Epäsuositut mielipiteeni (mm. lapsilisistä ja nykyajan teineistä)

DSC_9214.JPG

Moikka! Ajattelin osallistua tänään ensimmäisen kerran jo pitkään pyörineeseen Epäsuositut mielipiteet -haasteeseen. Kun julkisesti kirjoittaa tuhansille ihmisille, on aina vähän varpaillaan näiden asioiden kanssa. Tulkitseeko joku minut tai sanojani väärin, suuttuuko joku eri mieltä oleva silmittömästi? Loukkaanko jotakin vahingossa? Entä jos mielipiteeni muuttuvat vuosien varrella tai ehkä kenties jo komenttivuoropuhelun aikana – onko se noloa ja käytetäänkö sitä mua vastaan?

No, riskeistä huolimatta annetaan palaa vaan! Mielipiteet voivat todellakin muuttua (myös bloggaajilla…). Muistetaan myös että pelkät mielipiteet eivät ole koskaan faktoja.

 

Epäsuositut mielipiteeni

Saa erota ”liian helposti”. En ymmärrä, miksi monet saarnaavat sitä, että ihmiset eroavat nykyään liian helposti tai liian kevein perustein. Eroon on aina syy, eikä toisen kanssa tarvitse olla vain siksi koska ennen vanhaa oltiin pidempään yhdessä tai erottiin harvemmin. Se, että meillä on nykyään enemmän valinnanvaraa ja joustoa elämässä koskettaa luonnollisesti myös ihmissuhteita. Miksi toisen kanssa täytyy olla väkisin jos ei tunnu siltä?

 

On itsekästä olla seuraamatta uutisia. Ymmärrän, että jotkut ahdistuvat uutisista. Mutta mun mielestä länsimaalaisina etuoikeutettuina ihmisinä meillä on velvollisuus tietää mitä muualla maailmalla tapahtuu. Ja ihan täällä Suomessakin! Ärsyttää kun ihmsiset argumentoivat jonkun asian puolesta ottamatta asioista selvää, vain huhupuheen tai joidenkin satunnaisten otsikoiden perusteella. Ärsyttää vähän myös sellaiset ihmiset jotka ovat kiinnostuneita vain omasta elämästä.

Tiedän, että media usein myös vääristää asioita ja korostaa tai vaihtoehtoisesti jättää kokonaisia tapahtumia, kriisejä ja sotia pois lööpeistä. Mutta medialukutaito ei ainakaan parane uutisiin ja mediaan perehtymättä.

DSC_9162.JPG

Huutaminen ei ole koskaan OK. Ei puolisolle, eikä lapsille. Mulla ei ole vielä lapsia eli en puhu omasta kokemuksesta enkä tuomitse vanhempia, jotka joskus suuttuvat lapsilleen ja huutavat. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että kaikkia tunteita, myös suuttumista, voi ilmaista ääntä korottamatta. En oikeasti ole huutanut koko meidän parisuhteen aikana kertaakaan mun miehelle ja ollaan joka tapauksessa aina pystytty ratkaisemaan asiat ja riidat. Eli ollaan riidelty, mutta ei huudettu. Tiedän, että tässä on myös temperamenttisia eroja, mutta sitten kun meidän lapsi syntyy, mulle on oikeasti tosi tärkeää, ettei hänelle huudeta. Ei vanhempien eikä kenenkään muunkaan toimesta. Omasta mielestäni huutaminen ei ole koskaan OK.

 

Raskaana saa syödä tai juoda juuri sitä mitä haluaa. Mua ärsyttää ihmiset, jotka puuttuvat toisen raskausajan syömiseen. Suomessa on lista suosituksia, mitä juomia ja ruokia kannattaa välttää, ja on jokaisen oma asia kuinka niitä noudattaa. Vältettävien ruoka-aineiden listalla on sellaisiakin ruokia jotka voivat aiheuttaa sikiölle vaaraa yhtä todennäköisesti kuin se, että joudut kolariin tai tukehdut johonkin ”sallittuun” ruokaan.

Niin paljon kuin olenkin kiintynyt omaan sikiööni, rationaalisesti ajattelen, että sillä ei ole vielä mitään oikeuksia eikä lain silmissä raskauden tule rajoittaa naista millään tavalla. Ehkä tämä menee samaan kategorian sen kanssa mitä ajattelen abortista: se on OK eikä millään tavalla ihmiselämän riistämistä. Uskon, että suurin osa äideistä haluaa pysyä kaukana ns. sikiölle mahdollisesti vaaraa aiheuttavista ruoka-aineista ja esimerkiksi alkoholista ja tupakasta, ihan siksi koska monelle etenkin raskautta toivoneelle sikiö on jo tässä vaiheessa niin älyttömän tärkeä ja rakas ja sitä haluaa suojella kaikin keinoin. Ja juuri siitä syystä symppaankin heitä, jotka siitä huolimatta jatkavat esimerkiksi alkoholin käyttöä – usein silloin taustalla on riippuvuus eikä mikään tahallinen tarkoitus vahingoittaa sikiötä. Ollaanhan armollisia (muita) odottavia äitejä kohtaan?

DSC_9241.JPG

Lapsilisä ei kuulu kaikille. Jos vielä lapsiaiheisilla voidaan jatkaa, ajattelen, että kaikki eivät tarvitse lapsilisiä. Tai sanotaan mieluummin näin päin: oikeasti hyvätuloiset perheet, jossa lapsella on molemmat vanhemmat elättämässä, eikä heillä ole millään tavalla tiukkaa rahasta, tuskin tarvitsevat sitä 94e/kk. Tiedän monia, jotka pistävät sen suoraan lapsen korkoa kasvattavalle säästötilille johon lapsi pääsee käsiksi täytettyään 18 – n. 20 000e ihmiselle, joka on todennäköisesti saanut jo koko ikänsä kaiken tarvitsemaansa ja ylikin. Versus vaikka pienituloiset yksinhuoltajat, jotka joutuvat oikeasti käyttämään saman summan (yksinhuoltajakorotuksella, mutta sekin on pieni) vaippoihin ja ruokaan eikä se läheskään aina riitä. Voisiko lapsilisääkin maksaa suhteessa tuloihin? (Muut näkemykset ovat tervetulleita, olisi mielenkiintoista jutella aiheesta lisää.)

 

Teinit ovat fiksuja. Mun kokemus tämänhetkisistä teineistä: he ovat fiksuja ja esimerkiksi yllättävän ympäristötietoisia tyyppejä. Mitä olen keskustellut omien nuorempieni serkkujeni kanssa (ja kyttäillyt demi.fi:tä, haha), teinit puoltavat sukupuolineutraalisuutta, monikulttuurisuutta ja kasvisruokaa. Mua ei yhtään pelota jättää tulevaisuus heidän käsiinsä!

DSC_9250.JPG

Oletteko samaa vai eri mieltä? Onko teillä omia epäsuosittuja mielipiteitä?

 

 

Kuvat: Hanna Kärppä / Sunday Blondie (editointi minä)

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (48)
  1. Ihanaa että täällä osataan keskustella fiksusti ja rakentavasti, mikä tuntuu olevan blogien kommenttibokseissa harvinaista! 🙂
    Tuossa raskausajan alkoholinkäytössä komppaan aiemmin kommenteissa esiintynyttä linjaa; kun lapsi on päätetty pitää, tulee huomioida myös lapsen oikeudet. Ei äiti saa mielestäni aiheuttaa lapselle pysyvää haittaa, jos se kuitekin on estettävissä.. Lisäksi vielä yhteiskunnallisena pointtina se, että verorahoistahan varmasti kustannetaan erilaisia fas-lasten tukitoimia (mahdollisesti tarvittavia avusajia, hoitoja jne), joten jollain tapaa olisi kohtuullista, että asiaan puututtaisiin senkin takia, että nämä verovarat voitaisiin kohdistaa johonkin muuhun.

  2. Musta huutaminen on joskus ok. Se on vähän näitä ”hyvä renki, huono isäntä” -asioita. Eli on tilanteita, joissa äänen korottaminen auttaa viestimään siitä, että nyt olen muuten tosissani. (Kyllä esim. huusin just siskon lapsille, kun olivat karkaamassa ravintolan pihalta ja juoksemassa Aurajokeen.) Mutta tämä keino on sitä tehokkaampi, mitä harvemmin sitä käyttää. Jatkuvasti huutaminen on rasittavaa ja herättää vain ärtymystä ja pelkoa lähimmäisissä.

    Tämä on varmaan aika kulttuurisidonnainen asia, mutta Suomessa minusta paljon isompi ongelma on, että huutamisen sijasta vinoillaan tai ollaan muuten passiivisaggressiivisia. Tästä tuli just vastaan uutinenkin: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/saa-huutaa-osaatko-purkaa-vihaasi-oikein

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *