On ihanaa olla raskaana

Tyhjä ajatus

Viimeksi kertomasta tunteestani, jossa pelkään jonkun asian menevän kamalasti pieleen, on sitemmin pyristelty irti. Viikonloppu, joka sisältää reippaasti (melkein yliannostuksen...) aikaa läheisten kanssa, riittävästi unta ja yhden hyvien uutisten ultraäänen, tekee taikoja.

Perjantaina meillä oli tosiaan rakenneultra. Mainitsin blogissa aikaisemmin, ettemme aio kysyä vauvan sukupuolta, vaan kiinnostuksemme oli sataprosenttisesti sikiön hyvinvoinnissa. Ja onneksi hän näytti voivan niin hyvin kuin vain mahdollista. Hän liikkui ja potki minkä ehti - tuntui tosi oudolta nähdä ruudulla sen saman vauvelin liikkuvan jonka tunsin samanikaisesti pyörähtelevän vatsani sisällä. Hän oli varsin akrobaattinen ilmestys, varpaat suussa, suoristi ja koukusti komeita jalkojaan vuoron perään. Hän vilkutteli ja nieli lapsivettä niin että näimme omin silmin hänen huultensa liikkuvan ja veden kulkeutuvan vatsalaukkuun asti. Se oli niin hullua! Ja maailman, maailman parasta katsottavaa.

Musta on kaikin puolin ihanaa olla raskaana. Ensimmäinen kolmannes oli vaikea, ja tajuan sen rankkuuden vasta nyt, kun kaikista oireista ja kivuista on päästy (toistaiseksi, kop kop, kop) eroon. Onneksi raskausuutiset saivat jaksamaan tuon ensimmäisen osan niin että fyysisestä kärsimyksestä huolimatta tunsin olevani maailman onnekkain nainen. Kuvitelkaa nyt sitä tunnetta ilman minkäänlaisia negatiivisia oireita. Nyt mä oon oikeasti maailman onnekkain nainen.

Tiedän että raskautuminen on herkkä aihe ja pohdin, onko poliittisesti korrektia hehkuttaa sitä julkisesti tai edes läheisilleen ääneen. Mä oon ollut viime viikkoina vaan niin pohjattoman kiitollinen kaikesta, tiedostaen kuitenkin samanaikaisesti sen että kaikki on ohimenevää eikä koskaan voi ennustaa mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Siksi mä haluan olla näkyvästi onnellinen. Näkyvästi raskaana ja ilmeisesti raskauden takia myös elämäni kunnossa.

En olisi ikinä uskonut että raskaus sopii itselleni näin hyvin. Alkuraskaudessa oikein huutelin sitä etten aio enää koskaan raskautua, mutta nyt mua ihan surettaa että muutaman kuukauden päästä tää loppuu. Tykkään ihan hirväesti jopa tästä hiljalleen kasvavasta vatsasta, enkä yhtään jännitä että muodostuuko iholle raskausarpia tai tuleeko kroppani muuttumaan pysyvästi tavalla tai toisella. Tää tunne on maailman paras ja kaikki "pinnalliset" seuraukset ovat ehdottomasti sen arvoisia.

Luulen että hyvän tuurin, geenien ja puolison tuen lisäksi saan kiittää myös itseäni siitä, että olen yrittänyt syödä monipuolisesti ja liikkua lähes päivittäin. Kaikki ei toki pysty liikkumaan raskauden aikana, mutta jos pystyy, suosittelen sitä kaikin puolin. Mun liikunta on yleensä 3-4km rauhallinen juoksulenkki, puolen tunnin peruskuntouinti tai jooga, mutta se antaa niin paljon energiaa ja itsevarmuutta siitä, että kroppa pystyy tällä hetkellä muuhunkin kuin "vain" kasvattamaan lasta. (Olipa typerästi sanottu. Tarkoitan siis sitä että tuntuu että tässä on kuitenkin se sama vartalo ja sama minä kuin aina ennenkin.)

Olen joka päivä kiitollinen siitä, että pääsen ulos liikkumaan, sillä tiedän että raskauden edetessä se ei välttämättä tule olemaan enää näin helppoa. Lisäksi panostan oikeasti kehonhuoltoon, venyttelen ja käyn saunassa enkä oikein koskaan nipistä yöunista. Toistaiseksi lapsettomana tuohon kaikkeen riittää hyvin aikaa.

Lauantaina meillä alkoi 22. raskausviikko, ja olen nyt vihdoin kutakuinkin lähtöpainossani. Harmittaa, ettei ultria enää ole, tosin neuvola-aikoja toki senkin edestä. Ensi viikolla saamme raskaustodistuksen jonka pohjalta voi hakea mm. äitiyspakkauksen. Kiinnostaako teitä kuulla otammeko pakkauksen ja miksi kyllä tai ei?

 

 

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Miten päästä siitä tunteesta eroon, että jotain tosi kamalaa tapahtuu?

Miksi emme halua tietää lapsen sukupuolta?

Miltä alkuraskaus tuntuu?

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

MarikaJohannaP
Hey girl

Musta näitä tuntemuksia on ihana lukea <3. Kiitos että saadaan myötäelää tätä kanssasi :) <3.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kun kommentoit jotain tällaista! Tulee sellainen olo etten höpise ihan turhia täällä. :) Oot ihana. <3

iidis
Varpain jaloin

Musta on jotenkin ihana lukea näitä sun odotuspostauksia. Osaat niin hyvin sanallistaa sitä tunteidenkirjon moninaisuutta. Ja on jotenkin voimauttavaakin lukea, että voit alun pahoinvoinnin jälkeen hyvin <3 Etenkin kun omat raskauteni olivat molemmat niin vaikeita ja kuluttavia. Vaikka oma lapsilukuni onkin näillä näkymin täynnä - seuraava vauva tässä perheessä saa olla koiranpentu sitten joskus, kun kuopus on vähän isompi.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos paljon! :) Voi vitsi mä toivon että saatte hankittua koiranpennun vielä. Mä niin nään koiran sulle! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa että rakenneultrassa oli kaikki hyvin! Voisitko tehdä postauksen aiheesta ekologisuus vauvan kanssa? Lapsen hankkiminenhan kun sinänsä ei taida olla ekoteko niin olisi mukava lukea ajatuksia miten sitä voisi kompensoida.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos mahtavasta ideasta. :) Mun onkin on ollut ajatuksena kirjoittaa tästä mut muistutus tuli paikallaan! Yritän saada tekstin aikaseksi jo tässä kuussa. :) Kiitos!

Kaunis ja onnellinen postaus <3 ihana, että nautit ja kaikki on hyvin <3 onhan se ihmeellinen tunne, kun saa kantaa rakkautta sisällään, pientä ihmettä vatsassa. Jotain, mikä on vanhempien rakkaudesta syntynyt. Onnea loppuodotukseen :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Miten suloisesti sanottu. :) Ihan herkistyin ruudun toisella puolella! Kiitos tästä. <3 Ihmeelliseltä tuntuukin vaikka tätä ihmiset onkin tehnyt aina. :D

Sssanna (Ei varmistettu)

Kaikki mahdolliset vauvaan liittyvät postaukset kiinnostaa ainakin mua &lt;3. :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Jee!! :D Seuraavan kerran kun mietin, julkaisenko jotain, ajattelen: "Ainakin Sanna lukee!" Kiitos kun piristit (taas) mun viikonloppua. Oot aikamoinen! <3<3

A.S. (Ei varmistettu)

Ihanaa kuulla tällaisia kuulumisia! &lt;3 Ja vaikka raskaus tai vauva-asiat eivät ole itselleni mitenkään ajankohtaisia, niin kiinnostaisi kuitenkin lukea ajatuksiasi äitiyspakkauksen suhteen. Osaat kirjoittaa niin hyvin, että näitä postauksia on todella ilo lukea :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos muru tosi herttaisista sanoistasi. <3 Heti kun ollaan saatu raskaustodistus, kirjoitan aiheesta. :)

Sulle mitä MAINIOINTA uutta viikkoa! Toivottavasti jokainen päiväsi on ihana ja rakkaudentäyteinen. <3

Meriminttu (Ei varmistettu)

Ihana postaus, tästä oikein huokuu sun onnellisuus! Oma raskauteni ei ole ollut fyysisesti helppo alun pahoinvoinnin jälkeenkään mutta samaan aikaan kaikkien kolotusten ja heikotus ten kanssa olen maailman onnellisin. On ihan mahtava tunne, kun oma lapsi kasvaa vihdoin sisällä. En olisi voinut kuvitellakaan tällaista kiintymystä vauvaan jo raskausaikana. Mulla on menossa nyt rv 30 ja samalla, kun odotan malttamattomana joulukuuta saapuvaksi, on haikea ajatella raskauden olevan pian ohi. :D

Sattuneesta syystä kaikki vauva-aiheiset postaukset kiinnostaa, mistä päätätkään kirjoittaa :) Kaikkea hyvää sulle loppuraskauteen!

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana kommentti, tulin jotenkin tosi onnelliseksi sun puolesta vaikka oireet ei jätäkään rauhaan. <3 Mut toi asenne ja rakkaus jo nyt omaan lapseen: se ilmeisesti voittaa kaiken. :) Ajattelen usein että mitä tahansa tapahtuukaan sitten kun lapsi on kohdun ulkopuolella, se sama rakkaus kantaa aina.

Raskaus- ja vauvapostauksia siis coming up! Iloista odotusta sinne myös. :) <3

Kommentoi