Kyseenalaistamisen kausi

DSC_0303.JPG

Tulen muistamaan 23-ikävuoteni yhdestä asiasta: tämänikäisenä kyseenalaistin kaikkea ja kaikkia.

En vain ekologisia valintoja kuten tässä postauksessa kerroin vaan arvoja laajemminkin. Rahankäyttöä, matkustelua, ihmissuhteitani, töitä ja unelmia. Tuntuu että olen koko nuoruusikäni antanut mennä vain autopilotilla miettimällä mitä mä oikeasti haluan ja mikä todellisuudessa tekee minut onnelliseksi ja minusta minut.

Ennen kaikkea olen jo muutaman vuoden elänyt jossain hullussa illuusiossa, jossa enempi on parempi ja hyvän elämän mittari on aikaansaamamme asiat. Mitä enemmän teen, sitä paremmin voin, olen ajatellut. Kuinka väärässä olen ollutkaan.

Olin toissapäivänä kuuntelemassa Jaakko Halmetojan luentoa Nordiq Nutrition tuoelanseerauksen yhteydessä. Jaakko vaikutti älyttömän valoisalta ja fiksulta persoonalta, jonka kanssa pääsimme keskustelemaan myös tilaisuuden jälkeen. Puhuimme tämänhetkisestä trendistä ja yhteiskunnamme kulttuurista, jossa ihmiset viilettävät menemään ja jossa lepo, pysähtyminen, epämiellyttävät tunteet ja huonot päivät pidetään ihmiselle negatiivisina asioina. Asioina, joista on yritettävä päästä mahdollisimman tehokkaasti eroon.

Jaakko sanoi, että kun elämässä on yrittänyt tarpeeksi kovaa, saattaa huomata, ettei puskeminen autakaan. Sen usein kuitenkin ymmärtää vasta silloin, kun on yrittänyt puskea tarpeeksi pitkään – tietyn pisteen jälkeen ei olekaan tarvetta todistella muille eikä edes itselleen, että kykenee erilaisiin juttuihin. Lopulta sitä iloa alkaakin saamaan asioista, jotka eivät näytäkään somessa kauniilta.

DSC_0308.JPG

DSC_0297.JPG

Myös toinen Jaakon lauseista jäi mieleeni: katsomme liian usein laajutta syvyyden sijaan. Niiiin totta. Minun on turha kyttäillä blogin kävijälukuja – vaikka ne kasvaisivat päivissä tuhansia, en saa yhdestäkään luvusta yhtä paljon iloa kuin yhdestä kommenttista, jossa lukija aidosti kertoo nauttivansa tekstistäni. Laatu korvaa määrän ja syvyys laajuuden.

Kyseenalaistamista, kasvua, tutkiskelua – sitä voi kutsua miksikä vain. Läheisteni mielestä se on ärsyttävää ailahtelevuutta, kun mieleni vaihtuu kokoajan ja joka päivä avaan illallispöydässä uusia, painavia teemoja. Teemoja, joiden mielipiteeni voivat olla viiden vuoden, kuuden kuukauden tai viikonkin kuluttua ihan eri. Mielipiteitä, joilla ei ole aina riittävästi faktatietoja taustalla ja joita välillä tekee mieli perustella vain sillä että musta tuntuu nyt vain tältä.

Sekava postaus, sekava muija. Toivottavasti ei mennyt ihan yli hilseen ja toivon että joku toinen yhtä sekava sai jotakin tästä irti. 😉

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (10)
  1. Katsomme liian usein laajuutta syvyyden sijaan.

    Niin hyvin sanottu.

  2. Ihanat kuvat tässä postauksessa! Ja tekstikin sai hymyn huulille 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *