Mä en ole enää koskaan naisellinen

DSC_1563.JPG

Jos mun pitäisi kuvailla omaa pukeutumistyyliäni, vahvin mieleeni ilmestyvä sana olisi ”naisellinen”. Ongelma on kuitenkin ensinnäkin siinä, että mun ei koskaan pitäisi luokitella tyyliäni miksikään, ja toiseksi naisellinen on aika katteeton adjektiivi. Se ikään kuin kertoo että naisellisuus käsittää vain tiettyjä asioita, eli omissa vaatemielikuvissani paljon käyttämiäni mekkoja ja punaista huulipunaa. Voiko mielikuvat enää tämän konservatiivisemmaksi muuttua?

DSC_1549.JPG

Mun vaatekaappi sisältää n. 80% mekkoja tai hameita ja loput ovat (nyt raskaana vyötäröstä pieniä…) housuja. Rakastan peplum-paitoja ja hiusten kihartamista sen neljä kertaa vuodessa kun jaksan ne kihartaa. Tykkään trenssitakeista ja korollisista nilkkureista.

Ja sitten on päiviä kun isken päälle ruutukuvioisen flanellin, farkut ja nahkatakin, ja vastaan tuleva kaveri sanoo että sulla on tänään tosi maskuliininen tyyli. Hmm.

Pukeutumiseen(kin) liitetään aina tietyt sukupuolistereotypiat ja se on alkanut jotenkin ärsyttämään itseäni. Yleisin vastareaktio minkä saamme kun kerromme ettemme aio kysyä lapsemme biologista sukupuolta on että tehän voisitte valmistautua niin paljon paremmin jos tietäisitte kumpi sieltä tulee. Pistää ihan vihaksi että jopa meidän syntymättömällä lapsella on jotain pukeutumisnormeja joita sen tulisi noudattaa oletetun sukupuolensa mukaan.

DSC_1547.JPG

Keskustelimme parin ystäväni kanssa siitä kuinka miehille ei löydy korkokenkiä juuri mistään (vaikka ne voivat parantaa ryhtiä ja tuoda itsevarmuutta, pituutta sekä tosi kivan lisän asuun, sukupuolesta huolimatta). Samoin sain Sidoste-postaukseen hyvän huomion siitä siitä, että miehille ei juuri missään kaupata sukkahousuja. Mua kummastuttaa se että vielä vuonna 2018 jokaiseen vaatekauppaan johon astun on edelleen miesten ja naisten osastot. Ja että käsilaukkua kantavaa miespuolista ystävääni katsotaan välillä oudosti. Ja että mun pitäisi tietää tulenko pukemaan lastani vaaleanpunaiseen vai siniseen…

Siksi mä en aio enää käyttää sanaa naisellinen kun kuvaan ittessäni ylipäätään mitään. En vaatetyyliä, persoona, käyttäytymistä, en yhtään mitään.

 

PS: Alla vielä viikon postaukset:

Mä en ole enää koskaan naisellinen

Voiko raskausarpia ehkäistä?

Masennus nosti taas päätään

Älä osta mitään (turhaa) -päivää

 

 

Kuvat: Hanna Kärppä, editointi minä

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (14)
  1. Kyllä tosiaan niissä perusvalmisvaatteissa on mitoituksen puolesta vaikka mitä eroja. Esim. mun pyöräilevä mieheni valittaa, että hänen lihaksikas peppunsa ei juuri ikinä mahdu ns. miesten housuihin. Ite oon ihan kyllästynyt elastaaniin, joka on saanut niin suuren suosion sen takia, että sitä käyttämällä sama vaate sopii hyvinkin eri kokoisten ihmisten päälle, mutta samalla aiheuttaa sen, että kangas vanhenee rumemmin ja tulee käytännössä mahdottomaksi kierrättää. Ihanaa olisi, kun olisi varaa teettää vaatteensa omien mittojensa mukaan ompelijalla!

    1. Toi olisi ihan unelmien (ja taatusti ympäristöystävällisempi) yhteiskunta, jos vaatteiden teettäminen olisi kannattavaa. Ehkä joku päivä vielä…

  2. Sipulisopuli
    28.11.2018, 16:20

    Miesten bokseriessa kerran nukkuneena voin sanoa että minusta ihan jees että alushousut on miehille ja naisille erikseen, se etupussi ei ole niin kiva naisella tyhjänä edessä 😉 myös lantioissa on usein eroja, ei mahdu miesten toppahousut joissa oikea lahkeen mitta itsellä kiinni koska lantio on leveä.

    1. Tottakai fysiologiset erot voi ottaa huomioon (tuossa aikaisemmin oli hyvä kommentti esim. rintaliiveistä, harvemminhan miehet niitä tarvitsee). Mutta tyylierojen et tarvitsisi olla niin sukupuolilatautuneita. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *