Heikentääkö sosiaalinen media ihmissuhteita?

IMG_9369.jpg

Luin aikaisemmin tällä viikolla Hesarista mielipideartikkelin siitä, miten vanhempana on valitettavan helppoa laiminlyödä omia lapsia älypuhelinriippuvuudessa. Kuinka lapsi ei saa tarvitsemaansa hellyyttä ja vuorovaikutusta, jos oma äiti ja isä antaa enemmän huomiota kännykälle kuin omalle lapselleen. Olen artikkelin kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä, ja aion olla tämän asian suhteen ihan erityisherkkä kun saan joskus omia lapsia…

Aloin kuitenkin pohtimaan siihen rinnalle muita ihmissuhteita, jotka saattavat kärsiä tai vaihtoehtoisesti vahvistua somen käytön lisääntymisen myötä. Heikentääkö vai vahvistaako sosiaalinen media ihmissuhteita?

IMG_9359.jpg

IMG_9345.jpg

Olen sitä sukupolvea, joka sai kasvaa aikuiseksi ilman iPhonea. Vielä abivuonna tekstasin ihan perinteisiä tekstiviestejä. Se oli vielä sitä aikaa kun kavereita näki koulussa lähes päivittäin eikä välttämättä ollut tarvetta lukea ja nähdä heidän kuulumisia fyysisten tapaamisen ulkopuolella kuten nykyään saa tehdä Instagramissa tai Snapchatissa. Asuin saman katon alla vanhempieni ja kaikkien sisarusteni kanssa, enkä kokenut tarpeelliseksi avautua heille viesteillä pitkin päivää sillä tiesin näkeväni heidät illalla kotona.

Nyt tuntuisi todella kummalliselta, ettei ystäviltä, joita ehtii tapaamaan parin viikon välein jos silloinkaan, saisi snäppejä tai naurettavia memejä Messengeriin. Uskallan väittää (ja tutkimustuloksetkin sen osoittavat), että suurimmalle osalle ihmisistä yhteydenotto perheenjäseniin ja ystäviin on lisääntynyt älypuhelimien ja somen myötä. Se, että kaikki perheenjäseneni ovat yhden Whatsapp-keskustelun alla ja se, että saan soittaa ilmaiseksi ystävilleni toiselle puolelle maailmaa videokuvan kera, ovat kiistatta yksi elämäni iloista.

Mutta viekö some samalla ihmissuhteilta iloa ja aitoutta? Ehkä ja riippuu varmasti myös ihmisistä. Kenties näkisin ystäviäni useammin jos tietäisin etten kuule heistä muuten niin usein ja kätevästi. Tuntuu, että some vähentää myös inhimillistä vuorovaikutusta, kun puhelimeen on tartuttava seurassakin edes ruokakuvan ottamisen ajaksi tai ”hiljaisina hetkinä”.

Toinen asia, jonka olen huomannut lisääntyvät somen myötä on se, että ihmiset vetoavat yhtä useammin kiireeseen. Fyysinen näkeminen ja kontakti on priorisoitu vähemmälle, sillä ”voidaanhan me viestitellä ja soitella, kun ei ehitä nähäkää”.

IMG_9365.jpg

Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan usko, että some on vain yksi iso mörkö, jota voi syytellä sormella sosiaalisten suhteiden rappeutumiselle. Päinvastoin, se on mielestäni erinomainen väline ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Loppu on meistä kiinni; miten käytämme näitä somen kanavia ja miten paljon annamme itsestämme niiden ulkopuolella.

 

Mitä mieltä te olette aiheesta; some ihmissuhteiden kannalta hyvä vai paha?

 

PS: Niin ja somesta puheen ollen, Snapchatissa menossa My friday -päivä! Seuraa: @sarandadedolli

 

saranda OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI

Kommentit (12)
  1. Sosiaalinen media lisää turhia kerroksia kommunikaatioon ihmisten välille.

    Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole suuria kirjailijan lahjoja tunteittensa ja ajatustensa ilmaisuun, ja lisäksi sometus-”kulttuuri” muutenkin karsastaa syvällistä ilmaisutapaa. Somekulttuuri on pinnallisten ihmisten ohjailemaa, jonka kautta hyvin pinnallinen ilmaisu on muodostunut normiksi, ja siitä poikkeava nähdään omituisena.

    Se, että suurin osa ihmisistä ei ole kovin syvällisiä ilmaisemaan itseään, ei haitannut aikana, jolloin suurin osa kanssakäymisestä oli kasvokkaista. Ei se haitannut niin paljon vielä edes puhelinkeskusteluissa, koska vaikka puhelinkeskusteluissa keskustelijoilta jääkin saamatta visuaalinen yhteys toisen ihmisen olemukseen ja ilmeisiin, niin äänensävyn kuulee, ja lähes kaikki ihmiset pystyvät äänensävystä, äänenpainoista sekä -tauotuksista tulkitsemaan paljonkin melko syvälle menevää tietoutta varsinaisen puheessa tulleen viestin lisäksi. Tekstimuodossa kaikki tämä jää puuttumaan, koska kuten sanottu, ihmiset eivät ole hyviä ilmaisemaan itseään tekstissä eikä ilmaisevaa kirjoitustapaa edes arvosteta, vaan pidetään vähän omituisena.

    Kun vastaanottaja sitten lukee someviestiä, hän useimmiten paikkailee näitä aukkoja arvelemilllaan tai jopa keksimillään seikoilla. Siis sitä, että mitä viestin lähettäjä oikeastaan tarkoitti.

    —————————————————-

    Instagram nyt on sitten vielä asia erikseen. Siinä viestitään kuvilla, mutta kuvien ei ole tarkoitus viestiä rehellisesti ig-tilin omistajasta, vaan markkinoida häntä. Näin saadaan taas lisää esteitä normaalin kommunikaation välille, ja nakerretaan paloja pois ihmisten välisestä aidosta yhteydestä.

    —————————————————-

    Olen itseasiassa jopa töissä appsisuunnittelun puolella, eli en vastusta teknologiaa sinänsä. Mutta uskon, että jossain vaiheessa ihmiskunta herää tästä some-hommasta, ja alkaa palata uudelleen kommunikaatiokeinoihin, jotka lisäävät ihmistenvälistä aitoa ymmärrystä. Tämä voi tapahtua myös teknologian avulla; voi olla että uudet, paremmin itseilmaisua mahdollistavat teknologiat syrjäyttävät nykyisen somekulttuurin. Voin myöntää, että ihan toivon näin tapahtuvan. Nykyinen some ei tee ihmisille eikä varsinkaan ihmisten ja ihmisryhmien välisille suhteille hyvää.

    1. Todella hyvä kommentti! Olet miettinyt asiaa monelta kantilta, joita ei itelläni tullut edes mieleen.

      Tiedän mitä tarkoitat tuolla itsensä ilmaisulla kirjoittamisen kautta. Se on tosi mielenkiintoinen juttu, osa ei kykene siihen ollenkaan kuten sanoitkin mutta moni myös pitää sitä itselleen parhaimpana tapana kommunikoida. Monethan nettideittailee ja avautuu esim. viestitse paljon mieluummin kuin kasvotusten. Tiedostan kuitenkin sen, että se joukko ei edusta suurinta osaa ihmisistä.

      Salaa mäkin toivon samaa – että some kokee jossain vaiheessa pienen inflaation ja että omakin kiinnostus eri (somen) sovelluksiin lopahtaa.

      Kiitos kommenttista ja mukavaa päivää!:)

  2. Sosiaalinen media saattaa ainakin vähentää ihmisiin tutustumista. Oon iltalukiossa töissä, ja on outoa seurata käytävillä, miten opiskelijat istuvat penkeillä kännykät kädessä eivätkä juttele toisilleen. Koulussa on ihan hiljaista. 😀 Mutta meille tulee nyt muutenkin vähän epäsosiaalisia tapauksia – päivälukion puolella tilanne ei näytä yhtä pahalta.

    Somessa on kiva pitää yhteyttä ystäviin, mutta en ikinä räplää puhelinta seurassa.

    1. Olen huomannut samaa työpaikoissa ja munkin koulussa pienissä määrin! Kamalaa miten se oma puhelin houkuttelee jotenkin enemmän kuin se että tutustuis uusiin tyyppeihin…

      Mahtavaa ettet räplää! Monen (minunkin) on otettava susta mallia <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *