Miksi ja miten minusta tuli aamuliikkuja?

Olen todella iloinen, että olen päässyt liikkumaan taas. Tai siis vauvan kanssa arki on yhtä liikkumista, vaunulenkkejä ja kannattelua, mutta olen ikävöinyt hikiliikuntaa. Liikkumista omilla ehdoillani.

Olen nyt parin kuukauden verran päässyt muutamana aamuna viikossa lenkille ja uimaan. Olen juossut hissukseen ja uinut noin kolmasosan uimahalliajasta siinä missä loppuaika on mennyt hieronta-altaalla ja saunassa, mutta ai että mä oon tykännyt.

Olen palautunut raskaudesta fyysisesti ihan hyvin. Kyse ei olekaan nyt siitä, että saisin muokattua kroppaa ”entiseen malliin” vaan liikuntarutiinien istuttamisesta jälleen arkeen.

Niin kauan kun mä oon liikkunut, mä oon ollut aamuliikkuja. Silloin parikymppisenä kun aloitin kuntosalin, halusin käydä siellä aamuisin ihan vain hoitaakseni homman mahdollisimman pian pois alta. Kuntosali piti aloittaa koska yhtäkkiä kaikki alkoivat käymään siellä… Mä loppujen lopuksi en koskaan tykännyt salilla treenaamisesta ennen kuin aloitin CrossFitin.

Vasta tätä tekstiä kirjoittaessa ymmärrän, että liikunta teki minusta aamuihmisen. Inhoamani asia sai minut rakastamaan toista inhoamaani asiaa.

Edelleen suosin lähes poikkeuksetta aamuliikuntaa. Koska nykyään saan aloittaa rakastamaani asiaa (aamuja) rakastamallani asialla (liikuntaa). Kovimmat urheiluennätykseni ovat sijoittuneet iltapäivään, mutta se ei motivoi mua riittävästi siirtämään liikkumisen sinne. Joskus suostun iltalenkille miehen kaveriksi hänen töiden jälkeen, mutta sekin voi alussa tuntua aika pakottamiselta.

(Pakko muuten hehkuttaa näitä Népran Saturnus trikoita. Sain nämä blogin kautta jo viime vuoden keväänä ja käytin niitä silloin jo ahkerasti. Kun tulin raskaaksi, jumiuduin näihin sillä ne olivat kasvavasta vatsasta huolimatta todella mukavat ja joustavat. Lopulta pidin trikoita viimeisille raskausviikoille asti mutta synnytyksen jälkeen – voila. Trikoot ”palautuivat” ennalleen synnytyksen jälkeiselle kropalle ja ovat edelleen suosikkini.)

Miten muut, oletteko aamu- vai iltaliikkujia? Onko liikunnan ja perhe-elämän yhdistäminen hankalaa ja haluaisitteko siitä oman blogipostauksen?

Kommentit (3)
  1. Mä oon liikkunut vähän kaikkiin vuorokaudenaikoihin eri elämänvaiheissa, mutta tällä kokemuksella sanoisin, että olen ehdottomasti aamuliikkuja. Aamuisin/aamupäivisin liikunta on mukavinta ja sen jälkeen energiaa on koko päiväksi. En aina pääse liikkumaan juuri aamuisin esim omien ja perheen aikataulujen vuoksi (en halua nipistää yöunista aamuliikunnan vuoksi), mutta silloin pyrin liikkumaan päivällä. Iltalenkeillä on oma viehätyksensä etenkin näin valoisina kesäiltoina, mutta illalla esim. juoksen hitaammin ja jos liikunta jää liian myöhäiseksi se vaikuttaa siihen, etten saa välttämättä nukahdettua. Jos liikunnan jättää iltaan, on se myös helpompi unohtaa ja väsyneenä ainakin minua alkaa laiskottaa.

    1. Ääh samaistun jokaiseen kohtaan niin hyvin.  Ja tuo on niin totta että liikunta antaa energiaa loppupäiväksi kun liikkuu aamulla!

      1. Oho myn hymiöt tippui matkalta. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *