Masennus nosti taas päätään

Tyhjä ajatus

Tuntuupa henkilökohtaiselta kirjoittaa pitkästä aikaa masennuksesta. Se on toki ollut tuttu aihe täällä toissasyksystä asti koko paranemisprosessin ajan mutta tämän vuoden puolella blogia ja onneksi omaakin mieltä on ohjannut paljon iloisemmat aiheet.

Olen voinut tänä vuonna henkisesti hyvin mutta kulunut kuukausi on muistuttanut etäisesti masennukseni alkuvaiheita. Vallitsevaa riittämättömyyden tunnetta, väsymystä silloinkin kun en tee juuri mitään ja alituinen painostus siitä että pitäisi tehdä niin paljon vaikken tosiaan jaksa tehdä välillä yhtään mitään. Aamuihmisenä jotkut päivätkin ovat alkaneet itkulla, mikä on hämmästyttänyt itseänikin...

En tiedä kuinka paljon tällä olotilalla on tekemistä raskaushormonien tai pimeän vuodenajan kanssa - tai puolestaan sillä että olen kirjoittanut välillä vahvasti uskoani koetellutta kirjaani. Sellaisia oikeita onnistumisen tunteita ei ole juuri tullut, koska olen keskittynyt niihin huonoimpiin mahdollisiin skenaarioihin. Ja siinä se kierre on sitten ruokkinut itse itseään: negatiiviset ajatukset viihtyvät mitä mainiosti yhdessä.

Se että on kerran kokenut masennuksen tai burn outin voi parhaassa tapauksessa opettaa seuraavaa kertaa varten ennakoimaan merkkejä ja himmentämään tahtia riittävän ajoissa. Ja niin olen onneksi tehnytkin. Olen luopunut monista menoista ja jostain omista tavoitteistakin - ja heti on tuntunut että on helpompi hengittää.

Loppuvuoden aion keskittyä tähän ihanaan raskauteen ja tulevaan vauvaamme, läheisten kanssa yhdessäoloon, jouluhyggeilyyn ja blogiin. Tämä on ehdottomasti yksi niistä paikoista jossa saan aina positiivista energiaa. Täällä on hyvä olla.

Lue myös:

Vuosi sitten olin pohjalla

Ahdistus ja sen hallinta

Näin pääsin yli masennuksesta

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Tosi paljon tsemppiä ja jaksamista! Pystyn samaistumaan, itselläni oli lievä masennus useita vuosia sitten ja nyt raskausaikana tuntuu, että vähän samanlaiset tuntemukset nostaa päätään. Mulla on ollut riittämättömyyden tunnetta siitä, että olen raskausaikana joutunut olemaan sairaslomalla töistä stressin ja sen aiheuttamien fyysisten oireiden vuoksi. Tuo, että kerran koettu masennus voi opettaa tunnistamaan ja ennakoimaan merkkejä, on tosi tärkeä pointti. Ihana kuulla, että se on auttanut sua :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos tuestasi ja tarinasi jakamisesta. <3 Toivottavasti pääset tuosta riittämättömyyden tunteesta eroon. Ulkopuolisena haluaisi vakuuttaa toista kaikin keinoin että haloo, tottakai saat olla kotona töistä pahojen raskasuoireiden takia. Mutta samaan aikaan ymmärrän  suatäysin, koska alkuraskauteni pahoinvointineen oli todella lamaannuttava, ja joka päivä musta tuntui siltä, että alisuoriutuu ja on jotenkin huono ihminen. Toivottavasti voit olla rauhallisemmin mielin saikulla tästä eteenpäin. <3

Saranda
Tyhjä ajatus

<3 paljon, paljon takaisin todella, todella ihanalle tyypille!

Meriminttu (Ei varmistettu)

Jaksamisia ja voimia tähän kuluttavaan pimeään aikaan! &lt;3

Masennuksen uusiminen oli yksi mun isoimpia jännityksenaiheita raskautta ajatellen. Aiemmin koettu loppuunpalaminen auttoi kyllä tajuamaan raskauden puolivälissä, että nyt alkaa olla liian kova tahti omaa ja vauvan hyvinvointia ajatellen, mutta aiemmat mielenterveysongelmat ovat toisaalta tuoneet omat haasteensa raskauteen. Olen ehkä liiankin helposti säikähtänyt kaikkia negatiivisia tunteita ja ahdistuksia, koska ensimmäinen ajatus on ollut, että eihän tämä nyt vaan enteile raskausajan masennusta. Niitä ihan normaaleja raskaushormonien aiheuttamia tyhjästä itkemisiä ja sängyssä lahnailtuja päiviä varjosti heti huoli siitä, että tässä onkin taas kyse jostain vakavammasta. Pahimmat pätkät itselläni olivat rv 20 tienoilla, jolloin onneksi tajusin jäädä sairaslomalle ja sain lopulta arjen takaisin raiteilleen. Rv 30-34 oli taas toinen mielialojen puolesta haastava vaihe, jolloin pelkäsin masentuvani, mutta uskalsin jo vähän edelliskertaa enemmän uskoa kyseessä olevan veemäisten raskausoireiden ja hormonimuutosten sekamelskan - olinhan jo pitkään ollut sairaslomalla, joten uusivasta työuupumuksesta tuskin oli kyse. Ne perhanan oireet on vaan niin pelottavan samanlaisia, jos on aiemmin masennuksesta kärsinyt!

Täällä vaihtui tänään rv 36 ja fyysisistä oireista huolimatta mieliala on mukavan korkealla. Ero kuukauden takaiseen on uskomaton ja normaalisti mielelle suht haasteellinen marraskuu alkaa olla taputeltu. Toivon niin kovasti, että sullakin tuttujen negatiivisten fiilisten palaaminen on vain samanoloisia raskausoireita ja parempia päiviä ja viikkoja on luvassa. &lt;3 Ja on hyvä muistutella itseään siitä, että jos alakulo ja ahdistuneisuus ei menisikään enää vain raskauden piikkiin, on apua ja tukea saatavilla :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Vitsi tää sun kommentti on täyttä viisautta, en tiedä mistä aloittaa tai miten ilmaista kuinka paljon samaistun sun ajatuksiin!

Olen ehkä liiankin helposti säikähtänyt kaikkia negatiivisia tunteita ja ahdistuksia, koska ensimmäinen ajatus on ollut, että eihän tämä nyt vaan enteile raskausajan masennusta. Siis tämä! Ja kun en haluaisi "pilata" omaa raskauttani millään negatiivisilla ajatuksilla kun olen lapsesta niin innoissani, joten tuntuu kahta kertaa pelottavalta olla edes yhden päivän allapäin ihan vain siksi koska pelkää että uppoaa siihen aikaisempaan kierteeseen. Vaikka kaikilla on huonoja ja surullisia päiviä, ei vain ex-masentuneilla.

Ne perhanan oireet on vaan niin pelottavan samanlaisia, jos on aiemmin masennuksesta kärsinyt! Mun pitäisi muistaa tää. Lohduttavaa kuulla, että muutkin on kokenut henkiset oireet samantyyppisiksi.

Niin ihana kuulla että voit nyt henkisesti hyvin, ja ettei ne mielialaoireet välttämättä pahene mitä edemmäs raskautta mennään, vaikka fyysisesti raskaus voikin muuttua rankemmaksi. Ja apua rv36, hän on ihan kohta täällä!!! :D Oon niin super innoissani sun puolesta. <3 Ihan kuin tunnettaisi ja joku läheinen tuttu synnyttäisi, on ollut niin mukava lukea sun odotuksesta täällä kommentteissa. :) Niin kiva kun oot jakanut, kiitos!

Meriminttu (Ei varmistettu)

Jep, aika menee hurjaa vauhtia! Ja kiitos itselles, kun kirjoitat niin avoimesti henkilökohtaisistakin aiheista raskaus mukaanlukien. Olin teidän vauvauutisesta jo yhtä innoissani kuin kyseessä olisi läheinenkin kaveri, jonka matkaa pääsee fiilistelemään. :D Paljon saa kyllä tsemppejä ja energiaa, kun kohtaa samanmielisiä ihmisiä, jotka vielä sattumalta on samassa elämäntilanteessa. Vaikka se kohtaaminen oiskin pelkästään netin välityksellä :)

Ootko joutunut mielialojen lisäksi taistelemaan fyysisten oireiden kanssa, vai onko sillä saralla päästy helpommalla? :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Oon ihan samaa mieltä kyllä! <3 Netissä on ihmeellinen voima. :)

Fyysisiä oireita ei ole juurikaan vielä ollut, huomenna alkaa 28. raskausviikko. Eli vissiin "viimeistään" nyt se viimeinen kolmannes alkaa jolloin varmaan odotettavissa sitä sun tätä kipuja. :D Närästystä on joskus (kesti pitkään tajuta että se edes on närästystä koska mulla ei ole ikinä aikaisemmin ollut sitä) ja välillä selkä kipeytyy jossain sellaisissa asennoissa missä ennen on ollut mukava olla. Ainiin ja välillä tuntuu et jokin elin painaa jotain hermoa oikeassa kyljessä, mikä lie sekin on.

Jännityksellä odotan että alkaako selkä painamaan kohtaa ihan oikeasti ja mitä muuta mukavaa tässä on vielä edessä... :D

iidis
Varpain jaloin

Jaksamista ja halauksia, sulle Saranda. Toivon sulle paljon aikaa niiden asioiden ja ihmisten parissa, jotka saa sut voimaan paremmin ja työntää masennuksen pois ja kauas susta. Oot jo hyvillä vesillä oikean, kun tunnistat merkit ja osaat muuttaa toimintatapoja ja murtaa ajatuskehiä <3

Mul amasennuksen on-off -vaihtelu kesti melkein kymmenenvuotta, mutta nyt ei enää yli seitsemään vuoteen ole ollut mitään hälyyttävää, vaan elämää nousuineen ja laskuineen. Kukaan ei ole epäonnistunut tai millään mittapuulla heikko, vaikka masennus yrittäisikin hiipiä takaisin. Se, että sinä tunnistat oireet on jo erinomainen lähtökohta kohti lopullista paranemista. <3

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihana ja viisas kommentti, aivan kuten sinäkin. <3 Niin mielettömän kiva kuulla että sun masennus ei palannut. :) Mäkin luulen että tää on vaan tällainen "tahmea" kausi, ei mitään oikeeta syytä huoleen, mutta on aina itse vain varpaillaan ettei se synkempi jakso vaan toistu. Heti nimittäin tuntui paremmalta kun sain purkaa ajatuksia tänne ja lukea teidän kommentit!

Aurinkoista viikonjatkoa sinne. :*

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos sydämestäsi, paljon rakkautta myös sinne. <3

R* (Ei varmistettu)

Iso halaus! Sinä riität ja enemmänkin. Kirjoitustesi ja kommenttiesikautta Sinusta on piirtynyt kuva hyvin kirkassydämisenä ihmisenä: olet tärkeä tässä maailmassa, tiedäthän?

Saranda
Tyhjä ajatus

Ääääääk miten ihanasti sanottu. Koko kroppa täyttyi ilolla ja kiitollisuudella. Toivottavasti säkin tiedät että olet tärkeä ja että piristit juuri yhden naisen iltaa kertaheitolla! Kiitos! <3

A.S. (Ei varmistettu)

Paljon jaksamista ja voimia sinulle, muru! &lt;3

Ymmärrän hyvin tuon, mistä puhut, koska itsekin olen juuri kokenut masennuksen - nyt hiukan paremmassa kunnossa, mutta tunnistan hyvin tuo ajatukset ja kokemukset. Varsinkin tuo kirjaan liittyvä stressi ja riittämättömyyden tunteet varmasti ruokkivat helposti näitä masennusajatuksia. Toivottavasti ne eivät kuitenkaan kasva liian suuriksi, koska tiedän, että osaat kirjoittaa ja teet oikeasti todella tärkeää työtä, sekä kirjan että tämän blogin kautta, ja kohta myös äitinä &lt;3

Hienoa joka tapauksessa, että tunnistat nämä tunteet ja että uskallat kirjoittaa siitä. Muistathan hakea myös apua, jos siltä tuntuu. Tärkeintä, että pysyty kunnossa &lt;3

Muaritten (Ei varmistettu) HTTP://www.runsasovinennainen.blogspot.com

Mulla on ollut välillä samanlaisia fiiliksiä tässä raskauden kuluessa. Varsinkin pitkä saikulla olo raskaudesta johtuvista fyysisistä syistä lisäsi syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita jne. Onneksi aika nopeasti tajusin, että en olisi voinut siinä tilanteessa muuta, koska oman hyvinvointini lisäksi oli ajateltava pikkuisen hyvinvointia &lt;3 Olen kahdesti ollut masentunut ja kärsinyt myös ahdistuksesta ja koen kans, että nyt merkkejä on helpompi ennakoida. Olen osannut myös jutella niistä läheisten kanssa. Oon hurjan kiitollinen, että mun mies on myös ottanut asian suoraan kanssani puheeksi. Helpottaa, kun tunteitaan ei tarvitse piilotella, vaikka ne usein ahdistaakin. Tällä hetkellä voin henkisesti hyvin, vaikka raskaus onkin tuonut mukanaan jännitysmomentteja. Mulla on jo rv 34+5, joten viimeisiä viedään :) Tsemppiä kovasti sulle loppuodotukseen, muista olla armollinen itsellesi &lt;3

Kommentoi