Mitä kuuluu? (Yrityksen perustamisesta, hulluista arki-illoista, vanhempainvapaan loppumisesta, aamu-rutiineista…)

Olin alunperin kirjoittamassa tälle päivälle ”Mielen päällä aakkosina” -postauksen, mutta mietittyäni pääni puhki jo neljättä tuntia sanoja kirjaimille c, h ja tietysti jokaiselle w-ö:hön, luovutin ja päätin jakaakin kuulumiset ihan vanhanajan tyylisesti.

Mulle kuuluu tosi hyvää. Kun viikko sitten lanseerasimme BETTERin, kehooni muutti jonkin muodon seesteisyys. Vuosia mielessä ollut idea, jonka eteen tehtiin kuukausia töitä, on nyt ihmisten ilmoilla ja tulee jossain määrin määrittelemään elämääni. Uraani, uraidentiteettiäni, jopa itsetuntoani. Onnistuttiin tai ei.

Uskoisi, että tällainen elämänmuutos saattaisi saada kauhusta kankeaksi tai epävarmuuden rattaat rullaamaan, mutta jostain syystä tunnen oloni tosi levolliseksi. Tai se ”jostain syystä” on kahdesta erittäin selkeästä syystä: olen tänä vuonna tehnyt kaksi muutakin asiaa, josta olin alussa epävarma, mutta jossa lopussa kävi paremmin kuin hyvin (= kirja ja vauva).

Arki pyörii hyvin. Vielä muutama viikko sitten tässäkin taloudessa riideltiin mm. yhteisen ajan puutteesta, sillä arkipäivämme toimivat läpsystä vaihto -periaatteella: Ferhat tulee töistä kotiin, mä avaan läppärin ja tuijotan sitä myöhään iltaan. Ja vaikka kriisin paikkoja onkin ollut, olemme hiton ylpeitä, että olemme jaksaneet tätä ilman burn outia (tai avioeroa, hehe) jo seitsemän kuukautta.

Josta päästäänkin aasinsiltaan: vaikka rakastan olla kotona Elan kanssa, odotan myös vanhempainvapaan loppumista, kun työpäivät ovat oikeasti työpäiviä ja koti-illat ovat koti-iltoja. Elalla tulee olemaan asiat paremmin kuin hyvin se muutama päivä viikossa kun hän on isoäidillään, sillä välin kun mama pyörittää yritystä ja yrittää keksiä blogiin vauvan ulkopuolisia aiheita.

Syyskuun lempirutiinini on ollut aamu-uinti. Toki se on ollut sitä toukokuusta asti, mutta olen tuntenut erityistä ylpeyttä, että olen pystynyt jatkamaan sitä näinkin myöhään. Joka aamu on kuitenkin hieman pimeämpää (ja kylmempää) ja huomaan, että niin kroppani kuin mielenikin on kohta valmis päästämään irti. Tekemään tilaa syksyisille asioille, lämpimille ja kotoisille. Meri odottaa kyllä talven yli.

Mitä muuta? Aamiaisia, messuja, koulutuksia, näyttelyn avajaisia, syntymäpäiviä, valokuvaamista, kirjajulkkareita, pankkitapaamisia, vakuutustapaamisia, tapaamisia, tapaamisia, tapaamisia… Elan kääriminen vilttiin päikkäreiden jälkeen terassille, jotta saan luettua jännittävän kappaleen kirjasta loppuun. Enemmän ruoanlaittoa, edelleenkin liian vähän hikiliikuntaa ja jo lyhyen ikuisuuden jatkuneet, katkeamattomat 12h yöunet! (Siis vauvan osalta, ihan niin hedonistiksi en ole minäkään ryhtynyt.) Elämä on tosi ihanaa ja jotenkin aika kasassa.

Pitkään aikaan ei ole ahdistanut.

Kommentit (2)
  1. oot kyllä aika supermimmi! <3 Onnittelut vielä yrityksen perustamisesta, mulla ainakin on vahva usko että se ei voi kuin olla menestys!

    1. Sä oot Reetta oikeesti aivan ihana ihminen! <3 Kiitos! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *