Kuka sä olet?

Tyhjä ajatus

Mukavaa perjantaita, ihanat. Mä olen höpöttänyt blogissa viisi ja puoli vuotta itsestäni. Tuhansien postausten edestä. Mä olen joskus kuullut, että jokaisessa bloggaajassa on narsistin vikaa, ja jotenkin voin allekirjoittaa sen...

Viikonlopun kunniaksi - ja öö ehkä myös siksi, että mulla on maailman parhaat lukijat - musta olisi kiva kuulla teistä. Kuka sä oot? Mistä sä tykkäät? Mistä sä et tykkää? Mitä sulla on ollut viime aikoina mielen päällä tai just tänään? Mitä sä odotat, innolla tai kauhulla? Saa kertoa kommenttiboksissa juuri niin vähän tai paljon kuin itse haluaa, anonyymillä tai omalla nimellä. Vaikka vain iän tai sitten koko lapsuuden historian. Mä haluan tutustua tänä viikonloppuna teihin. <3

 

(Ja silti kuvituskuvana minä. Narsismi, i told you.)

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

:) (Ei varmistettu)

Moi. Mä oon kolmekymppisissä oleva nainen ja löysin blogisi facebookin vauvaryhmästä. Yritetään mieheni kanssa lasta nyt 7. kuukautta. Alunperin kiinnostuin lukemaan sun blogia raskauskuulumisten takia mutta nyt kaikki muutkin teemat on vienyt mukanaan ja oon lukenut paljon sun vanhoja postauksia ihan vuodesta 2016 asti.
Mielen päällä on tällä hetkellä raskautuminen. Vaikka takana on vasta puoli vuotta yrittämistä, on asia alkanut stressaamaan meitä molempia... Odotetaan silti ainakin seuraavat puoli vuotta ennen kuin mennään lääkärille.
Oon myös innoissani viikonlopusta kun lähdetään mieheni sukulaisten luokse maalle. Siellä on ennenkin rentouduttu.
:)

Saranda
Tyhjä ajatus

Moikka, kiitos kommenttistasi. <3 Ja herkästä aiheesta puhumisesta. Oon pahoillani että teillä on kestänyt useampi kuukausi ja että se on tuonut stressiä. :( Niinhän sitä sanotaan että vuosi on "normaali aika odottaa" mutta jos jotain haluaa tosi palavasti, joka kuukausi voi tuntua rankalta. Toivottavasti mun sanat ei kuulostaa super kliseisiltä...

Toivotan teille paljon tsemppiä ja rentouttavaa viikonloppua. :)

Ps. Tuli hyvä mieli kun kerroit että oot lukenut vanhojakin postauksia. <3 Aww!

Rimppa (Ei varmistettu)

Moi! Mä olen 26-vuotias nainen, ja seurustelen myös turkkilaisen miehen kanssa. :) Mun mies on syntynyt Suomessa, joten yhteisenä kielenä meillä on suomi - tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin ollaan kaksi- tai jopa kolmikielinen perhe (miehen äiti puhuu kurdia).
Löysin sun blogin täältä lily.fi-portaalista selaillessani postauksia, ja sä kirjoitat musta kivalla tyylillä ja tää blogi on omalaatuinen! Ei ole liikaa "yrittämistä" tai instagoals-lifea tai muutakaan feikkiä. :)
Mä odotan tällä hetkellä sitä päivää, kun työkiireet helpottaa (olen kirjanpitäjä...) ja päästään pitkään odotetulle lomamatkalle miehen kanssa.
Tässä blogissa parhaita on jutut sun ihan tavallisesta elämästä ja tietenkin vauvasta. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Moikka, iso kiitos kun kommentoit. :) Meillähän on paljon yhteistä, munkin miehen juuret on osittain kurdilaiset. Ilmeisesti sun mies puhuu hyvin turkkia vaikka on syntynyt täällä, jos haluaa puhua lapsille turkkia? :) Saanko udella että ootko ite oppinut turkkia yhtään? t. yksi joka epätoivoisesti yrittää eikä onnistu vaikka turkki vaikuttaa niin helpolta kieleltä. :D

Ihan mahtavaa että pääsette lomailemaan! Minne päin ootte menossa? :) Tsemppiä työkiireiden kanssa, onneksi palkinto odottaa perässä.

Kiitos muuten tosi kauniista sanoistasi. <3 Lämmitti sydäntä todella paljon!

Rimppa (Ei varmistettu)

Moi!
Joo, mies puhuu sekä kurdia että turkkia, lähinnä kavereiden kanssa turkkia ja äitinsä kanssa kurdia (tai kurdin ja turkin sekoitusta).
Itse ymmärrän paremmin kuin puhun, mutta osaan perus fraasit ja pysyn kyllä mukana helpoissa keskusteluissa. Opiskelen turkkia aikuisopistolla, koska miehen äiti ei puhu suomea, ja haluaisin joskus pystyä small talkaamaan anopin kanssa. :D Me katsotaan aika paljon turkkilaisia tv-sarjoja ja elokuvia ja mitä enemmän kuulen kieltä sitä paremmin se jää mieleen. Mutta ihan amatööri olen kyllä edelleen.

Matkustetaan Istanbuliin lentäen huhtikuussa viettämään mun syntymäpäiviä, ja seuraavan kerran ajetaan sinne autolla kesäkuun lopussa. Ollaan Istanbulissa viikko, jonka jälkeen mä lennän kotiin ja mies lähtee viettämään kesälomaa kotikyläänsä Ankaran lähelle. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi makeeta et oot mennyt ihan kurssille opiskelemaan. Miehesi ja hänen äitinsä arvostavat varmasti kovasti. :)

Mä oon yrittänyt kans kattoa turkkilaisia sarjoja, vain pari on ollut hyviä, loput menee ihan yli hilseen. :-D Turkkilainen draama on jotain ihan omaa luokkansaa. :D Vitsaillaankin usein mieheni kanssa (tosi stereotyyppisesti, kauheeta...) miten dramaattisia turkkilaiset on. :D

Teidän reissusuunnitelmat kuulostaa niin hienoilta! Ihanaa matkaa jo etukäteen. :) Istanbul on aina hyvä idea. <3 (Ankarassa tai lähialueilla en ole ollut!)

Rimppa (Ei varmistettu)

Moikka!

Joo, turkkilainen draama... on todellakin DRAAMAA isolla D:llä. Osa sarjoista on ihan huippuja, samoin elokuvista, mutta mua henkilökohtaisesti ärsyttää kun suuri osa sarjoista ja elokuvista loppuu huonosti!
Samoin turkkilainen komedia on joskus itselle vaikeaa ymmärtää. Onneksi on komediaelokuviakin moneen lähtöön!

Maria Hakkarainen
Villiviini

Moi, kiva postausidea! Oon 23-vuotias, opiskelen kotimaista kirjallisuutta ja tällä hetkellä ajattelen, että musta tulee äikänope. Aloitin oman blogin kirjoittamisen viime kesänä ja tänä vuonna haluaisin panostaa bloggaamiseen vielä enemmän ja tehdä muitakin kirjoitusprojekteja (esim. gradua ja yhtä romaanikässäriä). Nyt just vähän väsyttää jo etukäteen kun ajattelen tätä kevättä, mun pitäisi nimittäin tehdä pedagogiset opinnot loppuun ja näitä muita juttuja samaan aikaan. Keväällä on kuitenkin tulossa kivojakin asioita, esim. mun kaverin häät, joissa oon kaasona ja opetusharjoittelu, joka jännittää mutta samalla myös innostaa.

Mukava seurata sun elämää Saranda ja kiva kuulla myös vauvakuulumisia :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos ihana kun kommentoit. <3

Mitä lukenut sun blogia ja aikaisempia kommentteja, sä todella hallitset kirjoittamisen taidon, ja vaikutat niin fiksulta ja lämpimältä tyypiltä. Joten ihanampaa äikänopea on vaikea kuvitella! Kiireisen kuuloinen kevät tulossa mutta onneksi ilmeisesti myös kivoja asioita. :) Saanko udella millainen harjoittelu tulossa, ihan opettajan harkka vai miten kirjallisuuspuolella harjoittelut menee?

Ja kiitos paljon sanoistasi. <3

Maria Hakkarainen
Villiviini

Oi, sun vastaus oli niin ihana että mua ilahdutti tää koko illan <3

Joo oon opetusharjoittelussa, siellä ollaan pari kuukautta harjoittelukoulussa, pidetään omia oppitunteja ja seurataan muiden tunteja, eli se ei vastaa ihan täysin opettajan oikeaa työnkuvaa. Voisin kyllä kirjoittaa tästä enemmänkin, koska oon ollut harjoittelussa myös kustantamossa, jos muitakin kiinnostaa :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiinnostaa! Ja molemmat harjoittelut kuuluvat kotimaisen kirjallisuuden opintoihin? :) Tosi mielenkiintoista, aina mukava kuulla itelleen vieraista koulutuskokonaisuuksista.

Maria Hakkarainen
Villiviini

Kumpikaan harjoittelu ei ole ihan pakollinen, mutta opetusharjoittelut pitää suorittaa, jos haluaa open pätevyyden ja muista harjoitteluista voi olla muuten työllistymisen kannalta tosi paljon hyötyä. Mut mä voisin tosiaan kirjoittaa tästä jossain vaiheessa enemmän :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Aivan okei. :) Kiitos kun kerroit! Kivaa sunnuntaita sinne. <3

Maijas (Ei varmistettu)

Kiitos ihanasta blogista! Taisin alunperin päätyä lukemaan vanhoja postauksiasi deittaillessani suomessa syntynyttä kosovalaismiestä. Suhde on sittemmin päättynyt mutta jäin blogin seuraajaksi. Itsekin tulen monikielisestä ja kulttuurisesta perheestä, joten toki vastaavista suhteista ja perheistä on edelleen mielenkiintoista lukea :) En ole toistaiseksi myöskään löytänyt toista blogia jossa arvomaailma kohtaisi samallatavalla omani kun tämä. Kirjoituksistasi välittyy syvyys, itsetuntemus ja elämänkokemus. Itselläni on tänä syksynä ollut terveysongelmia ja on ihanaa lukea kirjoituksiasi jossa korostuu kiitollisuus ja keskittyminen elämän ydinasioihin. Ne ovat itsellenikin tärkeitä asioita silloinkin kun ei ole se helpoin pätkä elämässä meneillään :) Ihanaa vuodenalkua ja kiitos että kerrot elämästäsi ja ajatuksistasi niin avoimesti.

Saranda
Tyhjä ajatus

Moi Maija! Kiitos kun kommentoit ja luet. <3 Oon iloinen että oot löytänyt tänne mutta puolestani pahoillani että teidän suhde ei toiminut. Toivottavasti se tuntui oikealta ratkaisulta kummallekin. <3

Kaikki sympatiani myös terveydellisiin haasteisiin. Jos koet että olemme samanlaisia ja haluat joskus avautua enemmänkin, mulle voi laittaa meiliä tyhjaajatus@live.fi koska vain. :) Ihan oikeasti, kuuntelen mielelläni. <3 En sano vain "lämpemikseni".

Mukavaa viikonloppua sinne ja vielä ISO kiitos kun luet! Oot ihana!

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com

Heippa, olen 34-vuotias kahden pojan (7v ja kohta 3v) äiti, yläkoulun kieltenopettaja, lukutoukka, maailmantuskailija ja kova Kent-fani Jyväskylästä. Blogiasi olen lukenut jo useamman vuoden lähinnä siksi, että rakastan tapaasi kirjoittaa sekä blogiasi, josta kuultaa aitous ja oma ääni. Tuntuu myös, että monesta asiasta ajattelemme tosi samoin ja on kiva lukea blogia, jossa kuluttaminen ja mainoslinkkien jakaminen ei ole niin isossa osassa.

Tällä hetkellä odotan sitä, että asuntoasiat selviäisivät. Meillä on maksettu käsiraha isommasta asunnosta, jollaista olemme etsineet tältä alueelta jo useamman vuoden ja jonne nyt toivon mukaan pääsemme kesällä lopulta muuttamaan. Sitä ennen pitäisi löytää ostaja tälle nykyiselle ja niin, ettei tarvitsisi lasten kanssa tehdä kahta muuttoa parin kuukauden sisään. Ja suunnitella ja toteuttaa uuden kodin remppa. Ja mielellään rahoittaakseen se.

Onneksi odotan myös sitä, että pojat menevät nukkumaan ja saan syventyä keskeneräiseen dekkariini ja herkutella miehen tuomalla sushilla.

Saranda
Tyhjä ajatus

Laura sä oot ihana. <3 Oon monesti ajatellut kun oot kommentoinut että ollaan tosi samanhenkisiä ihmisiä, joten tosi kiva kuulla että ajattelet samoin. :)

Vitsi mä niin pidän peukkuja teille että saatte myytyä teidän nykyinen koti (ja tietysti hyvään hintaan) jotta voitte aloittaa elämän uudessa! Varmasti jännittäviä aikoja menossa, lähetän kaiken tsempin täältä. xx :)

Herkullista sushi-iltaa. <3

Ttiinatuulia (Ei varmistettu)

Täällä kirjoittelee turkulaistunut, pian 28-vuotias luovan alan ammattilainen, avovaimo, crazy plant lady ja intohimoinen tanssin harrastaja... mm... :D

Paheena edelleen (valitettavasti) pitää hieman liian monta rautaa tulessa, kun maailmassa niin moni ihana asia inspiroi ja kiinnostaa! ... Siksi seikkailu nimeltä elämä matka jatkuu edelleen vilkkaana, vaikka hienosti olen kyllä tässä vuosien varrella jo oppinut vähän hellittämään ja priorisoimaan siitä, mitä ”nuorempana” tuli pistettyä menemään. :)

Ja Saranda: on ihana lukea tätä sun aitoa ja elämänmakuista blogia, sillä moni ajatus tuntuu niin yhdistävältä. Aika usein tuntuu siltä kuin tulisi vaihtamaan kuulumisia ystävän kanssa, vaikka koskaan ei (vielä) olla tavattukaan, olet aurinko!

Saranda
Tyhjä ajatus

Apua, mun on pakko kerätä itteni ensin että saan vastattua sulle mitään sen jälkeen kun luin ton viimeisen kappaleen. <3<3<3

*ainakin 5 minuuttia myöhemmin*

Kiitos tuhannesti kun kommentoit. Sun kommenttista itse asiassa välttyy elämän jano ja innokkuus, heti kun sanoit "seikkailu nimeltään elämä" tunsin kylmät väreet selässä ja sellasta VITSI elämä on siistiä -fiiliksen. :D En osaa selittää!! Jotenkin sun energia tarttui, haha. Mutta voin kuvitella että kaikkeen voi uupua ja jokaisella on rajalliset voimvarat vaikka olisikin muuten innostusta ja kiinnostusta. Toivotan tsemppiä rajojen asettamiseen mutta silti edelleen ihan mielettömiä seikkailuja!

Todellakin toivottavasti tavataan vielä, vaikut huipputyypiltä. <3 :)

Olen kommentoinut muutamia kertoja aikaisemminkin blogiisi, mutta moikka taas! :) Olen tosiaan 29-vuotias, ihan kohta ensimmäisen lapsen äiti. Löysin sun blogisi melkein heti sen jälkeen kun aloitin omani, kun olit käynyt kommentoimassa mulle. Kiitos siitä, sillä siitä asti olen ollut lukijasi! Aluksi sen vuoksi, kun elämäntilanteemme ovat osittain samanlaiset, mutta pian huomasin, että blogisi on muutoinkin tosi kiinnostavaa luettavaa. Ja olet lahjakas kirjoittaja!

Mulla on mielenpäällä tällä hetkellä eniten raskaus ja vauva-asiat (ehkä ihan luonnollista). Jäin tänään äitiyslomalle, ja sen vuoksi fiilikset ovat iloiset mutta toisaalta haikeat. Nyt odottelen jo innolla, että vauva pian syntyisi, ja toivottavasti saadaan lukea tulevaisuudessa myös teidän perheen vauvakuulumisia. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Niin kiva kuulla että ollaan löydetty toisemme! Tuntuu että tällä hetkellä Lilyssä kukaan muu bloggaja ei ole yhtä lähellä omaa raskauden vaihetta kuin sinä, joten on ollut tosi mukava lukea sun blogia. :)

Ja jee äitiysloma!! :) Tuhannesti onnea! Teidän pikkuinen on ihan kohta täällä... <3

Msm (Ei varmistettu)

Moikka! Olen 32 -vuotias helsinkiläistyttö. Tykkään joogailusta, tanssimisesta ja maailman ihmettelystä. Seuraan blogiasi, koska pidän sen aitoudesta. Kirjoitat kiinnostavista aiheista omalla tyylilläsi, joten juttujasi on ilo lukea :) Pidän myös siitä että kirjoitat rohkeasti vaikeammistakin aiheista.

Itselläni on ollut mielenterveyden kanssa vaikeampaa viime aikoina. Olen viikolla 7 raskaana ja mieli on ollut ahdistunut. Lapsen yrittämistä olemme poikaystävän kanssa pohtineet pitkään. Nyt kun olen viimein raskaana, mieli onkin ollut alavireinen ja pelkojen sävyttämä. Toivon että tunteet tästä vielä muuttuvat ja mieli muuttuisi raskauden edetessä valoisammaksi.

Kiitos sinulle blogistasi sekä avoimuudestasi ja rehellisyydestäsi. Toivon sinulle oikein ihanaa alkuvuotta!

Saranda
Tyhjä ajatus

Hei ihana, kiitos kun kommentoit ja luet. Tuli hyvä mieli kuulla että viihdyt täällä!

Ja paljon onnea raskaudesta. :) <3 Mä tajusin vasta jälkeenpäin miten henkisesti raskas alkuraskaus oli, varmasti hormonien mutta myös senkin osalta että ihan kaikki on uutta. Mukana on niin paljon uusia pelkoja, ja edessä tulevaisuus, josta ei tiedä vielä mitään. Moni tuttuni on kuvaillut alkuviikot nimenomaan alavireisiksi ja jopa masentaviksi, vaikka raskaus olisikin toivottu.

Toivon kovasti että mielialasi vielä nousee tuosta ja että sulla on ihmisiä ympärillä - läheisiä tai esim. neuvolassa - kenen kanssa puhua tunteistasi. Mun mielestä muutenkin oletetaan liikaa että raskaana kuuluisi hehkua sisäisestikin ja että silloin pitäisi olla tosi onnellinen ja odottavainen. Ei se niin aina ole. Sitä paitsi, 9 kuukautta on pitkä aika uusien hormonien ja täysin tuntemattoman tilanteen kanssa että tunteet ja mielialat ehtivät oikeasti heilahtamaan päästä toiseen vaikka kuinka monta kertaa. Tai sitten ei, jokainen raskaus ja sen mukana tuoma tunnetila on oikeasti ok.

Kiitos vielä kun kommentoit. <3 Mä toivotan sullekin tosi onnellista uutta vuotta ja hyvinvoivaa raskautta! :)

KristaRuu (Ei varmistettu)

Moi! Ymmärrän hyvin sun fiiliksiä, että raskaus ahdistaa. Muistan kuin eilisen sen päivän, kun tein positiivisen raskaustestin ja kerroin mun miehelle, että mä oon raskaana..miten paljon mua ahdisti ja mietin, että tuttu ja turvallinen elämä on mennyttä. Enkä edes enää tiennyt halusinko vauvaa, huolimatta siitä, että olimme yrittäneet reilun vuoden verran. Mun olis pitänyt olla onnellinen, mutta olin lähinnä kauhuissani. Tai ainakin mun mielikuvissa mun olis pitänyt olla onnellinen. Koko kesä ja alku syksy meni sekavissa fiiliksissä, olin tosi alakuloinen ja en oikein tiennyt miten raskauteen olisi pitänyt suhtautua. Muistan kun kerroin töissä esimiehelleni raskaudesta ja itkin, kun olin niin ahdistunut.
Oon kiitollinen mun miehelle, joka on ollut tukena ja ymmärtänyt vaikka oon välillä ollut aika syvissä vesissä. Normaalisti oon iloinen ja positiivinen, eikä mulla oo aiemmin ollut mitään ahdistusta mistään. Raskaus ja hormonit sai mut jotenkin sekaisin. Nyt on fiilis valoisampi ja odotan innolla meidän pienen murun syntymää helmikuussa. Suosittelen lukemaan Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -kirjan, jonka myötä ymmärsin, että mun tunteet ahdistuksineen kaikkineen on täysin normaaleita ja hyväksyttäviä. Näistä asioista ei vaan valitettavasti puhuta.

Saranda
Tyhjä ajatus

Tosi kiva kun tulit antamaan vertaistukea. <3 Ja vielä kivempi että sun fiilikset ovat kääntyneet valoisimmiksi nyt loppua kohden. :) Sydän täyttyi lämmöllä kun mainitsit erikseen vielä miehesi, vitsi miten tärkeetä kun on tuollaisia tukihenkilöitä elämässä.

Helmikuuta odotellessa siis!! :) Tuhannesti onnea raskaudesta. <3

Ps. Tuo kirja on niin napattava ja luettava vielä. Sen verran moni on suositellut. :)

Olivia-O (Ei varmistettu)

Tällä lukijalla tulee kohta 35vuotta täyteen. Asun riittävän pienessä kaupungissa miehen ja eläinlauman kanssa. Töissä käyn muutaman kymmenen kilometrin päässä tehdashommissa, vapaa-aika menee tasapainotellessa toisen työn, eläinten, parisuhteen ja valokuvauksen välillä. Kiertelen kuvailemassa autiotaloja ja etsimässä muutenkin kaikkea outoa kuvattavaa, milloin eläinten raatoja, milloin sortuneita kellareita. En enää muista, mikä oli kirjoitus joka mut sai seuraamaan, mutta sille tielle olen jäänyt. Ja aijon jäädä, vaikka en voi lapsia sietääkään, eikä ne omaan elämään kuulu tai tule kuulumaan millään tavalla. Sun tyyli kirjoittaa vaan on ainakin toistaiseksi pitäny otteessaan ja toivon, että mullekin löytyy luettavaa vielä lapsen syntymän jälkeenkin :) Eli taidan olla vähän erilainen lukija, kun en ole vauvajuttujen fani :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Vitsi miten siistiä tuo mitä kaikkea kuvaat! Vautsi! :) Jos sulla on jotain julkista linkkiä mistä kuviasi voi kattoa, katsoisin niin mielelläni. :) Muutenkin mielettömän ihailtavaa että ehdit toteuttamaan itseäsi valokuvaamisen saralla vaikka töitä (x2!!) varmasti riittäisi, eläintenkin kanssa.

Oon tosi iloinen että tykkäät olla täällä. <3 Ja sun kommentti saa toimia mulle sellaisena herätyksenä jatkossakin etten jää tekstien kanssa mihinkään vauvakuplaan. Todellakin haluan että täällä olisi jatkossakin muillekin lukijoille jotakin tarjottavaa, ja haastaa ihan itseänikin kirjoittamaan ja ajattelemaan jotakin muuta. :D Katotaan miten se käytännössä onnistuu sitten hormoonipöllyssä, vauvan kanssa 24/7... Mä aion yrittää ajatella silloin "mun blogissa on niitä olivioita jotka haluaa lukea muustakin!" Joten toimit tosi hyvänä haastajana ja kannustimena. ;)

Kiitos siis kun kommentoit ja onnellista tätä vuotta! <3

Olivia-O (Ei varmistettu)

Tässäkin taas näkee sen, miten mahtava ihminen sä oot. Jaksat vastailla kommentteihin ja vaikutat oikeasti olevan kiinnostunut sun lukijoista. Ehkä tässäkin on yksi syy miksi sun blogi pitää otteessaan, täällä on kodikas olo. Pistin sulle istan kautta viestiä, siellä mulla on kuvia nähtävillä omalla oikealla nimellä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Anteeks mitä! 5 ja puol vuotta! Onko siitä niin kauan ku olin Italiassa ja joku Saranda tuli kommentoimaan mun blogia ja olin ihan sillee et "huoh kalastelee vaan lukijoita, ei kiinnosta" ja oon varmaan lukenu joka ikisen postauksen sen jälkeen! Ja ainoo blogi nykyään jonka käyn tasasin väliajoin tsekkaan. (kuulostan pelottavalta stalkkerilta :'D)

Mä tykkään suklaasta, lautapeleistä, lapsista ja miehestäni. Yritän opetella tykkään terveellisistä ruuista ja salilla käymisestä. En tykkää kylmyydestä enkä kivusta. Enkä varsinkaan töykeitä ihmisistä, joilla ei oo syytä olla mulle töykeä. Ja viime päivät vietin kaksosvauvojen kans leikkimällä ja nyt on hirmu hiljasta ja tylsää yksin kotona. Ja tenttiin luku yrittää puskea mieleen mut työnnän sen pois ku onha tässä vielä 5 päivää aikaa!

Ei mulla muuta. Ois kiva nähä! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Terveisin Veera :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Sä oot niin ihana! :D <3 Tunnistin sut kommenttista heti hahah, musta on niin mielettömän kiva et ollaan tutustuttu. Ja meidän on pakko nähdä ainakin kerran ennen mun laskettua aikaa jos oot maisemissa!

Katjuskainen (Ei varmistettu)

Moi Saranda! Alunperin osallistuin blogisi messulippuarvontaan monta vuotta sitten. Voitin liput ja aloin seuraamaan blogiasi (luin muistaakseni myös vanhemmat postaukset). Siitä asti lukenut kaikki jutut. Oon 30-vuotias helsinkiläinen. Mulla on reilu puolivuotias lapsi ja mies (jota kosin muutama päivä sitten eli nyt mun kihlattu!). Tykkään hirveästi esim läheisten kanssa oleilusta, ystävien kanssa jauhamisesta, tavallisesta arjesta, tanssimisesta, syömisestä ja vaikka mistä. En tykkää esim itsekkyydestä, epäkohteliaista ihmisistä ja rasistisesta/seksistisestä puheesta. Mua mietityttää tällä hetkellä, että miten kauan olen kotona, milloin mahdollinen toinen lapsi, mitä haluaisin tehdä taas työkseni ja toki nyt, että aiotaanko pitää häät ja millaiset. Elämä on ihanaa ja koen olevani todella onnellinen. Sä vaikutat tosi sydämelliseltä ihmiseltä ja tuntuu, että meillä on paljon samoja ajatuksia ja arvoja. Välillä sellainen olo, kun lukisi jonkun kaverin tekstiä. Harmittaa, kun en silloin päässytkään sun lukijabrunssille, ehkä vielä joskus! Jatka samaan malliin, ootan myös kovasti sun kirjaa!

Saranda
Tyhjä ajatus

Apuaa tuhannestituhannesti ONNEA kihlautumisesta!! :) Ihana uutinen! Oon tosi onnellinen teijän puolesta.

Isoja ajatuksia ja päätöksiä varmasti edessä. Voin kuvitella että se 9kk äitiys-/vanhempainvapaa menee niin nopeasti että oon varmaan ihan itekin kohta samojen pohdintojen kimpussa. Toivon että päädyt hyviin ja onnelliseksi tekeviin ratkaisuihin!

Oon monta kertaa ajatellut että vaikutat tosi mukavalta ja lämminhenkiseltä ihmiseltä, ja juuri sellaiselta kenen kanssa olisi varmasti paljon arvopohjaisesti yhteistä. :) Aion järjestää uuden / uusia tapahtumia tänä vuonna, ja jos et pääse niihin, voidaan muuten vaan joskus kahvitella kun asut myös Helsingissä? <3 Vaikka lastenkin kanssa! :)

Oon niin iloinen että luet. <3 Ja hei onnea hääjärjestelyiden kanssa ja paljon onnea vielä! :)

Katjuskainen (Ei varmistettu)

Oi vitsit miten iloiseksi sun vastaus teki - olet kyllä ihana! Kiitos tuhannesti onnitteluista. Ollaan seurusteltu tässä jo 12 vuotta, mut silti kosinta tuli miehen mielestä puskista, haha. Huippua jos järkkäät lisää tapahtumia ja oispa ihana myös kahvitella joskus! :) mä ja vauveli lähetään mielellämme seuraksi. Oot huikee mimmi ja vitsit toivotan mitä parasta loppuraskautta, synnytystä ja ihania tulevia hetkiä pienokaisen kanssa!! &lt;3

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana kuulla jos suakin kiinnostaa. Toteutetaan tämä! <3 Ja lämmin lämmin kiitos. :)

Rahime (Ei varmistettu)

Hei Saranda!

Olen 27-vuotias kosovolainen nainen ja 3 ihanan lapsen äiti. Tällä hetkellä äitiyslomalla, mutta pian alkaa ohella opiskelut!
Tykkään käydä salilla (ne harvat kerrat, kun sinne raahaudun), ja lukeminen on lempipuuhaa! Sitä teen mielelläni aina, kun vaan vähänkin vapaata aikaa!
Mielenpäällä ei oikeen tällä hetkellä oo mitään tai mikään ei mietitytä sen koommin.
Blogiisi eksyin jotenkin instan kautta, kun nimesi oli tutun kuuloinen :) (kosovolainen) ️

Oli kiva lukea myös teidän vauvauutisista onnea!

Saranda
Tyhjä ajatus

Moi ihana! Niin kiva kuulla että on kosovolaisiakin lukijoita. :) Sun lapset on kyl Instagramin perusteella maailman suloisempia! Ja sä vaikutat niin mahtavalta äidiltä. <3

Iso kiitos kun kommentoit, ehkä nähdään kasvotusten vielä! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Moikka Saranda!

Oltiin lukiossa samalla "luokalla", kiva lukea sun kuulumisia lukiovuosien jälkeenkin. Ihanaa, että olet löytänyt elämääsi oikeat ihmiset ja pääset toteuttamaan lahjakkuutasi kirjoittamiseen tämän blogin ja tulevan kirjan myötä. Ihanaa kevättä ja onnellista odotusaikaa! :-) &lt;3

Saranda
Tyhjä ajatus

Voi miten lämmin olo mulle tuli sun kommenttista. Ihan sydän täyttyi rakkaudella. <3 Olisi mukava kuulla kuka olet, laita vaikka Instagramissa tai Facebookissa viestiä jos et halua täällä laittaa oikeaa nimeäsi? :)

Iso kiitos kun kommentoit, ihan vilpittömästi ilahduin kovasti! Onnellista uutta vuotta sulle. :*

Vierailija (Ei varmistettu)

Moikka Saranda!

En muista, miten alunperin päädyin lukemaan blogiasi, mutta siitä on varmaan noin kolme vuotta aikaa (ainakin?). Luin silloin kaikki vanhat postauksesi, vaikutit niin ihanan lämpimältä ja iloiselta ihmiseltä, että blogisi lukemisesta tuli yksinkertaisesti hyvä olo. :) Ja toki näin on edelleen. Myöhemmin, kun aloit kirjoittaa mm. kasvissyönnistä ja muista ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyvistä asioista, blogistasi tuli yksi lemppareistani! Kyseiset teemat ovat itselleni tosi tärkeitä, ja oli ihanaa ja mielenkiintoista päästä lukemaan niistä sinunkin blogistasi. Myös mm. mielenterveyteen liittyvät kirjoituksesi ovat olleet samaistuttavia ja tuntuneet helpottavilta.

En ole tainnut kommentoida blogiisi kuin kerran aiemmin, en tiedä muistatko sitä, mutta se oli viime kesänä. Kirjoitit kotimaan matkailusta, ja yhteen aiheeseen liittyvään postaukseesi kommentoin Oulu-vinkkejä. Vastauksesi kommentteihini olivat niin ihanat, että kuva sinusta lämpimänä ihmisenä vahvistui entisestään, tuli todella hyvä mieli. :)

Olen suurin piirtein sinun ikäisesi, tosiaan Pohjois-Suomesta kotoisin oleva nuori nainen, ja opiskelen tällä hetkellä puheterapeutiksi. Vapaa-aika kuluu opiskeluiden lisäksi töissä, poikaystävän ja kavereiden kanssa. Tykkään lukea, ulkoilla, liikkua luonnossa ja joogata, ja haaveilen lähes jatkuvasti matkustelusta, mutta tahdon vähentää ja välttää lentämistä. Viime aikoina olen nauttinut uudesta vuodesta ja sen tuomasta raikkaasta fiiliksestä, avantouinnista, lukemisesta ja yleisestä fiilistelystä. :) Hyvistä leffoista, kirjoista ja opiskelusta. Elämästä!

Ihanaa loppuraskautta ja alkanutta uutta vuotta. :) &lt;3

Saranda
Tyhjä ajatus

Suuri kiitos kommenttistasi. <3 Vaikutat tosi ihastuttavalta tyypiltä, ja mielenkiintojesi perusteella luulen että meillä on paljon yhteistä. :)

Mä muistan sun kommentin! Ihan jo siksi että otin screenshotin niistä sun matkavinkeistä! :D Haluan mennä Ouluun ja mä luulen etten mitään muita vinkkejä muista lähteistä kaipaakaan. :) Muistan myös kun vinkkasit Bättre Folk -festareista ja seuraavana päivänä sain kutsun Helsingissä järjestettävään Bättre Folk -PR-tilaisuuteen ja mä menin sinne koska tiesin mikä se on! :-D En ois ilman sun kommenttia tiennyt.

Oon niin iloinen että sun uusi vuosi on alkanut tuollaisella energialla. <3 Kuulostat jotenkin tosi onnelliselta ja tyytyväiseltä ihmiseltä, ihan ihailen täältä etänä. :) Täällä uusi vuosi on ollut toistaiseksi vähän tahmea mutta jotenkin sain puhtia tästä sun asenteesta.

Kiitos vielä siis aivan ihanasta kommenttista. <3 Ja mukavia avantouinteja ja muita hetkiä talveen!

Sulkakynä (Ei varmistettu)

Hehee, olenkohan siis vanhin seuraajasi... Oma eka vauva on jo 15 v, mutta on kiva lukea ensiäidin tuntemuksista, muistot palaavat. En muista missä törmäsin blogiisi, alunperin aloin seurata, koska yksi kaverini on kosovolaisesta perheestä (tullut pikkuisena Suomeen). Ihastuin (ja koukutuin) blogiisi pian. Minua inspiroi ekologisuutesi ja tietty minimalistisuus – olen monta vuotta pyristellyt kohti minimalistisempaa ja ekologisempaa elämää. Parasta on blogistasi välittyvä valoisuus ja rakkaudellisuus, joka inspiroi myös. Työskentelen toimittajana, asun pääkaupunkiseudulla ja odotan kovasti kirjaasi!

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana sinä! Ihana kommentti. <3 Tulee hyvä fiilis kuulla että täällä on itseäni vanhempia lukijoita koska sitten voin ajatella ettei omat jutut ole ihan lapsen tasoa. :-D Ja että vieläpä toimittaja lukee! Haha oon jotenkin super otettu, en osaa selittää. :D

Vaikutat oikeasti tosi sydämelliseltä ihmiseltä! Musta tuntuu että pitää olla tosi spesiaali luonne että ajattelee muista kuten sinä, ja että voi kehua noin vilpittömästi "ääneen". :)

Mä toivotan sulle kaikkea hyvää tähän loppuviikkoon, ja tietty tsemppiä polkuun kohti ekologisimpia valintoja. Jos asut pääkaupunkiseudulla, toivottavasti törmätään jossain merkeissä. <3

smagardi
astu harhaan

Moikkamoi! Täältä ruudun toiselta puolelta näitä kommentteja käy välillä näpyttelemässä 32-vuotias nainen Kymenlaaksosta. Ammattina myyjävisualisti, vapaalla luonnosta ja kirjoista nauttiva tyyppi. En edes muista kuinka kauan olen blogiasi seurannut, mutta mukava on ollut olla elämässäsi "mukana" sen kaikkine käänteineen. :)

Ihanaa loppuodotusta ja alkanutta vuotta! <3

Valopäiväkirja

Moikka! Olen 31-vuotias kahden lapsen äiti, armoton fantasianörtti, joka onnekseen on löytänyt rinnalleen toisen samanmoisen, ja ikuinen wannabe-taiteilija. Tykkään lukea blogiasi, koska se on niin ihanan elämänmakuinen ja positiivinen :) Myös aiheet ovat kovasti omaa elämääni lähellä, sillä olen juuri toipunut pahasta uupumuksesta ja kahdesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Tällä hetkellä on ihanaa elää ihan normi arkea, tuntea onnen pilkahduksia ja opetella olemaan töissä. Kriiseilen hiukan sen kanssa, etten ole voinut (ainakaan vielä) palata oman alani työhön sen kuormittavuuden vuoksi, mutta näen asiassa myös paljon positiivista. On tavallaan vapauttavaa olla välillä työssä, joka ei suuremmin herätä intohimoa vaan jää suosiolla työpaikan ovien taa :)

Kun oma lapsiluku hyvin todennäköisesti on täynnä, on mukava seurata muiden matkaa äitiyteen. Toivon teille ihanaa raskausaikaa, suuri seikkailu on siitä vasta alkamassa <3

Ankrylik (Ei varmistettu)

Hei Saranda!

Muistan lueskelleeni blogiasi jo aiemmin, mutta erityisesti perehdyin siihen syvällisemmin kun puhuit hääsuunnitteluista: menin itse muutamaa kuukautta myöhemmin naimisiin, joten tämä aihe tuli lähelle. Tykkäsin myös siitä, että puhuit hääsuunnittelusta ilolla ja innolla ilman mitään sellaista övereitä bridezilla-meininkejä ja odotuksia, että kaiken täytyy mennä just oman pään mukaan tai muuten kaikki on pilalla.

Komppaan muiden mielipiteitä siitä, että olet oma aito itsesi ja se heijastuu blogiisi: pidän todella paljon myös tavastasi kirjoittaa ja siitä, että postauksesi ovat kielellisesti huoliteltuja ja eheitä kokonaisuuksia. Vaikutat ihmiseltä, jolla on suuri ja lämmin sydän, ja jota kiinnostaa pitää huolta muista sekä maailman tilasta yleisesti. Olet myös positiivinen ilman sellaista päälleliimaamisen ja pakkoajattelun jälkimakua.

Itse olen töissä yliopistolla ja odotan yhtä aikaa innolla ja kauhulla sitä, että väitöskirjani pitäisi päästä tämän vuoden aikana esitarkastukseen. Iso työnsarka vielä edessä, mutta pala kerrallaan: iloitsen siitä, että ensimmäinen käsikirjoitusversio on jo valmiina! Sitten pitäisi päättää, mitä sitä elämällään seuraavaksi tekee...

Pidän hyvästä kahvista, pitkistä lenkeistä, savun tuoksusta, koirista, villasukista, vahvoista väreistä, suklaasta ja hyvistä kirjoista (ei välttämättä tässä järjestyksessä). Kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus ja ennakkoluulot toisia ihmisiä saavat minut näkemään punaista, aivan kuten häikäilemätön oman edun tavoittelu ja epäoikeudenmukaisuus.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi alkavaan vuoteen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei vaan ja hyvä idea tämä tälläinen postaus!

Olen pian kolmekymppinen ulkosuomalainen, joka sai aasialaisen miehensä kanssa lapsen viime lokakuussa. Äidiksi tulo on ihanaa ja tuo parikuinen söpöläinen jaksaa ihastuttaa. Saimme tänään hänelle Suomen passin ja voi kun se tuntui hyvältä (hän näyttää enemminkin isältään ja nimikin on siltä puolelta, joten mulle oli tärkeää, että passissa lukee Suomi Finland). Koen päivittäin kiitollisuutta siitä, miten helppoa elämä on ollut vauvan kanssa, ainakin tähän asti. Pikkuinen nukkuu ja syö hyvin. Ensimmäiset pari viikkoa olivat hankalimmat, koska imetyksen kanssa oli vielä opeteltavaa ja baby blueskin painoi päälle (tosin sen olen tajunnut vasta jälkikäteen). Nyt tuntuu, että elämää muuttuu aina vaan helpommaksi, kun kuukausia tulee lisää. Haluaisinkin sanoa sinulle, että muista lapsivuodeaika (Maria Nordinilla on tästä hyvä kirjoitus)! Itse sanoin miehelleni, että en ensimmäiseen kahteen viikkoon tee ruokaa, siivoa tai tee yhtään mitään muuta kuin olen vauvan kanssa tai nukun. Uskon, että monilla tuoreilla äideillä on halua näyttää, että on pystyvä ja tehokas, mutta ei tuossa tilateessa kyllä tarvitse olla. Synnytyspostaukseesi liittyen haluan myös kertoa vähän omasta kokemuksestani:minuakaan ei pelottanut ennen synnytystä ja kokemus oli oikein positiivinen! Minulla käynnistettiin synnytys. Tässä oli se hyvä puoli, ettei tarvinnut stressata, milloin lähteä sairaalaan. Ja onneksi kaikki eteni suht. nopeasti: alle vuorokaudessa olinkin jo synnytyssalissa. Olihan ne supistuskivut kovia, mutta minua auttoi synnytysvalmennuksessa kuultu ajatus siitä, että yleensä tauko supistusten välissä on pidempi kuin itse supistus. Näin minullakin ja yritin aina keskittyä siihen ihanan autuaaseen tuntemukseen, kun supistuskipu hetkeksi hellittää. Ajattelin myös sitä, että tämä on hyvää kipua, sillä se tuo vauvan lähemmäksi syliäni. Otin epiduraalin kun olin auki 7 cm, jonka jälkeen en tuntenut yhtään kipua, se vasta oli autuasta se. Ja myös melko absurdia, koska synnytyksenkulku selvästi hidastui, joten myöhemmin makasin sängyssä 10 cm auki muutaman tunnin (supistuksia tuli vähän, eikä ponnistuttanut) ja mietin, että tässä sitä sitten synnytetään, vaikka ei kyllä siltä tunnu. Lopulta vauva piti auttaa maailmaan imukupilla, mutta sekin sujui hyvin, vaikka tikkejä tulikin monta (en tiedä montako, lääkäri ei tainnut laskea). Synnytyssalissa on ihan omanlaisensa maaginen tunnelma. Siellä tunsi olevansa turvassa. Ja onhan se nyt aika kiva tunne, kun hetken aikaa kaikkien huomio on sinussa ja mahassasi.

Haluaisin myös kertoa muutaman oman havaintoni vauva-arjesta. En halua tuputtaa neuvoja, mutta olin onnellinen, että itse kuulin nämä asiat ennen vauvan saapumista, joten haluan kertoa ne sinullekin. Me kestoillaan päivisin ja vastasyntyneelle ja pienelle vauvalle kaikista paras varustus on mielestäni taiteltu harso + villahousut. Olen kokeillut myös eri merkkien kestovaippoja, mutta ne vuotavat usein reisien kohdalta. Harsoksi käy ihan tavallinen harso, jonka voi taitella eri tavoilla. Superleija-niminen taittelu on hyvä pojalle ja kun sen kerran opettelee, niin harson taittelu käy ihan käden käänteessä. Ja sitten vain villahousut jalkaan. Sain käytettynä kolmet Ruskovillan villahousut ja ne ajavat asian erinomaisesti. Toinen asia, joka on helpottanut arkea on vessahätäviestintä. Tosin en oikein ole päässy jyvälle vauvan viesteistä, mutta vien häntä vessaan heräämisen ja syömisen jälkeen ja tämä vähentää vaippojen määrää. En tiedä, miksi se tuntuu niin siistiltä, että oma vauva pissaa tai kakkaa lavuaariin, heh. Aloitimme vessattamisen kun vauva oli vajaan kuukauden ikäinen ja siitä asti kakat ovat tulleet pääsääntöisesti vessaan (helpottaa kestoilua huomattavasti!). Pissoja tulee sekä vessaan että vaippaan. En koe tätä mitenkään vaivalloisena, vaikka se saattaa siltä kuulostaa.

Nyt vauva heräsi, joten pakko mennä :)

Moikka, olen seurannut sun blogia pitkään. Musta tuntuu, että meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja että voitaisiin olla ystäviä, jos oltaisiin tekemisissä kasvotusten. Siksi tykkään lukea sun blogia, koska kirjoitat aina asioista, jotka kiinnostavat myös mua! Ja sun lämmin suhtautuminen ihmisiin ja elämään tekee mielen hyväksi, vaikka kirjoittaisitkin myös niistä huonommista päivistä. Just nyt mulle kuuluu tosin haikeaa, sillä haaveilen myös omasta vauvasta, mutta keskusteltiin asiasta pitkään mun miehen kanssa, eikä hän ole varma haluaako lapsia ollenkaan. Enkä edes halua kuvitella elämää ilman miestäni. Pari seuraavaa vuotta varmaan kertovat, miten tämä dilemma ratkeaa. Toivon kovasti, että tästä selvitään niin, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä kompromissia oman sydämen suhteen. Just nyt yritän keskittyä elämään muuten mielekästä elämää ja hellimään lähipiirin pikkuisia :)

Kommentoi