Miksi vegaani lentää joogaretriitille Balille ja miksi vihreä kannustaa kokoomuslaista?

Huomenta vaalienjälkeiseen aamuun. Toissailtana Instagram-viestiboksini räjähti kun olin lauantai-iltana jakanut ehdolla olleen kokoomuslaisen ystäväni vaalinumeron. Monet hämmästelivät, että miksi avoimesti vihreitä kannustavana yhtäkkiä suosittelen toisen puolueen ehdokasta.

Viestit olivat asiallisia ja ymmärrän reaktiot hyvin. Kävimme monen kanssa hyvää keskustelua, ja mun päällimmäinen fiilis oli se, että seuraajani ovat valveutuneita ja ihailtavan rehellisiä, kun uskalsivat kritisoida suoraan.

Jäin kuitenkin miettimään myös sitä, että asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Mä en ainakaan ole mustavalkoinen, en somessa enkä muualla.

Blogi ja muut sosiaalisen median tilini eivät ole vain vaikuttajakanavia. Ne ovat ensisijaisesti minun kanaviani, jossa pyrin olemaan oma itseni. Syy, miksi kannustin avoimesti kokoomuslaista ystävääni oli se, että hän on hyvä tyyppi ja ollut teinipojasta asti politiikassa vastuullisesti mukana. Hän välittää aidosti ihmisistä ja aidosti ympäristöstä. Jakamani stoori vastaa reaalielämässä sitä, että olisin sanonut jollekin kasvotusten: ”Mä äänestän vihreitä mutta jos sä haluat äänestää Kokoomusta, tiedän yhden ehdokkaan johon voi luottaa täysin ja joka jakaa paljon samoja arvoja mun kanssa.”

Tapaus sai mut pohtimaan sitä, kuinka paljon kritiikkiä vastuullisiin valintoihin pyrkivät vaikuttajat saavat. Yksi alkaa vegaaniksi, mutta varatessaan joogakurssin Balillle, hän saakin tuplamäärän paskaa niskaan. Ehkä joku ryhtyy vegaaniksi eläinten oikeuksien takia eikä ympäristön? Ehkä joku on päättänyt muuttaa ruokavaliotaan tänä vuonna mutta vähentää lentämistä ensi vuonna? Ehkä joku on vegaani vain terveyssyistä? Mikään on harvoin jokotai. Etiikassa tai politiikassa.

Ymmärrän, että ison seuraajajoukon omaavilla henkilöillä voi olla vaikutus ihmisten valintoihin. Mutta se ei ole mun mielestä mikään vastuu, vaikka kovasti ilahdunkin, kun suositut bloggaajat jakavat kasvisruokareseptejä tai ryhtyvät ostoslakkoon. Jokaiselle on kuitenkin oikeus käyttää omia kanaviaan juuri kuten itse tykkää. Itse käytän Instagramia ensisijaisesti itseni ilmaisemiseen. Joskus ilmaisen turhautumistani rasismiin, joskus tukeni ystävieni unelmien toteutumiseen.

Mulle tämä aamu on ollut raskas, sillä vaalitulos ei ollut millään tavalla mieluinen. Vaan itse asiassa jopa pelottava. Mutta aiheesta lisää ehkä toiste…

Kommentit (4)
  1. Mun mielestä olisi todella huolestuttavaa, jos me ajateltaisiin että vain ”mun” (olisi se puolue sitten mikä tahansa) puolueen jengi on järkevää, ”hyvää” tai ”sopivaa”. Mä ainakin ajattelen, että monissa puolueissa on paljon hyviä tyyppejä ja iloitsin eilen lukuisista läpimenoista yli puoluerajojen. Aate-erot ovat yksi asia ja täysin toinen on ihmisen ”älykkyys”, kyvykkyys, ”hyvä tyyppeys” ja kyky yhteistyöhön – siitähän eduskuntatyössä on oikeastaan kyse, erityisesti nyt kun puolueet ovat keskikokoisia.

    Paljon lainausmerkkejä tässä kommentista, menkööt se vaalien piikkiin, koska !&*(#&@&(#, ja koska hyvin levoton yö. Mutta iloitsen siitä, että naisia valittiin enemmän kuin koskaan (!!!!!!!!!!!!!!) Ja että äänetysprosentti oli korkeammalla kuin koskaan mun elinaikanani. <333

    1. Tosi hyvin sanottu! Nyt tiivistit kyllä tekstin ja mun ajatukset täydellisesti. 🙂 Samoista asioista mäkin iloitsen ja toki siitä, että ainakin helsinkiläiset on vihreitä!

  2. Voi hitsi, onpa kyllä tylsää! Kaikessa pitäisi nykyään olla aina 100 % johdonmukainen ja pysyä tietyssä lokerossa, vaikka eihän ihmiset oikeasti ole sellaisia. Ei meitä ketään voi lokeroida yhteen lokeroon, koska ihmiset on ihmisillisiä ja toimii eri tilanteissa eri tavalla.

    Itsekin olen miettinyt, uskaltaako omasta ekologisuudestaan puhua tai kirjoittaa mitään, koska sitten sut laitetaan siihen ”ekologisen ihmisen” lokeroon, ja kaikkia sun tekemisiä katsellaan siltä kannalta. Enkä tarkoita nyt edes pelkästään somea, vaan muutenkin! Esim olin osallistunut Muovittomaan maaliskuuhun, ja myöhemmin kaverini ihmetteli retkellä, miten voin käyttää hänen tarjoamaansa muovimukia. 😀 No, jos ei ole muuta tarjolla ja on jano, niin kyllähän mä sitä voin käyttää. Tää on hyvä esimerkkki siitä, että jos kerran sanot/teet jotain, saat heti jonkin tietynlaisen leiman otsaan. No, täytyy vaan yrittää itse olla välittämättä asiasta ja elää silti omaa elämää omaan tyyliin ja omilla säännöillä.

    1. Hei tosi hyvää pohdintaa tosta lokeroinnista ja mainio tuo muoviesimerkki. Mä pelkään että moni meistä ei uskalla tehdä vastuullisempia valintoja tai ottaa asioihin kantaa juuri tuon lokeroiduksi tulemisen pelon takia. Niin sääli, menee hyvää potentiaalia hukkaan…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *