Masennus nosti taas päätään

DSC_2316.JPG

Tuntuupa henkilökohtaiselta kirjoittaa pitkästä aikaa masennuksesta. Se on toki ollut tuttu aihe täällä toissasyksystä asti koko paranemisprosessin ajan mutta tämän vuoden puolella blogia ja onneksi omaakin mieltä on ohjannut paljon iloisemmat aiheet.

Olen voinut tänä vuonna henkisesti hyvin mutta kulunut kuukausi on muistuttanut etäisesti masennukseni alkuvaiheita. Vallitsevaa riittämättömyyden tunnetta, väsymystä silloinkin kun en tee juuri mitään ja alituinen painostus siitä että pitäisi tehdä niin paljon vaikken tosiaan jaksa tehdä välillä yhtään mitään. Aamuihmisenä jotkut päivätkin ovat alkaneet itkulla, mikä on hämmästyttänyt itseänikin…

En tiedä kuinka paljon tällä olotilalla on tekemistä raskaushormonien tai pimeän vuodenajan kanssa – tai puolestaan sillä että olen kirjoittanut välillä vahvasti uskoani koetellutta kirjaani. Sellaisia oikeita onnistumisen tunteita ei ole juuri tullut, koska olen keskittynyt niihin huonoimpiin mahdollisiin skenaarioihin. Ja siinä se kierre on sitten ruokkinut itse itseään: negatiiviset ajatukset viihtyvät mitä mainiosti yhdessä.

DSC_2269.JPG

Se että on kerran kokenut masennuksen tai burn outin voi parhaassa tapauksessa opettaa seuraavaa kertaa varten ennakoimaan merkkejä ja himmentämään tahtia riittävän ajoissa. Ja niin olen onneksi tehnytkin. Olen luopunut monista menoista ja jostain omista tavoitteistakin – ja heti on tuntunut että on helpompi hengittää.

Loppuvuoden aion keskittyä tähän ihanaan raskauteen ja tulevaan vauvaamme, läheisten kanssa yhdessäoloon, jouluhyggeilyyn ja blogiin. Tämä on ehdottomasti yksi niistä paikoista jossa saan aina positiivista energiaa. Täällä on hyvä olla.

DSC_2278.JPG

Lue myös:

Vuosi sitten olin pohjalla

Ahdistus ja sen hallinta

Näin pääsin yli masennuksesta

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (16)
  1. Mulla on ollut välillä samanlaisia fiiliksiä tässä raskauden kuluessa. Varsinkin pitkä saikulla olo raskaudesta johtuvista fyysisistä syistä lisäsi syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita jne. Onneksi aika nopeasti tajusin, että en olisi voinut siinä tilanteessa muuta, koska oman hyvinvointini lisäksi oli ajateltava pikkuisen hyvinvointia <3 Olen kahdesti ollut masentunut ja kärsinyt myös ahdistuksesta ja koen kans, että nyt merkkejä on helpompi ennakoida. Olen osannut myös jutella niistä läheisten kanssa. Oon hurjan kiitollinen, että mun mies on myös ottanut asian suoraan kanssani puheeksi. Helpottaa, kun tunteitaan ei tarvitse piilotella, vaikka ne usein ahdistaakin. Tällä hetkellä voin henkisesti hyvin, vaikka raskaus onkin tuonut mukanaan jännitysmomentteja. Mulla on jo rv 34+5, joten viimeisiä viedään 🙂 Tsemppiä kovasti sulle loppuodotukseen, muista olla armollinen itsellesi <3

  2. Paljon jaksamista ja voimia sinulle, muru! <3

    Ymmärrän hyvin tuon, mistä puhut, koska itsekin olen juuri kokenut masennuksen - nyt hiukan paremmassa kunnossa, mutta tunnistan hyvin tuo ajatukset ja kokemukset. Varsinkin tuo kirjaan liittyvä stressi ja riittämättömyyden tunteet varmasti ruokkivat helposti näitä masennusajatuksia. Toivottavasti ne eivät kuitenkaan kasva liian suuriksi, koska tiedän, että osaat kirjoittaa ja teet oikeasti todella tärkeää työtä, sekä kirjan että tämän blogin kautta, ja kohta myös äitinä <3

    Hienoa joka tapauksessa, että tunnistat nämä tunteet ja että uskallat kirjoittaa siitä. Muistathan hakea myös apua, jos siltä tuntuu. Tärkeintä, että pysyty kunnossa <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *