Miten olisin välttänyt masennuksen?

Tyhjä ajatus

Vaikka olen parantunut masennuksesta, masennusaiheisia postauksia pyydetään yhä. Olen jonkun aikaa miettinyt että mistä näkökulmasta siitä kirjoittaisin - se aika kulki tavallaan tietyssä sumussa enkä rehellisesti muista niistä kuukausista paljookaan. Kaikki silloiset kirjoittamani postaukset tuntuvat melkein jonkun toisen henkilön kirjoittamalta.

Yksi postausaihe kuitenkin tuli mieleeni:

Miten olisin välttänyt masennuksen - vai olisinko välttänyt ollenkaan?

Viime kesänä huomasin olleeni todella uupunut työhöni. Päivät eivät olleet tavallista pidempiä, mutta vastuullani oli niin laaja työtehtävä, että lähdin joka päivä hyvin stressaantuneena kotiin. Yhtenäkään iltana ei ollut sellainen tunne, että olisi tehnyt riittävästi eikä yhtenäkään aamuna ollut metrossa sellaista oloa, etteikö työpaikalla odottaisi kasa epämiellyttäviä ja jo kauan keskeneräisinä seisoneita papereita. En saanut öisin nukuttua, tein töissä paljon virheitä, olin todella kiukkuinen työkaveri ja tämä kaikki heijastui tietysti vapaa-aikaan: luovuus oli kateissa, olin väsynyt ja täysin innoton.

Samoihin aikoihin eräs itselleni läheinen ihminen kuoli ja olin yhtäkkiä uupunut ja surullinen. Tuntui että omassa olotilassa ei ollut enää mitään hyvää jäljellä.

Syksyllä työtehtäviäni uudelleen järjestettiin ja työtaakka helpottui, mutta se oli siinä vaiheessa ehkä vähän liian myöhäistä. Ne vähäisetkin työt ahdistivat ja huomasin eläneeni kokoajan yli energiavarojen. Oli aika maksaa itselleni velat takaisin, jäin sairaslomalle masennuksen takia ja annoin itselleni kunnolla aikaa parantua ja käsitellä asioita.

Mutta niin - itse aiheeseen ja otsikkoon. Olisinko voinut välttää masennuksen? Hyvä spekuloida näin jälkiviisaana, mutta ehkä joitakin asioita olisin voinut tehdä toisin: olisin voinut keskustella esimiesteni kanssa ajoissa ja riittävän selkeästi olotilastani ja työmäärästäni. Olisin voinut puhua enemmän myös lähipiirilleni. Mutta kun on uupunut, on välillä myös uupunut ajamaan omia oikeuksia tai jakamaan omia tunteita.

Muihin asioihin en olisi voinutkaan vaikuttaa - ystäväni olisi kuollut joka tapauksessa.

Joskus masennus on vain hiton huonoa tuuria, aivan kuten monet muutkin sairaudet eikä siihen voi läheskään aina vaikuttaa.

Vertailun vuoksi: en ole ollut tänä vuonna enää masentunut, vaikka tässäkin vuodessa on ollut vastoinkäymisiä; epävakaa työtilanne ja sitä kautta taloudellista epävarmuutta ja maailman rakkaimman ukkini kuolema. Olimme ukkini kanssa todella läheisiä ja hänen poismenonsa surettaa minua edelleen joka päivä, mutta ei aiheuta masennusta.

Kuten sanoin, jälkiviisaana on helppo puhua kaikenlaista... Ja asiaa ihan oikeasti vaikeuttaa se, etten muista viime vuoden syksystä paljon mitään. 

Kommenttikenttä on vapaa jos aihe mietityttää tai haluat purkaa omia kokemuksiasi. <3

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Rakkaudella Henna (Ei varmistettu) https://www.stoori.fi/rakkaudella-henna/

Tuo on kyllä totta, että osittain masennus on tosi huonoa tuuria!

Valopäiväkirja

Mulle on kaksi kertaa iskenyt imetyksen jälkeinen masennus ja ahdistus, joka on laukaissut pakko-oireisen häiriön pahenemisen, mikä taas on pahentanut ahdistusta. Reagoin nähtävästi voimakkaasti hormonivaihteluihin. Nyt tästä toisesta pahan olon karusellikyydistä toipuessani olen viimein löytänyt armon ja ymmärryksen omia tunteitani ja toimintaani kohtaan. Syyt pakko-oireiselle häiriölle ovat vihdoin hahmottuneet, ja olen alkanut opetella olemaan syyllistämättä itseäni siitä, että olen kahdesti sairastunut masennukseen. Masennus on pelottava sairaus, mutta olen huomannut, että kynsin hampain taisteleminen sitä vastaan ei auta. Sen sijaan apua on siitä, kun on opetellut tunnistamaan liian stressin merkkejä ja pyytämään silloin muilta tukea ja hyväksymään huonotkin päivät. Hemmetin vaikeaa perfektionistille, mutta pikkuhiljaa :) 

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kun jaoit tämän. <3 Tää oli jotenkin tosi liikuttavasti sanottu: Masennus on pelottava sairaus, mutta olen huomannut, että kynsin hampain taisteleminen sitä vastaan ei auta. Sen sijaan apua on siitä, kun on opetellut tunnistamaan liian stressin merkkejä ja pyytämään silloin muilta tukea ja hyväksymään huonotkin päivät.

Toivottavasti saat aina kaipaamasi apua ja että masennus ei enää uusiudu. :) Kaikkea hyvää sulle!

Nurmilauha (Ei varmistettu)

Joskus masennus on mahdollista välttää, nimittäin jos on jo kerran kokenut sen. Varsinkin jos on jo kokenut burn outin, voi oppia tunnistamaan ne merkit, jotka kertovat, että on menossa samaa kohti. Itsekin kuvittelin nuorena, että jaksan miten paljon töitä tahansa ja lepo on yliarvostettua. Opin kantapään kautta, että näin ei ole, ei varmasti kenenkään kohdalla, vaikka olisi millainen tehopakkaus.

Saranda
Tyhjä ajatus

Aivan älyttömän hyvin sanottu. Tämä pitää varmasti monien kohdalla paikkaansa ja uskon että osaan itekin tunnistaa seuraavan kerran burn outin merkit riittävän ajoissa. :) Toivottavasti sullekaan ei tuu uusia uupumuksia. :)

Ihanaa kesää!

Kommentoi