Miksi emme halua tietää lapsen sukupuolta?

DSC_1309.JPG

Meillä on parin viikon päästä rakenneultra, ja olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme aio kysyä lapsen sukupuolta. Se tuntui itselleni alusta asti luonnolliselta ratkaisulta ja mieheni on nykyään samaa mieltä.

Siihen on muutamakin syy. Ensinnäkin en halua ostaa vain vauvan ”omaan sukupuoleen” sidonnaisia vaatteita ja tarvikkeita odotuksen aikana. En välttämättä aio ostaa täysin neutraalejakaan vaan itse asiassa just sellaisia jotka sattuvat olemaan meidän mielestä söpöjä, laadukkaita ja käytännöllisiä. (Vanhemmathan päättävät monta vuotta lapsen pukeutumisesta joten tähän on turha sanoa että ”entä jos poika ei tykkääkään pinkistä paidasta?”. Entä jos poika ei tykkää sinisestäkään tai valkoisesta tai pallo- tai sydänkuvioisesta? Kuka kysyy vauvalta mistä vaatteista se tykkää?) Sitä paitsi tulemme saamaan tosi paljon siskoni pojan vaatteita, joten oli sukupuoli mikä tahansa, lapsemme tulee pukeutumaan niihin.

Uskon aidosti että ostamme näin myös vähemmän tavaraa odotuksen aikana kun emme assosioi alitajunnassamme esim. jokaista röyhelöpaitaa meidän tulevaan tyttöön tai minikauluspaitaa tulevaan poikaan. Kuulostaa ehkä liioitellulta, mutta luulen vahvasti että tämä ratkaisu on myös ekologinen.

DSC_1321.JPG

Toinen syy on tietysti se että haluamme kuvitella meidän tulevaa lapsiarkea vauvan kanssa ”omana itsenään”. En tiedä osaanko pukea tätä sanoiksi, mutta jos sukupuoli olisi tiedossa, saattaisin sukupuolineutraalikasvatuksen kannattajanakin sortua miettimään tytön kohdalla että ”ihanaa sitten me voidaan pukeutua samantyyppisiin mekkoihin” tai pojan ”kiva, miehelleni tulee sitten jalkapalloseuraa”. Apua, vaikea kyllä kuvitella että yhdistäisin jalkapallon tai minkä tahansa muun lajin vain yhteen sukupuoleen mutta silti tämän tyyppiset ajatukset välillä hiipii mun mieleen kun mietin että kumpikohan sieltä tulee. Onneksi mietin lapsen sukupuolta harvoin eikä mulla ole mitään ”tuntumaa” että kumpi se on.

Kolmas syy on se – joka jälleen sotii sukupuolineutraalisuutta vastaan mutta haluan silti sanoa sen ääneen siitä huolimatta että pidätte mua ihan kamalana ihmisenä: piiiiiieni osa musta ”toivoisi” tyttöä. Ja tähän on kaksi, kaikin puolin naurettavaa syytä: naisena ja monen siskon kanssa kasvaneena kuvittelen että osaan kasvattaa tyttöä paremmin (puhua kuukautisista tai ehkäisystä ja niin edelleen), vaikka oikeasti en aidosti uskokaan että oma sukupuoli määrittää yhtään millään tavalla sun kasvatustapojen onnistumisia. Toinen syy on se, että meidän suvun omasta sukupolvesta joka ikinen on saanut pojan, ja olisi mielenkiintoista nähdä että onko kellekään tulossa tyttöä. Kuten sanoin, kaksi tosi noloa syytä, josta haluan tietoisesti etäännyttää itseäni ottamatta sukupuolesta selvää.

Neljäs on se, että luulen suhtautuvani synnytykseen innokkaammin kun lopussa on joku pieni yllätys. ”Teille syntyi tyttö/poika” on varmasti tosi mukava kuulla kätilöltä kun etukäteen asiasta ei ole tietoa. Tää on ehkä taas tätä että jos sukupuolella ei ole väliä, niin miksi tuollaisella lauseella ja ”lopputuloksella” nyt on mitään merkitystä, mutta ensisynnyttäjänä haluan tarttua jokaiseen psykologiseen helpotukseen kiinni jotta en pelkäisi etukäteen synnytystä.

DSC_1315.JPG

Tällaisia perusteluja. Odotan rakenneultraa niin paljon koska siinä saa todella arvokasta tietoa sikiön voinnista. Onko hän kasvanut tasaisesti, vieläkö hän on muutaman päivän laskettua aikaa isompi? Missäköhän kohtaa synnytyksen tapaankin vaikuttava istukka on? Voikohan istukka olla edessä vaikka olen tuntenut liikkeet viikkokausia niin selvästi? En malta odottaa että näen onko hänen sormensa pitkät kuten äidillään (viime kerralla hän esitteli niitä niin ylpenä!) tai ovatko hänen asentonsa yhtä hullunkurisia. En milään malta odottaa. <3

 

 

Mekko: Anna Ruohonen (saatu)

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (24)
  1. Nekkutyttoe
    7.10.2018, 05:51

    Minäkin komppaan, että kannattaa ultrassa mainita jos sukupuolta ei halua tietää. Omalla kohdalla rakenneultrassa oli aika selvää, että tulossa oli poika, kun haaroväli lävähti ensimmäisenä näytölle! Kyllä sen sieltä näin kokemattomanakin tunnisti, ja kätilö sen kysyessä vielä vahvisti zoomaamalla (ja tarkasti samalla että sielläkin oli kaikki ”osaset” paikallaan ja kunnossa). Meidän kätilö ei oma-aloitteisesti ottanut sukupuolta puheeksi.

    Tosi mielenkiintoista kuulla näkökulmia siihen miksi on toivonut tyttöä tai poikaa. Itse varovasti toivoin poikaa, koska jotenkin (itsekkäästi) ajattelin että äidin ja pojan suhde on helpompi kuin äidin ja tytön. Nyt toisesta on tyttöolo, koska alkuraskaus on ollut niin erilainen.

  2. Todella fiksuja ajatuksia ja hyvin kirjoitettu. Hienoa myös, että tiedostat tuon pienen toiveen ja uskallat sanoa sen ääneen, eikä se mielestäni kuulosta ollenkaan tyhmältä, varsinkin kun osaat suhtautua asiaan niin hyvin. Sinusta tulee ihana äiti <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *