Lapsemme nimi ja tarina sen takana

Suomalaiset odottavat vauvan nimen julkistamista lähes aina ristijäisiin tai nimenantotilaisuuteen. Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon emmekä aio järjestää erillisiä nimenantojuhlia (yritetään kerätä nyt synnytyksestä energiaa edes ensimmäisiin syntymäpäiviin…), joten meidän vauvalla on jo julkaiskelpoinen nimi.

20190224_103123.jpg

Meidän tytär on ensimmäiseltä nimeltään Ela, toiselta Nora. Mulla eikä Ferhatilla ole kummallakaan toista nimeä joten yllätimme itsemmekin kun sellaisen päätimme lapsellemme antaa. Meistä tuo yhdistelmä sointuu kauniisti, eikä meitä haittaa vaikka joku (tai hän itse vanhempana) kutsuisikin häntä ”Elanoraksi”.

Me haluttiin lyhyet, kansainväliset nimet, jotka sopivat niin suomalaiseen, kosovolaiseen kuin turkkilaiseenkin kulttuuriin. Ela (tai Elâ) on ”oikea” etunimi Turkissa ja on käännös sanalle hazel eli pähkinänruskea. Jos hänen vanhempiensa geeneihin on katsomista, hänen silmänsä ja hiuksensa tulevat mitä todennäköisemmin sen väriset olemaankin.

Mulla on myös kaksi läheistä ystävää, Ella ja Noora, ja taikauskoisesti ajattelen, että siirrän heidän viisauksia ja sydämellisyyttä nimien mukana omaan lapseeni. Jos Ela Norasta kasvaa samanlainen fiksu nainen kuin Ellasta tai Noorasta, saan olla todella ylpeä äiti.

Ps. Kiitos tuhannesti kaikille onnitteluista. <3 En ole ehtinyt vastata kaikkiin, toivottavasti ymmärrätte.

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (21)
  1. Onnea, onpa kaunis nimi lapsellanne!

    Minustakin tuntui synnytyksen jälkeen, että miten ihmeessä jaksaa koskaan mitään juhlia järjestää, tai ylipäänsä tehdä yhtään mitään arjen perusasioiden lisäksi. Ajoittain tuntuu siltä vieläkin, mutta aiotaan kuitenkin pienimuotoisesti juhlia omien resurssien puitteissa.

    Menemättä enempää yksityiskohtiin, raskaudet ja synnytykset ovat niin vaihtelevia kuormitukseltaan sekä fyysisesti että henkisesti, että itsestäni tuntui aivan hurjalta verrata omaa voimattomuuttani joidenkin äitien tarmoon välittömästi synnytyksen jälkeen. Aluksi tuntui pahalta, kun en pystynyt samaan, mutta tähänkin on perspektiivin saaminen auttanut, ja voimatkin ovat alkaneet palautua omaa tahtiaan. Vaikka oman rakkaan lapsen maailmaan tulo oli aivan ihana asia, olivat vauvan ensimmäiset viikot myös aika rankat. Ystäväni mielestä ne taas olivat helpointa aikaa lapsen kanssa. 🙂

    Ihania vauva-aikoja teidän perheeseen! Luen mielelläni synnytyksestä ja elämästä vauvan kanssa niiltä osin, kuin haluat kokemuksiasi jakaa.

    – K.

    1. Aivan ihana viisas kommentti. <3 Vauvoja, perheitä, ihmisiä ja voimavaroja on niin monenlaisia että vertailu ei hyödytä yhtään ketään.

      Ja just tuo että oli kuinka onnellinen tahansa oman lapsen syntymästä, saa myöntää olevansa väsynyt ja että on rankkaa! Kyseessä on niin iso muutos, eikä ilo ja haasteet missään nimessä pois sulje toisiaan.

      Ihania hetkiä sinne koko teidän perheelle. <3 Ja kiva kuulla että aihe ja kuulumiset kiinnostaa. 🙂 Voisin kirjoittaa ihan sellaisen peruskuulumispostauksen lähiaikoina.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *