Haluan spontaanisuutta (juuri silloin kun sitä ei voi saada)

Mikä ihmisessä on, että se haluaa juuri sitä mitä ei voi saada?

Olen koko aikuisikäni nauttinut oman elämäni tarkasta suunnittelusta. Olen aina halunnut tietää mitä ensi viikolla tapahtuu, mielellään ensi kuussakin. Spontaanit tarinani raijoittuvat siihen yhteen kertaan, kun lähdin suoraan iltavuoron jälkeen baariin läpinäkyvissä kompressiotrikoissa.

Koen, että suunnitelmallisuus on tuonut minut tänne, missä olen nyt aina blogin kirjoittamisesta lapsen saamiseen. Olen nähnyt spontanisuuden elämän hauskana elementtinä, johon minusta ei kuitenkaan ole ja josta ei ole varsinaisesti mitään hyötyä.

Ja silti viimeiset kolme kuukautta olen haaveillut (spontaaneista) potkulautailuista keskustassa, äkkilähdöistä, päivistä, kun voi sittenkin vaan katsoa koko päivän leffoja ja illoista, jolloin ei ole mikään kiire kotiin.

Vauvan kanssa voi tehdä paljon. Ainakin meidän vauvan, joka on tyytyväinen missä tahansa ja kenen tahansa vain. Silti on jotain asioita, jotka eivät ole vanhempana mahdollista. Kuten kahdenkeskiset, spontaanit iltauinnit. (Sain raskaana ollessani kommentin, että vauvan voi ottaa vaikka turvaistuimeen mukaan ja jättää rannalle sillä välin kun vanhemmat uivat. Kerroin Ferhatille tästä nerokkaasta idean, johon sain vastaukseksi: ”Ootsä hullu?! Joku sekopää voi olla lähellä ja nappaa mukaansa ennen kun me ehditään ulos vedestä tai sitten joku orava tai karhu syö sen.”)

Myös after workit ja terassiskumpat ovat harmaalla vyöhykkeellä. Viiniä lipittävää äitiä tuskin katsotaan hyvällä, vaikka se jäisikin siihen yhteen, omaan oloonsa mitenkään vaikuttavaan annokseen. Aika mälsää, monet kerrat olen kävellyt vaunuilla aurinkoisena päivänä ja ajatellut, että voisin istua ulkona juomassa yhden. (Itse asiassa niin joinkin edellisviikolla yhdessä lounastapahtumassa Elan kanssa, ilman, että tajusin mitä tein. ”Skumppaa vai kombucha?”kysyttiin ja mä ajattelin että hyi, ei ainakaan kombuchaa.)

Ehkä se on tämä kesä. Tai pahempi: tietoisuus menetetystä (tai siis vapaaehtoisesti annetusta…) vapaudesta.

Tänään Elan nukahtaessa aamukuuden syötön jälkeen, laitoin spontaanisti uikkarit ja kylpytakin päälle ja kävelin rannalle. Jos ei iltauinteja niin sitten aamu-uinteja ja jos ei kaksin niin sitten yksin.

Kommentit (6)
  1. Lissabonissa on NIIN normaalia että vanhemmat juo terassiviinejä lasten mukana ollessa, myös vauvojen kanssa! Itseasiassa kaikkien aidattujen puistojenkin lähellä on joku kahvikioski josta saa myös viiniä. Täällä näkee tosi usein myös nuoria isejä olutpullot kädessä leikkipuistojen reunalla eikä kellekään tulisi mieleenkään paheksua asiaa 😀 Niin erilainen on kai Etelä-Eurooppalainen suhtautuminen alkoholiin.

    1. Kuulostaa niin unelmakaupungilta! 🙂 Nyt tietysti mietin et miten kamala äiti oon kun unelmakaupungissani alkoholin nauttiminen olisi ok… 😀

  2. Todellakin voit mennä terassiskumpalle! Musta se on just äitiysloman pientä luksusta, että satunnaisesti (ja nyt puhutaan oikeasti sellaisesta pari kertaa kuussa tahdista) voi lounaan kanssa ottaa lasillisen. Koskaan ei ole kukaan paheksunut, eikä siihen kyllä mitään syytä olisikaan. Nauti elostasi! T:Kahden äiti

    1. Oikeasti? 😀 Ihana jos sä ajattelet näin! Kiitos! 😀 Mä otan oppia sun asenteesta ja aivan varmasti otan viiniä ensi viikolla lounaalla. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *