Hiljaa hyvä tulee

Tyhjä ajatus

Joka kerta kun tulen illalla töistä kotiin, käytän kaksi bussia. Toinen tulee pysäkille aina kirjaimellisesti samoilla sekunneilla, kun toinen on lähtenyt. Joudun odottamaan aina vartin seuraavaan.

Alussa tää asia ärsytti mua niin paljon, että olin ehdottaa HSL:lle, jos he voisivat tehdä yhden minuutin aikataulumuutoksen suuntaan tai toiseen.

Mutta onneksi kaiken negatiivisen voi kääntää myös voitoksi. Tämä vartti on nykyään päiväni kohokohta. Kävelen pimeässä ja kaikessa hiljaisuudessa kymmeneltä illalla n. kilometrin lähemmäksi toiselle pysäkille, ja sisäistän rauhassa päivän tapahtumat. Koulussa ja töissä patoutunut stressi laukee kerralla, kun saa olla yksin ja ahmia keuhkoon raikasta ilmaa. Rentoudun jo siinä vaiheessa niin, että kun tulen kotiin, ei tee mieli heittäytyä suoraan sohvalle uupuneena, vaan sen sijaan olen hyvällä tuulella tekemään muuta. Nukun yöni paremmin, kun en jää potemaan asioita sängyssä myöhäisinä pikkutunteina.

Eilen toinen bussi oli ensimmäistä kertaa myöhässä niin, etten tehnykään jokailtaista happihyppelyä. Olin edelleen tosi väsynyt koko bussimatkan, ja tajusin, että loppuilta menisi kokonaan mönkään, jos en pidä rutiinistani kiinni. Joten jäin kaksi kilometriä ennen kotia kyydistä pois ja kävelin loppumatkan. Olin heti paljon virkeämpi.

Toivottavasti jokainen löytää oman "illan hiljentymishetken" - oli se sitten kirjan lukemista, venyttely tai hyvä leffa. Tai vain hiljaa tuolissa istuminen. Mun mielestä on vaan tosi tärkeätä rentoutua kaiken päätteeksi hiljaisessa ympäristössä sellaisen asian parissa josta nauttii, mutta mikä ei vaadi kauheasti ajattelemista - jo reilusti ennen nukkumaanmenoa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille,

Saranda.

Kommentit

Rentoutuminen arjen keskellä on äärettömän tärkeää. Itse syyllistyn liian usein siihen, että unohdan kunnolla rentoutua eli teen sen turhan puolivillaisesti. Etenkin nyt näin muutokiireiden keskellä se meinaa jäädä, vaikka nimenomaan nyt se olisi äärettömän tärkeää.

Kommentoi