Mitä olen oppinut masennuksesta?

masennus

Noniin, tämän postauksen julkaiseminen jännittää niin paljon että rintaan sattuu. Mutta jos jotain olen bloggaamisessa (tai elämässä ylipäätään) oppinut, se on se, että mitä enemmän se tuntuu vatsanpohjassa, sitä tärkeämpää se on tehdä.

Tämä kirjoitus liittyy masennukseeni, joka todettiin loppukesästä. Tiesin koko viime kevään olevani uupunut ja stressin takia en yksinkertaisesti osannut iloita asioista samalla tavalla. Ajattelin sen kuitenkin olevan ohimenevää ja hellittävän viimeistään kesällä. Loppukesästä paine helpottikin mutta ikävät tunteet jäivät: alakuloisuus, innottomuus, jatkuva syyllisyydentunne ja ahdistuneisuus.

DSC_6790.JPG

Vaikeinta oli myöntää itselleen olevansa masentunut. Kaikessa ironisuudessaan mä kirjoitan hyvänmielenblogia mutta voin itse pahoin. Mulla oli elämässä kaikki paremmin kuin olisin koskaan voinut aikaisemmin toivoa: läheisistä ihmisistä pettämätön tukiverkosto, kaunis koti ja rahaa ruokaan ja kalliisiinkin harrastuksiin, terveys ja mahtava mies rinnalla, jonka kanssa olen menossa naimisiin. Ja nimenomaan tänä vuonna tapahtui monia ihania asioita: kihlautuminen, siskonpojan syntyminen, sopimusbloggaajaksi ryhtyminen… Asioita joiden luulisi piristävän mutta jotka aiheuttivat vain huonoa omaatuntoa kun en kyennyt nauttimaan niistä.

DSC_6814.JPG

Tänään on reilu kolme kuukautta diagnoosista, ja olen sen aikana en ainoastaan voinut paremmin mutta myös oppinut muutaman asian masennuksesta ja syistä joiden takia sairastuin alunperin. Nämä ovat henkilökohtaisia huomioitani ja liittyvät omaan masennukseeni – jokainen ei välttämättä voi siis allekirjoittaa näitä eivätkä kaikki todellakaan koe asiat samalla tavalla.

 

5 asiaa jotka olen oppinut masennuksesta

1. Masennus on sairaus siinä missä kaikki muutkin. Jotkut tapahtumat elämässä voivat johtaa siihen ja joskus se on vain yksinkertaisesti huonoa tuuria

2. Usein masennus paranee, ja siihen on erilaisia parannuskeinoja: jollekin auttaa lepo tai liikunta, toiselle lääkitys ja terapia. Siihen ei kuitenkaan voi laittaa mitään deadlineja ja paranemisprosessille täytyy antaa kunnolla aikaa

3. Ihminen voi olla iloinen ja masentunut samaan aikaan. Tai ahkera ja masentunut tai energinen ja masentunut. Älä koskaan kyseenalaista tai vähättele toisen masennusta ulkokuoren tai ihmisen muiden ominaisuuksien perusteella

4. Puhuminen auttaa. Itse aloin puhumaan ensin poikaystävälleni joka kannusti pitkään varamaan ajan psykologille. Vasta muutaman psykologisession jälkeen uskalsin pikku hiljaa puhumaan läheisimmille ystävilleni. Mä en uskaltanut puhua koska pelkäsin, ettei kukaan usko mua. Että muut vähättelisivät sairauttani tai nauraisivat että säkö muka?. Loppujen lopuksi yksikään, ei yksikään ihminen, jonka kanssa olen keskustellut tästä ole saanut minut tuntemaan oloani tyhmäksi tai ”huijariksi”, vaikka sitä alussa jännitinkin.

5. Vielä viimeiseksi: luulen, että oma masennukseni syntyi suorituskeskeisyydestä ja täydellisyyden tavoittelusta, joilla taas on pidemmät juuret ihan lapsuuteen asti. Stressi ja perfektionismi vievät itseltäni tosi paljon kapasiteettiä. Aion ainakin yrittää hidastaa elämäntyyliäni ja kerryttää voimavaroja levolla ja mielekkäillä asioilla. Mulla masennukseen liittyy selkeästi ahdistus sekä ahdistus- ja paniikkikohtaukset, ja yritän välttää ja helpottaa niitä hengitysharjoituksilla ja tietoisella pysähtymisellä. Vielä on matkaa täysin ahdistusvapaaseen elämään (tai sellaiseen jossa ahdistus on ”järkevää” ja syntyy ”oikeista syistä”) mutta mä aidosti uskon että mä pääsen sinne vielä.

DSC_6803.JPG

DSC_6810.JPG

Kiitos kun jaksoitte lukea. Kommenttiin saa jättää omia kokemuksia jos siltä tuntuu. <3 Ja jos haluaa lukea muita kirjoituksiani aiheeseen liittyen, katso ainakin nämä:

 

”Miten minä voisin paremmin?”

Kohti parempaa (mielen) kuntoa

Kun suorittaminen seuraa lomallekin

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (35)
  1. Moi
    Löysin blogikirjoituksesi, kun etsin aiheesta kirjoituksia. Niin hyviä oivalluksia ja kliseisesti voin sanoa, että suoraan kuin omista ajatuksistani. Itse kamppailen uusiutuneen masennuksen/työuupumuksen kanssa ja on jotenkin todella suuria vaikeuksia hyväksyä tämä, vaikka ymmärrystä ja tietoa sairaudesta on nyt paljon enemmän kuin edellisellä kerralla. Ehkä juuri siksi ajatukset ovat niin ristiriitaiset… Todella voimaannuttavaa lukea ihmisten kokemuksia ja ajatuksia aiheesta ja huomata etten ole yksin näiden ajatusten kanssa! KIITOS!

  2. Mä olen lukenut tämän tekstisi ja nyt tulin viimein kirjoittamaan oman kommenttini.

    Ensinnäkin: wau. Kiitos rohkeudestasi tuoda näin arka ja henkilökohtainen asia julki. Tästä saa varmasti todella moni muukin voimia <3
    On niin käsittämättömän tärkeää, että näistäkin asioista avataan suu ja saadaan siten stigmaa lievennetyksi. Kunpa näin olisi ollut jo aikoja sitten,
    niin ehkä olisin itsekin silloin vaikeasti masentuneena ymmärtänyt, että mussa ei ole mikään vialla eikä se sairaus ollut häpeä.

    Toiseksi: on ihan käsittämättämän hienoa, että olet hakenut ja saanut apua. Kumpikaan ei ole itsestäänselvyys.

    Kolmanneksi: paljon paljon voimia ja virtuaalihaleja <3 Muista, että et ole asian kanssa yksin ja masennuksestakin on mahdollisuus toipua kokonaan.

    Neljänneksi: K-I-I-T-O-S <3

    Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *