Meidän parisuhteen raha-asiat

Tyhjä ajatus

Muutamat ovat kertoneet bonganneensa kommenttini Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjasta koskien parisuhteeni raha-asioita. Meillä on tosiaan aviomieheni kanssa yhteiset rahat, ja on ollut aika lailla koko seurustelumme aikana.

Tämä herättää monissa ihmisissä kummaksuntaa, ja ymmärrän sen täysin. Luulen, että jos olisimme tavanneet Ferhatin kanssa myöhemmin, olisimme molemmat olleet hieman varauksellisimpia rahojen jakamisen kanssa suhteemme alussa. Iän myötä oman talouden hallitsemisesta on tullut tärkeämpää ja henkilökohtaisempaa.

Olimme Ferhatin kanssa suhteemme alussa tosi samanlaisia, huolettomia rahankäyttäjiä. Olimme molemmat opiskelijoita, ja sivuduunista saadut tulot käytettiin kahta kertaa miettimättä ulkona syömiseen ja matkusteluun. Pakolliset menot olivat silloisen n. 400e yksiön vuokra ja auto, jolla Ferhatin piti kulkea Porvooseen kouluun.

Sittemmin molempien arvot, työtilanteet, menot ja tulevaisuuden näkymät ovat muuttuneet siihen suuntaan että olemme muovautuneet kummatkin ja yhdessä tarkemmiksi rahankäyttäjiksi. Ensimmäinen yhteinen ja oikeasti motivoiva säästöprojekti olivat häät. Kun huomasimme että voimme kovalla työllä ja vielä kovemmalla suunnittelulla saada unelmiemme häät, ymmärsimme että moni muukin asia on taloudellisesti mahdollista.

Miksi meillä on sitten yhteiset rahat? Koska se on ollut meidän tapa alusta asti, ja olemme todenneet sen hyväksi. Mä luulen että se kumpuaa myös meidän kummankin kulttuurista, sillä Kosovossa ja Turkissa pariskunnilla on harvemmin selvästi omat rahat, ja sellaisen kasvatuksen mekin olemme saaneet kotoa. Meillä on aikalailla sama elintaso, eikä kumpikaan käytä toistemme mielestä epäsopiviin kohteisiin rahaa. Puhumme rahasta avoimesti, mutta en koskaan muista meidän riidelleen aiheesta.

Pääsääntöisesti Ferhat on maksanut vuokran ja mä pienempituloisena ruoan ja jotain muita pikkulaskuja. Kummallakin on omat tilit ja kun laskut maksetaan, kumpikaan ei kysy "lupaa" mihinkään ostoksiin. Välillä konsultoidaan että onko joku oma ostos taloudellisesti järkevä mutta ei siksi, että olisi toiselle tilivelvollinen. Idea on kuitenkin se, että ei ole väliä onko molemmilla 500e vai yhdellä 1000e ja toisella 0e. Kummallakin on kuitenkin yhteensä se tonni.

Mä oon ollut myös se tarkempi säästäjä koska nykyään saan ihan aitoa nautintoa siitä. Mä keksin "luovempia" tapoja säästää; äitiysavustus meni suoraan säästötilille, ja kun Ferhatille tuli odottamatta lomarahat, mä ehdotin niiden laittamista säästötilille kun ostoslistalla ei ollut mitään hankittavaa tai lähitulevaisuudessa muita ylimääräisiä menoja.

Me emme myöskään tehneet avioehtoa. Se, että mä olen se säästäväisempi puolisko (eli säästötililläni on enemmän rahaa) on johtunut siitä että Ferhat on maksanut lähes aina enemmän meidän yhteisiä laskuja. Hänellä on siis ihan yhtä lailla oikeus niihin säästöihin. Meillä tai suvullamme ei myöskään ole mitään huomattavaa omaisuutta, jota pitäisi avioehdon nojalla suojella. Avioehdon voi myös aina tehdä myöhemminkin jos mielipiteet tai tilanteet muuttuvat, enkä missään nimessä käännä sille täysin selkääni. Emme vaan koe tarvitsevamme sitä nyt.

Meillähän syntyy lapsi ensi vuonna, minkä takia koen entistä tärkeämmäksi sen, että olemme toisillemme "elatusvelvollisia". Äitiyslomalla tai jomman kumman jäädessä hoitovapaalle, meille on itsestäänselvää että toinen kantaa suuremman vastuun taloudesta. Meidän lapsen kasvaessa aion kuitenkin korostaa sitä että rahojen ei tarvitse olla yhteisiä kenenkään kanssa, jos ei siltä tunnu. Se, että meidän tyyli sopii meille nyt ei tarkoita sitä että se sopisi kaikille muille - tai välttämättä meillekään aina.

 

 

Miten teidän parisuhteessa hoidetaan raha-asiat?

 

 

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Äitiyspakkaus vai raha?

Kun rahan ajatteleminen rauhoittaa

Häät: mitä kaikki maksoi?

51 asiaa, jossa olemme säästäneet rahaa

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Vööra (Ei varmistettu)

Ymmärrän ihan täysin. Meillä oli yhteen muuttaessa omat rahat eikä niistä juurikaan keskusteltu, aika lailla samanlaiset tulot oli. Siinä vaiheessa ku toinen lähti opiskelee niin oli selvää et rahat on yhteisiä ja siltä tililtä maksetaa missä rahaa on. Riitaa me kyllä ollaan saatu aikaseksi, mutta seki on enemmän ehkä vaa johtunu muun stressin purkautumisesta.

Kela laski meijät automaattisesti avopariksi yhteen muuttaessa ja asumistuki oli sen takia pienempi, joten se myös oli aika iso seikka mikä vaikutti siihen, että rahoista tuli yhteisiä.

Pienituloisena ja matkustusintoisena on aina säästänyt seuraava matkaa varten (tai maksanu edellistä pois) ja on ollu kiva aina huomata et suunnittelemalla rahan käytön voi oikeasti säästää satasia kuussa vaikkei sitä rahaa paljoa ees tule! Se fiilis saa kyllä joka kerta vähä pihimmäksi. ;D

Raha on aika mielenkiintoinen puheenaihe ja musta on ihanaa et sä niin avoimesti ja häpeilemättä jaat sun kokemukset. :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Joo Kela+(opiskelija)tuet kyllä ikään kuin pakottaa siihen että ainakin osittain se parempituloinen joutuu maksamaan enemmän. Mutta ihan mielettömän hienoa että ootte löytänyt hyvän tavan toimia, kyllä sillä on iso merkitys parisuhteelle. :)

Hahaha samaistun tohon niin paljon: Se fiilis saa kyllä joka kerta vähä pihimmäksi. Eikö! :D Vaikka luulisi että säästötilin kartuttaminen toimisi asenteessa päinvastaisesti.

Oot ihana, kiitos kun kommentoit. <3

A.S. (Ei varmistettu)

Kuulostaa todella toimivalta ja fiksulta systeemiltä. Mahtavaa, että olette ikään kuin kasvaneet yhdessä rahankäyttäjinä :)
Tuollainen yhteisöllisyys ja avoimuus kuulostaa ihanteelliselta, vaikka tietysti tähän on monia sopivia tapoja parista riippuen, mutta tuo kuulostaa juuri teille sopivalta.

Saranda
Tyhjä ajatus

Niimpä. Ollaan monissa asioissa tosi erilaisia mutta tässä jotenkin ollaan hitsauduttu yhteen. :) Kivaa päivää sinne muru! <3

Money money money (Ei varmistettu)

Minulla ja puolisolla on yhteisiä tilejä ja omat tilit.
Silloin kun jäin äitiyslomalle, maksoin oman osuuden menoista. Miehellä oli tuolloin miltei tuplasti suuremmat tulot kuin minulla, joten hän maksoi myös enemmän.
Hoitovapaalla hän maksoi kaiken, kelan avustus oli minulle tarkoitettua ”omaa rahaa” kampaajalle, omiin menoihin (lähinnä joogatunnit) ja omiin ostoksiin.
Sittemmin tulotasoni nousi ja laitamme molemmat saman summan yhteiselle käyttötilille, josta maksamme asumiseen liittyvät kulut sekä lapsen hankinnat ja ruoat. Säästötili on myös yhteinen. Miehellä ja minulla on omat sijoituskohteet, jotka ovat henkilökohtaiset. Lapsen sijoituksia hallinnoin minä. Lapsilisä tulee minun tilille, josta kylläkin maksan lapsen ip-kerhon. Mies hoitaa itsenäisesti autoon liittyvät kulut, se on myös hänen nimissään. Hän ystävällisesti tankkaa ja huoltaa sen niin, että jos tarvitsen autoa, on se tankattu minulle valmiiksi.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kuulostaa kyllä tosi järkevälle. :) Ekaa kertaa kuulen että jollakin olisi yhteinen säästötili mutta omat sijoitustilit. Sain ajatuksen että jos mekin aletaan sijoittaa niin mekin voitaisi tehdä näin, kiitos vinkistä! Tosi hienoa että ootte löytäneet teille sopivan tavan sekä jakaa että pitää rahat. :)

Tant (Ei varmistettu)

Voi hyvät nuoret! Tehkää se avioehto ennen naimisiinmenoa! Tilanteet muuttuvat usein paljonkin ja jos tulee (yllättäen/riitaisa) ero, tuskin se toinen enää siinä vaiheessa allekirjoittaa avioehtoa. Ja ehdottomasti kulut puoliksi ja omat rahat! Aikuinen ihminen elättäköön itse itsensä.

Kommentoi