Mitä kaipaan elämältä ennen lasta?

Olen kokenut vauvanhoidon helpoksi ja luontevaksi ja moni osa-alue elämässäni on parantunut sen jälkeen kun minusta on tullut äiti. Siihen vaikuttaa laajan tukiverkoston lisäksi myös se, että Ela on ollut kaikin puolin perustyytyväinen ja rauhallinen vauveli. Siksi koemme olevamme jo nyt valmiita toiseen lapseen, vaikka Ela on vasta 11 kuukautta.

En voi kuitenkaan sanoa, ettenkö kaipaisi mitään asioita ajalta ennen vauvaa. Kuten helpompia lähtöjä kotoa ilman vaunuja ja spontaaneja viini-iltoja ystävien kanssa. (Toki myönnettäköön että spontaaneja viini-iltoja on ollut puolison ollessa kotona mutta spontanius hieman kärsii kun pitää erikseen kysyä että voitko olla illan kotona ja sopia kumpi herää seuraavana aamuna vauvan kanssa ja blaablaa… Ja toki spontaanit viini-illat yhdessä puolison kanssa ovat seuraavat 18 vuotta tauolla.)

Kaipaan myös sellaista vapaata mahdollisuutta flow-tilaan. Luovassa ammatissa on ihanaa seurata omaa tunnejuoksua rauhassa ja luoda uutta silloin, kun sydän on paikallaan. Nyt niinä päivinä kun olen vauvan kanssa kotona, työunnit on rajattu 05.30 – 07.30 ja yhden päiväunien aikaan. Lähes aina käy niin että päikkäreilä pääsen kirjoittamiseen vauhtiin juuri ennen kun kuulen Elan heräävän makuhuoneessa.

Sitten on se parisuhteen kahdenkeskinen aika, joka on kärsinyt vauvavuonna eniten. Kaikki ylimääräinen aika on mennyt omiin töihini ja mieheni on kestänyt sen ihanan kärsivällisesti. Absurdia ajatella, että ennen vauvaa meillä oli mahdollisuus viettää aikaa kahdestaan vaikka joka ilta, tehdä vaikka mitä! Toki nyt kun yhteistä aikaa on vähemmän, sitä arvostaa hiiirvittävän paljon enemmän.

Eniten mulla on ikävä puhdasta omatuntoa. Tuntuu että työssäkäyvän äidin kirous on krooninen huono omatunto: et ole lapsesi kanssa kokoajan ja se ei ainoastaan satu vaan saa miettimään, voiko sillä oli kauaskantoisia vaikutuksia myös lapseen. Huono omatunto vaivaa usein myös lapsen kanssa jos antaa valmisruokaa, pukee säähän nähden vahingossa epäsopivaksi tai laittaa ilta myöten telkkarin päälle…

Välillä taas tunnen huonoa omaatuntoa jos laiminlyön työt kun ”laiskottelen” vauvan kanssa.

Pakko myös sanoa, että sairaspotilaana ikävöin myös sairastamista ilman lasta! Tänään vauva on hoidossa ja olen ehdottomasti sitä mieltä että luksuksen määritelmä on se, että voi sairastella  ja parannella rauhassa.

 

Kortit esiin: mitä te ikävöitte elämästä ennen lasta? (Sanokaa nyt jotain, etten vaikuta ihan hirviöäidiltä!)

 

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Tervetuloa toinen lapsi – toiveena uusi raskaus

Töihin paluu vanhempainvapaan jälkeen – meidän hoitovapaajärjestelyt

 

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentit (16)
  1. Hyvä postaus taas! 😊 Itse kaipaan juuri sitä, että voi ihan hetken mielijohteesta lähteä vaikka keskellä yötä ulos kävelemään jos siltä tuntuu. Nyt kaikki täytyy ajatella toisen mukaan ja kantaa reppua täynnä vaippoja ihan varuiksi. Ikinä en vaihtaisi kuitenkaan mihinkään vaikka välillä olisi ihana kun voisi elää vähän huolettomammin 😁

    1. Kiitos! <3 Ja jep, I feel you, spontaaniuus ja pienet lapset ei ihan kulje käsi kädessä. 😀

  2. Kaipaan hiljaisuutta ja tylsyyttä. Että sais maata sohvalla kaivelemassa napanöyhtää ja syömässä sipsejä ja tuijottamassa jotain roskaa ruudulta ilman, että kukaan kaipaa minulta mitään. Toisaalta tämä pikkulapsiaika on niin häviävän pieni hetki, että maltan ehkä odotella sitä tylsyyttä muutaman vuoden.

    1. Haha jep ja sitten kun he lentävät pesästä joku päivä, tylsyyttä onkin sitten varmaan yllin kyllin! Mutta ymmärrän tosi hyvin! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *