Miksi emme halua tietää lapsen sukupuolta?

Tyhjä ajatus

Meillä on parin viikon päästä rakenneultra, ja olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme aio kysyä lapsen sukupuolta. Se tuntui itselleni alusta asti luonnolliselta ratkaisulta ja mieheni on nykyään samaa mieltä.

Siihen on muutamakin syy. Ensinnäkin en halua ostaa vain vauvan "omaan sukupuoleen" sidonnaisia vaatteita ja tarvikkeita odotuksen aikana. En välttämättä aio ostaa täysin neutraalejakaan vaan itse asiassa just sellaisia jotka sattuvat olemaan meidän mielestä söpöjä, laadukkaita ja käytännöllisiä. (Vanhemmathan päättävät monta vuotta lapsen pukeutumisesta joten tähän on turha sanoa että "entä jos poika ei tykkääkään pinkistä paidasta?". Entä jos poika ei tykkää sinisestäkään tai valkoisesta tai pallo- tai sydänkuvioisesta? Kuka kysyy vauvalta mistä vaatteista se tykkää?) Sitä paitsi tulemme saamaan tosi paljon siskoni pojan vaatteita, joten oli sukupuoli mikä tahansa, lapsemme tulee pukeutumaan niihin.

Uskon aidosti että ostamme näin myös vähemmän tavaraa odotuksen aikana kun emme assosioi alitajunnassamme esim. jokaista röyhelöpaitaa meidän tulevaan tyttöön tai minikauluspaitaa tulevaan poikaan. Kuulostaa ehkä liioitellulta, mutta luulen vahvasti että tämä ratkaisu on myös ekologinen.

Toinen syy on tietysti se että haluamme kuvitella meidän tulevaa lapsiarkea vauvan kanssa "omana itsenään". En tiedä osaanko pukea tätä sanoiksi, mutta jos sukupuoli olisi tiedossa, saattaisin sukupuolineutraalikasvatuksen kannattajanakin sortua miettimään tytön kohdalla että "ihanaa sitten me voidaan pukeutua samantyyppisiin mekkoihin" tai pojan "kiva, miehelleni tulee sitten jalkapalloseuraa". Apua, vaikea kyllä kuvitella että yhdistäisin jalkapallon tai minkä tahansa muun lajin vain yhteen sukupuoleen mutta silti tämän tyyppiset ajatukset välillä hiipii mun mieleen kun mietin että kumpikohan sieltä tulee. Onneksi mietin lapsen sukupuolta harvoin eikä mulla ole mitään "tuntumaa" että kumpi se on.

Kolmas syy on se - joka jälleen sotii sukupuolineutraalisuutta vastaan mutta haluan silti sanoa sen ääneen siitä huolimatta että pidätte mua ihan kamalana ihmisenä: piiiiiieni osa musta "toivoisi" tyttöä. Ja tähän on kaksi, kaikin puolin naurettavaa syytä: naisena ja monen siskon kanssa kasvaneena kuvittelen että osaan kasvattaa tyttöä paremmin (puhua kuukautisista tai ehkäisystä ja niin edelleen), vaikka oikeasti en aidosti uskokaan että oma sukupuoli määrittää yhtään millään tavalla sun kasvatustapojen onnistumisia. Toinen syy on se, että meidän suvun omasta sukupolvesta joka ikinen on saanut pojan, ja olisi mielenkiintoista nähdä että onko kellekään tulossa tyttöä. Kuten sanoin, kaksi tosi noloa syytä, josta haluan tietoisesti etäännyttää itseäni ottamatta sukupuolesta selvää.

Neljäs on se, että luulen suhtautuvani synnytykseen innokkaammin kun lopussa on joku pieni yllätys. "Teille syntyi tyttö/poika" on varmasti tosi mukava kuulla kätilöltä kun etukäteen asiasta ei ole tietoa. Tää on ehkä taas tätä että jos sukupuolella ei ole väliä, niin miksi tuollaisella lauseella ja "lopputuloksella" nyt on mitään merkitystä, mutta ensisynnyttäjänä haluan tarttua jokaiseen psykologiseen helpotukseen kiinni jotta en pelkäisi etukäteen synnytystä.

Tällaisia perusteluja. Odotan rakenneultraa niin paljon koska siinä saa todella arvokasta tietoa sikiön voinnista. Onko hän kasvanut tasaisesti, vieläkö hän on muutaman päivän laskettua aikaa isompi? Missäköhän kohtaa synnytyksen tapaankin vaikuttava istukka on? Voikohan istukka olla edessä vaikka olen tuntenut liikkeet viikkokausia niin selvästi? En malta odottaa että näen onko hänen sormensa pitkät kuten äidillään (viime kerralla hän esitteli niitä niin ylpenä!) tai ovatko hänen asentonsa yhtä hullunkurisia. En milään malta odottaa. <3

 

 

Mekko: Anna Ruohonen (saatu)

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Puitpa hyvin sanoiksi, mitä itse ajattelin omien lasteni kohdalla :) Sain muuten ensin tytön, sitten pojan - arvasin väärin kummallakin kerralla ;)

Saranda
Tyhjä ajatus

Mahtavaa jos nää ei oo ihan ufojuttuja ja että joku samaistuu. :D Mahtava kokoonpano sulla, kaikkea ihanaa teille. <3

reettapellikka (Ei varmistettu) http://www.fashionstatement.fi

Mä en tiedä malttaisinko odottaa tietoa sitten joskus! Oon niin kaikki heti nyt tyyppinen ihminen ja kaiken päälle vielä super utelias, että voipi olla etten yksinkertaisesti malttaisi olla ottamatta asiasta selvää. Mutta arvostan kyllä niitä ihmisiä, jotka haluaa pitää asian yllätyksenä ja mun mielestä sun perustelut oli erittäin valideja tän asian suhteen :---)) Oli hassu lukea tätä, koska mä oon ollut lapsena just se tyttö joka rakasti sinistä väriä ja pukeutui aina siihen (kun sai valita) ja pelasin jalkapalloa :--D Mut myös puettiin serkku-poikien vanhoihin vaatteisiin ekat vuodet ja pidän tätä ajatusta aivan loistavana "nykyäänkin". Koska itse haluan suosia käytettyjä vaatteita, olisikin vähän hassua jos vauvalla olisi vain uusia vaatteita! Tosin kaikilla ei tietenkään ole samaa mahdollisuutta hyödyntää kierrätettyjä vaatteita.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos ihana kommenttistasi! Toi on hyvä pointti että jos on vähänkin uteliaampi luonne niin saattais kiinnostaa enemmän. :) Mä en omasta mielestäni oo erityisen utelias minkä takia tää päätös on osittain tuntunut helpommalta!

Ja mahtavaa että teillä on kierrätetty vaatteet eteenpäin, huge respect!

Larissa Aleksandra (Ei varmistettu) http://teekutsuilla.blogspot.fi

Ihana mekko, mistä se on?

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos! :) Ja hyvä kun kysyit - se on Anna Ruohonen -nimiseltä brändiltä. Lisäsin sen tiedon nyt myös postaukseen!

Sssanna (Ei varmistettu)

Me just puhuttiin tästä aiheesta miehen kanssa joku päivä (vaikkei vielä ole edes vauvaa tulossa! :D mutta onhan se hyvä ennakkoon jutella, että ollaanko samalla aaltopituudella niissä(kin) asioissa :D) , ja hän oli samaa mieltä kuin mä, että olisi kiva tietää se itse, mutta pitää salaisuutena muilta. (en kyllä tiedä kuinka se onnistuu, malttaako siinä pitää suutaan kiinni!) En nimittäin haluaisi, että kaikki ystävät ja sukulaiset ostaisi lahjaksi pelkästään niitä kliseisiä tyttö/poika juttuja; jos he eivät tietäisi kumpi sieltä tulee, niin olisi "pakko" ostaa lahjat vähän neutraalimmissa väreissä/kuoseissa. Itse ostellessa voi sitten päättää, kuinka paljon haluaa ostaa tietylle sukupuolelle suunnattuja vaatteita niiden neutraalimpien lisäksi. Vaikka musta onkin tosi hölmöä että jo vauvoilla pitää luokitella vaatteet tyttöjen/poikien vaatteisiin! Ihan kuin sillä olisi jotain väliä minkä värinen body sillä vauvalla on päällä. Mun kaveri on töissä lastenvaatekirppiksellä, ja hän kertoi, että monesti on tullut sellaisia tilanteita että asiakas tulee kysymään esim. "onko nämä tyttöjen vai poikien kengät?" ja sit jos siihen vastaa että "en mä tiedä, eikös ne voi olla kummat tahansa?" niin asiakas ei osta niitä, ettei vahingossa osta "väärän" sukupuolen vaatetta! Tuntuu kyllä ihan käsittämättömän hölmöltä :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Joo todellakin kannattaa vähän höpötellä jo näistä jutuista. :) Ei siitä haittakaan ole!

Ja toi on muuten ihan erinomainen pointti että sukupuolen voi pitää salaisuutena muilta jos kokee että just ne sukulaiset ja kaverit ostaa vaan sukupuolisidonnaisia juttuja, ja että ittelleen se ei juuri vaikuttais. Sulla tuntuu olevan niin hyvä asenne tässä(kin) asiassa. <3

Eiiih tuntuu niin hassulta ja vieraalta että joku toimii noin ettei osta tuotetta kun ei ole 100% varma "kummalle" se "kuuluu". :D:D

Torey
Näissä neliöissä

Mekään ei tahdottu tietää sukupuolta. :) Oli kiva yllätys lopulta kuulla synnytyksen jälkeen, että kumpi sieltä tuli. Ja "salaa" olin aivan onnessani, kun kumpikin oli tyttö. Varmaan kanssa sen takia, että mä olen kasvanut naisten ja YHDEN serkkupojan keskellä. Pojat ois ollu mulle ihan mysteeri mitä tulee kasvatukseen. :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Hahah ihanaa, toiveesi kuultiin! :) Ja miten voikaan olla että yhdessä sukupolvessa voi olla niin selvästi enemmän tyttöjä tai poikia?? Mullakin on vaan kaksi serkkupoikaa n. 20 serkun joukosta kun taas mun serkut on tosiaan saanut vaan poikia. Kummallista!

iidis
Varpain jaloin

Mä en tuennyt esikoisen kohdalla, vaikka aavistus sukupuolesta mulla olikin. Kuopuksen kohdalla halusimme tietää ihan puhtaasti mielenkiinnosta. Meillä siis kaksi ihanaa poikaa.

Hauskaa sinänsä, että omassa serkusparvessani oli 6 tyttöä ja 1 poika. Nyt minun ja siskojen lapsista 4 on poikia ja 2 tyttöjä, kaikki esikoiset on olleet poikia. Ja mikä hassuinta on sukupuolesta riippumatta kaikkien esikoiset olleet lauhkeampia ja kuopukset taas hyvinkin tulisieluisia :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihanaa kun kokeilitte kahta eri "tyyliä" lasten kanssa. :) Ja toi on kyllä niin hassua, en tajua!! Vaikee kuvitella että on puhdasta sattumaa mutta mitä muuta se voi muka olla? :D Haha.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaa sanoa heti ennen ultrauksen aloittamista ettei halua tietää sukupuolta. Mekään ei sitä kysytty mutta yhdessä vaiheessa kuva oli niin selvä että näin heti että (toivomani) pieni poika on tulossa, ja tämän ultraava kätilö myös vahvisti. Eli jos kätilö pystyy välttämään myös sen kertomista että nyt näkee sukupuolen tms :). Rakenneultrassa tietysti eniten kiinnosti se onko kaikki kunnossa, ultran mukainen sukupuoli olisi joka tapauksessa ollut täysin toissijainen asia.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos tosi hyvästä vinkistä! Pitää tatuoida otsaan "ÄLÄ KERRO SUKUPUOLTA" kätilön nähtäväksi jos itse unohdan kertoa sen. :D Mua huolettaa että tuun ite näkemään sen sukupuolen koska jo ekassa ultrassa rv11 mä tunnistin jokaikisen pienen yksityiskohdan meidän sikiöstä näytöltä. Eli vähän jännittää että vaikka kätilö ois kuinka varovainen, se silti paljastuu mulle. :D Mut sille ei sit voi mitään.

Ja nimenomaan, rakenneultrassa on kyse niin paljon tärkeimmistä asioista!

Mekään ei haluttu tietää V:n (silloin Nänniniekkana tunnettu) biologista sukupuolta. Perustelut oli just samat + se, että sukupuoli on paljon kompleksisempi juttu kuin pelkkä ruumiinosa vaippa-alueella. Mulla oli kyllä vahva intuitio, joka osui oikeaan.

Saranda
Tyhjä ajatus

Sukupuoli on paljon kompleksisempi juttu kuin pelkkä ruumiinosa vaippa-alueella. Siis näin just, aamen!

Olin muuten itsekin käyttämässä termiä "biologinen sukupuoli" tässä postauksessa mut en ollut 100% varma onko se "oikein" niin päädyin tylsästi vaan ympäripyöreeseen sukupuoleen -sanaan. Eihän se mikä näkyy ultrassa tai haarojen välissä tuu välttämättä koskaan olemaan lapsemme todellinen sukupuoli. :)

Ja nänniniekka. :D <3 En kestä, IHANA!

Nänniniekka on muutes karjalan kieltä ja tarkoittaa vauvaa. Oli meillä ns. tekonimi,kun odotettiin :)

Mä halusin tietää molemmissa raskauksissa, jotenkin konkretisoi odotusta varsinkin esikoisen kohdalla. Olipas mielenkiintoinen tuo ekologisuusnäkökulma. En osaa samaistua kun esikoiselle ostin odotusaikana yhden vaatteen - kierrätyskasseista ja äitiyspakkauksesta ei löytynyt sopivaa lämmintä kotiutumishaalaria. Kuopus on nyt 8 kk enkä ole ostanut vielä yhtään vaatetta hänelle vaikka onkin eri sukupuolta kuin esikoinen. Ei ole oikein mun juttu.

Ihanaa odotusta! Nyt jo vinkkinä että sitten aikanaan Perhetalo Kajuutta on aivan huippu paikka täällä meidän hoodeilla :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Moni on kertonut että kaikki tuntuu konkreettisemmalta kun sukupuoli on tiedossa ja ymmärrän sen hyvin. :) Ystäväni myös sanoi että hänen synnytyspelkoaan lieventäisi tieto sukupuolesta, eli tässäkin voi olla kaksi eri ääripäätä!

Ihan mahtavaa jos et pysty samaistumaan tohon ekologisuusasiaan, tai siis että sukupuoli ei vaikuttaisi suhun uuden materian hankkimiseen. Mulla itelläni on vaan niin "tyttömäinen" tyyli (apua, mitä muita synonyymejä tolle olisi? Käytän siis paljon hameita ja mekkoja, you know) ja pelkään että ostaisin väistämättä hänelle "tyttöjen vaatteita" (toinen verenpainetta nostettava termi) jos kyseessä olisi tyttö. Mut hei täälläkin pitäisi ostaa kotoutumishaalari kun helmikuinen tulee, toivottavasti löytyy käytettynä. :)

Ja kiitos kovasti. <3 Mä pistän ton korvan taakse. :) Kaikkea ihanaa teidänkin perheen syksyyn!

Minnea
Minnean muruja

Minä myös halusin tietää sukupuolen juurikin sen vuoksi, että vauvasta tuli jotenkin konkreettisempi henkilö. Pieni persoona. Itse en olisi kyllä osannut ultrasta tätä tietoa katsoa :D Ymmärrän kyllä myös hyvin tuon, että haluaa säilyttää sukupuolen yllätyksenä. Itse en vain malttanut. 

Ihanaa loppuodotusta!

Meriminttu (Ei varmistettu)

Olipas samoja ajatuksia, mitä itselläni kymmenen viikkoa sitten. Siis ihan kaikki samat perustelut tuli itsekin mietittyä läpi. Lisäksi koin todella ärsyttävänä sen mahdollisuuden, että sukulaiset tai muut läheiset ostavat todella stereotyyppisiä vaatteita sukupuolen tietäessään tai möläyttelevät omaan ajatusmaailmaani sopimattomia ja sukupuolittuneita "sieltä se pieni prinsessa nyt saapuu kaikki miehet hurmaamaan" -kommentteja. Sukupuolen jättäminen salaisuudeksi olisi sopinut monellakin mittarilla mahdollisimman sukupuolisensitiivisiin kasvatusperiaatteisiini. Päätimme kuitenkin haluta tietää vauvan sukupuolen, jos hän sen rakenneultran yhteydessä näyttää. Syynä oli loppujenlopuksi se, että halusin maksimoida mahdollisuudet "parempaan bondaamiseen" vauvan kanssa jo ennen syntymää etenkin miehen kannalta (vaikkei se tietäminen tietysti mitään maagista yhteyttä luokaan). Toinen syy oli se, että tuskailin nimivaihtoehtojen kanssa ja olin innoissani ajatuksesta, että saan edes toisen sukupuolen nimet pois pyörimästä nimivaihtoehtojen listasta. :"D Koin myös, että tietäessäni sukupuolen, voin kutsua lasta hänen nimellään jo ennen syntymää, joka tekee vauvasta entistä vahvemmin oman persoonansa. Kaikki sunkin mainitsemat kohdat tosin painoi edelleen niin rankasti, ettei me haluttu kenenkään muun tietävän sukupuolta. Tällä hetkellä rv 27+4 ja tää tuntuu edelleen parhaalta päätökseltä. Ymmärrän kyllä silti täysin sun näkökannan ja siihen olisin itsekin kallistunut verrattuna vaihtoehtoon, jossa kerrotaan kaikille. :) Toivottavasti voit hyvin mitä tulee raskausoireisiin!

99999 (Ei varmistettu)

Me päädyttiin selvittämään sukupuoliveikkaus rakenneultran yhteydessä. Omat ajatukseni oli tosi samanlaisia kuin sinullakin, ja ylipäätään tuntui turhalta selvittää sukupuolta etukäteen, kun raskaudessa on niin paljon tärkeämpiäkin asioita tarkasteltavana ja odotettavana :) Mies kuitenkin halusi sukupuoliveikkauksen tietää, jos sitä ultrassa saataisiin tsekattua, joten taivuin tässä hänen tahtoonsa. Minulla on kuitenkin niin paljon enemmän "tietoa" vauvamme kehityksestä, kun tunnen päivittäin vauvan liikkeet, kasvun ja vaikutukset omaan kehooni - mies joutuu olemaan paljon enemmän vain minun kertomani varassa. Toki hänkin voi jo tunnustella vauvan liikkeitä vatsan läpi jne., mutta ajattelen, että jos jotenkin voin tukea miestä siinä, että hän saisi mahdollisimman tiiviin suhteen luotua lapseen jo ennen tämän syntymää, tahdon niin tehdä. Vaikka itsestäni ehkä tuntuukin siltä, että ei sillä sukupuoliarviolla ole mitään konkreettista merkitystä - eihän se kerro lapsen luonteenpiirteistä tai oikeastaan mistään mitään.

Saatuamme sukupuoliveikkauksen olemme myös voineet keskustella siitä, millaisia odotuksia / ajatuksia sukupuoleen liitämme ja opetella jo tietoisesti murtamaan niitä käsityksiä. Meillä ei siis poikatiedon jälkeen alettu hankkia autoleluja ja kaikkea sinistä, vaan ennemminkin on voitu jutella ja pähkäillä sitä, millaista lasta odotamme tulevaksi ja että hatarat odotuksemme voivat olla täysin päinvastaisia kuin mitä tuleman pitää :) Oikeastaan ainoa konkreettinen muutos, joka ru:n jälkeen toteutui, oli nimipohdintojen rajautuminen - muuten valmistaudutaan edelleen samoin kuin silloin, kun sukupuoliarviota ei oltu tehty.

Ajattelen siis, että myös näin päin voi toimia tukien sukupuolisensitiivistä kasvuympäristöä ja vältellen stereotypioita tai turhia ennakkokäsityksiä. :) Tuo lähipiiriltä salaaminen olisi silti voinut olla ihan hyvä idea, en kestä sitä "pikku prinssi / prinsessa" -lässytystä ja varsinkin vanhemmilta sukulaisilta tulevaa ennakkokäsitysten vyöryä. Koettiin kuitenkin, että koska pidettiin koko lapsihaave ja alkanut raskaus salassa perheiltä ja läheisiltä, ei enää jaksettu salailla vaan ollaan avoimesti kerrottu about kaikki raskauteen liittyvä, kun on kertomaan kerran ruvettu :D

A.S. (Ei varmistettu)

Todella fiksuja ajatuksia ja hyvin kirjoitettu. Hienoa myös, että tiedostat tuon pienen toiveen ja uskallat sanoa sen ääneen, eikä se mielestäni kuulosta ollenkaan tyhmältä, varsinkin kun osaat suhtautua asiaan niin hyvin. Sinusta tulee ihana äiti &lt;3

Minäkin komppaan, että kannattaa ultrassa mainita jos sukupuolta ei halua tietää. Omalla kohdalla rakenneultrassa oli aika selvää, että tulossa oli poika, kun haaroväli lävähti ensimmäisenä näytölle! Kyllä sen sieltä näin kokemattomanakin tunnisti, ja kätilö sen kysyessä vielä vahvisti zoomaamalla (ja tarkasti samalla että sielläkin oli kaikki "osaset" paikallaan ja kunnossa). Meidän kätilö ei oma-aloitteisesti ottanut sukupuolta puheeksi.

Tosi mielenkiintoista kuulla näkökulmia siihen miksi on toivonut tyttöä tai poikaa. Itse varovasti toivoin poikaa, koska jotenkin (itsekkäästi) ajattelin että äidin ja pojan suhde on helpompi kuin äidin ja tytön. Nyt toisesta on tyttöolo, koska alkuraskaus on ollut niin erilainen.

Kommentoi