Kroppani tietää minua paremmin

img_2285.jpg

Mun kroppa on ihan uskomaton. Olen ollut tänä vuonna kolme kertaa kuumeessa ja flunssassa, jokaisella kerralla silloin kun jokin iso paine on purkautunut elämässä.

img_2356-edit.jpg

Ensimmäisen kerran maaliskuussa kun isoisäni kuoli. Hän oli ollut muutaman kuukauden sairas, ja lensin alkuvuonna kuukaudeksi Australiaan viettämään aikaa hänen kanssaan. Samana iltana kun sain soiton hänen pois nukkumisesta, kurkku muurautui yhteen ja lämpö nousi yli 38. Monen kuukauden raskas huoli muuttui suruksi ja toisesta henkilöstä sressaaminen oireilevaksi kropaksi.

img_2335.jpg

img_2334.jpg

Toisen kerran sairastuin syyskuun alussa, vain muutama päivä sen jälkeen kun huomasin että raskauspahoinvointi on hellittänyt ja voin elää taas normaalia elämää. En jotenkin edes ymmärtänyt miten kahden ja puolen kuukauden alituinen oksentaminen ja pyörtymisen pelko vaikutti psyykeeseen. Olin onnellinen raskaudesta mutta täysin murtunut jatkuvasta alisuoriutumisesta. Kun huomasin olojen helpottavan, stressi purkaantui jälleen ja flunssa iski.

img_2348-edit.jpg

Kolmannen kerran sairastuin maanantaina. Syy? Palautin sunnuntai-iltana kirjani käsikirjoituksen kustannustoimittajalle luettavaksi. Tunsin jo maanantaiaamuna tietyn tyyppistä väsymystä, jota luulin vain ison projektin päättymisestä johtuvaksi raukeudeksi. Maanantai-iltana kurkku kuitenkin taas kasaantui ja tiistaina kuume nousi. Jep, stressihän se siellä taas purkaantui.

img_2375-edit.jpg

Tarinan opetus: meidän kroppa tietää milloin täytyy palautua silloin kun oma mieli ei tajua sitä. Vartalo kyllä ottaa omansa, oli se sitten hyvällä tai pahalla. Hyvällä olisi ollut oppia kahdesta aikaisemmasta flunssasta ja raivata tämän viikon kalenteri ennakkoon mahdollisimman kevyeksi, jolloin ehkä koko flunssa olisi pysynyt poissa. Pahalla oli sitä että jouduin perumaan kaikki pienetkin työasiat ja itkeä särkeviä raajojani peiton alla.

Nyt voin jo paremmin, toivottavasti tekin. Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

 

Kuvat: Wilma Rytkönen

 

Mekko: Anna Ruohonen (saatu blogin kautta)

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (8)
  1. Ihanaa, että voit jo paremmin! 🙂

    Tutulta kuulostaa stressin purkautuminen fyysisenä oireiluna. Mun kortisolitasoja on tarkkailtu säännöllisesti parin vuoden ajan, ne on välillä olleet ihan taivaissa. Ollaan tehty kaikenlaisia lisätutkimuksia, mutta vakavampaa syytä ei ole (onneksi) löytynyt. Joten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja vuosien ajan padottu stressi siis nostavat tasoja. Nykyään tunnistan kortisolin nousun stressaavassa tilanteessa: kuume nousee, iho särkee, pää tulee kipeäksi ja ruokahalu menee. Jos stressi jatkuu pitkään, niin saattaa seurata flunssa tai mahatauti.

    Elämä helpottuu jo ihan siitä, että tiedostaa kehonsa toimivan näin. On tärkeää löytää erilaisia keinoja purkaa stressiä ja ahdistusta. Monesti ne tilanteet tulee vaan niin yllättäen, että eipä siinä ehdi juurikaan varautua!

    1. Tosi mielenkiintoista ja tietysti harmillista kuulla. Ei varmaankaan ole helppoa elää tuollaisten oireiden kanssa… Tsemppiä! <3 Toivottavasti tulevaisuudessa osataan tulla paremmin kroppiamme vastaan, ja opimme ennakoimaan näitä merkkejä paremmin. 🙂

  2. Kauniita kuvia! Mulla kans suru romahdutti vastustuskyvyn tänä syksynä. Lapset oli olleet enemmän tai vähemmän räkäisiä useamman viikon, mutta itse olin pysynyt terveenä. Sitten mummuni kuoli ja flunssa jyräsi päälle kunnolla. Samaan syssyyn iski myös noidannuoli, onneksi oli viikonloppu ja mies nostelemassa lapsia. Sinänsä tuttu ilmiö kyllä, aika usein on flunssa iskenyt juuri koulun tai töiden loma-aikaan.

    1. Kiitos paljon. Ja oon tosi pahoillani sun mummun kuolemasta ja siitä miten se vaikutti suhun. 🙁 Toivottavasti sulla on valoisampi loppusyksy ja että flunssat pysyvät koko perheessä poissa. Tsemppiä. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *