Lukunälkään: Kissani Jugoslavia ja Humiseva harju

DSC_6686.JPG

Luin juuri lempikirjailijoihini kuuluvan Elif Shafakin Valkoinen elefantti. Ei ole ollut ahkerin kirjakuukausi – tai kuukaudet, koko syksyhän siinä meni. Kyse ei ollut siinä, etteikö kirja olisi ollut mielenkiintoinen – päinvastoin. Se sijoittuu 1500-luvun Istanbuliin ja kertoo yhden sulttaanin hovissa asuvan elefantinhoitajan elämäntarinan, ja minusta tuntui väärältä ahmia yhdessä viikossa jonkun toisen ihmisen kokonainen elämä.

DSC_6695.JPG

Tänävuonna aion lukea enemmän. Rakastan kirjoja, mutta osoitan sen niille hyvin epäsäännöllisesti. Joskus luen useamman teoksen viikossa, joskus, kuten kerroinkin, yhden kirjan lukemisessa voi kulua kokonaiden vuodenaika. Koskaan ei kuitenkaan tapahdu niin, etteikö olisi jokin kirja kesken ja repussa mukana.

Otin seuravaaksi luettavaksi Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia. Osittain siksi että olen kuullut kirjasta suuria ylistyssanoja, mutta myös siksi, että meidän albanialaisten on pidettävä yhtä.

Koskettavan romaanin (kuten mainitsemani Valkoisen elefantin) jälkeen on aina vaikea tarttua uuteen – melkein tuntuu pettävänsä toista tarinaa jos on valmis siirtymään liian nopeasti eteenpäin. Kissani Jugoslavia on kuitenkin ollut niin pitkään lukulistallani, etten yksinkertaisesti malta olla aloittamatta sitä.

DSC_6689.JPG

DSC_6685.JPG

Statovcin esikoisromaanin jälkeen tartun klassikkoon Emily Brontën Humiseva harju. Tunsin suurta ylpeyttä kun onnistuin välttämään sen lukiossa ja nyt tunnen suurta häpeää, kun en ole vieläkään lukenut sitä.

 

 

Mitä te luette tällä hetkellä?

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (18)
  1. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
    14.1.2018, 19:02

    Humiseva harju on mun ehdoton suosikkiklassikko! Lukiossa sitä tuskin olisin ymmärtänyt, mutta sitten luin sen joku vuosi sitten opiskellessani englantia yliopistossa ja apua, mikä kirja. Teoksen metaforista ja teemoista voisi puhua vaikka kuinka, kunhan joku vaan jaksaisi kuunnella ;)…

    Eilen luin loppuun Kate Atkinsonin ”Elämä elämältä”, joka oli muuten myöskin ihan huikea. Vaikka onkin vasta tammikuu, niin pakko sanoa, että se on varmasti yksi vuoden parhaista lukemistani kirjoista – ellei ihan se paras. Suosittelen!

    1. Heii hyvä myyntipuhe! 🙂 Molempien opusten kohdalla! Ystäväni on lukenut ja suositellut myös tuota Elämä elämältä, ette voi olla kummatkin väärässä. 😉

  2. Humiseva harju on ehkä puisevin lukukokemukseni ikinä joskus 16-vuotiaana, never again. 😀 En tiedä, tuntuisiko se kymmenen vuoden jälkeen erilaiselta, mutta ei tule mieleen toista kirjaa, jonka lukeminen olisi ollut yhtä hirveä pettymys.

    Olen tässä parin viime vuoden aikana löytänyt dekkarit – nopeatempoiset ja jännittävät dekkarit tuntuvan uppoavan teoreettisen opiskelun ohessa lyyrisempiä kaunokirjoja paremmin. Niidenkin aika tulee varmasti taas. 🙂

    1. Hahaha voi ei 😀 Ikävä kuulla mut et oo kyl eka joka tollasta on sanonut! Ja huikeeta että oot löytänyt mukaansatempaavan kirjallisuuslajin. 🙂 Onko jokin tietty dekkarikirja mitä suosittelisit (ehkä tällaiselle tyypille joka ei oo ihan kauheesti dekkareita muuten lukenut)?

      1. Gillian Flynnin kirjat (erityisesti Gone Girl), Paula Hawkinsin Nainen junassa, Watsonin Kun suljen silmäni, Knightin Kenenkään ei pitänyt tietää… Kaikki nämä aika viime vuosien bestsellereitä ja nopealukuisia. 🙂 Ei mitään perinteisiä salapoliisi-dekkareita, vaan enemmänkin trillereiden tapaisia – suosittelen! Nesbøn tuotantoa suosittelen myös.

        1. Oii kiitos kovasti vinkeistä! Taidan aloittaa Nainen junassa -kirjasta (heti kun saan nuo postauksen kaksi muuta luettua) koska omistan sen pokkarin jo. 🙂 Kiitos vielä hirveästi. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *