumassa uusimpiin suoristimiin ja maistelemassa erilaisia raakasuklaita.

Kaiken hauskuuden keskellä mulla kuitenkin kävi mielessä: Täältäkö sen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kauneuden kuuluu löytyä? Älkää nyt ymmärtäkö väärin, messut olivat todella kivat, ja mäkin tunnen oloni kauniimaksi kun laitan aurinkopuuteria. Mutta koska monet nuoremmatkin tytöt (esimerkiksi jotkut peruskoululaiset) lukevat tätä blogia, ja joille ihan ensiksi en suosittelisi kestoripsivärjäystä tai kuntosalijäsenyyttä, koen velvollisuudeksi oman kokemushistorian kautta kertoa:

Ensin tulee mieli, sitten vasta peili

Toppi Bik Bok / Housut Noisy May / Kengät Spirit Store

Mikä ihmisessä on kaunista, on hänen persoonansa. En ole koskaan tutustunut yhtenkään ihmiseen, joka olisi itsevarma ja täynnä kauniita ajatuksia mutta siltikin ruma. Tai edes epäviehättävä. Voin vilpittömästi sanoa, että jokainen aidosti onnellinen ihminen, jonka tunnen, on mielestäni fyysisesti kaunis. Iästä, koosta tai ihonkunnosta huolimatta.

Ulkoiset puitteet rapistuvat ajan kanssa. Kun syön vehnää, mä turpoan. Kun syön suklaata, turpoan lisää. Joku päivä mun akne saattaa tulla takaisin. Kun synnytän, voin saada raskausarpia. Parinkymmenen vuoden päästä mulla on jo ryypyjä. Kuudenkymmenen vuoden päästä tekohampaat. Onneksi sisäinen kauneus voi kasvaa ajan kanssa fyysisistä muutoksista huolimatta. Oikeat ajatukset, elämäntavat ja aimo annos itsevarmuutta. Niillä näet itsesi kauniina, ja perässä näkevät kaikki muutkin.

Mitäs te tykkäsitte I Love Me -messuista, mikäli siellä kerkesitte piipahtaa?

Saranda

Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

IlonaH (Ei varmistettu)

Ihana kirjoitus taas! :) Mua harmitti, kun missasin nuo messut :( Olitko sunnuntaina? :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana kommentti taas! <3 Olin joo sunnuntaina. Mutta eniten mua inspas se superfood-osio, ja superfoodejahan meidän työpaikalta löytyy! ;) Joten ehkä et oikeasti missanukaan niin paljon.:)

Vierailija (Ei varmistettu)

En tykännyt messuista yhtään tänä vuonna. Ne tuntui jotenkin tosi suppeilta. Olisin toivonut lisää maistiaisia ja testereitä. Häämessujakaan ei ollut tänä vuonna samassa yhteydessä, aika pettymys siis sekin.

Saranda
Tyhjä ajatus

Mäkisin olisin toivonut niitä Häämessuja. :( Ne taitaa olla erikseen sitten 7-9.11,

Sirja (Ei varmistettu)

Tulipahan mieleen noista 'kestoripsivärjäyksistä' niin kyllä se taitaa olla niin että yli puolella teini-ikäisistä/murrosikäisistä on ne tekoripset ja hiuslisäkkeet. Oma pikkusiskoni, 13v, kävelee tuolla takin alla pelkkä napapaita päällä ja meikka enemmän kuin yksikään mun ikäinen kaveri. Että niin... järkyttävää.

Saranda
Tyhjä ajatus

Yeap tiedän mistä puhut. :D Toisaalta ehkä kaikki muut ajatteli meistä tuon ikäisenä samaa...? Mutta sitten voi miettiä että missä ihmeessä menee raja. Tulisipa villapaidat ja luonnollinen meikki/meikittömyys taas (lasten ja nuortenkin) keskuudessa muotiin. ;)

Kommentoi