Miten päästä siitä tunteesta eroon että jotain tosi kamalaa tapahtuu?

Tyhjä ajatus

Kerroin aikaisemmin että Kosovossa saan ilot ja huolet yleensä oikeisiin mittasuhteisiin. Lähtöaamuna huomaan etten osaa enää sammuttaa koko viikon aikana käyttämättömäksi jääneen herätyskellon tai upottaudun tuntikausiksi kuuntelemaan isoäitini peräti kahden sodan tarinoita vaikka inboksi huutaisi lukemattomia meilejä.
 
Tällä kertaa loman aikana lähipiirissä tapahtui kuitenkin yllättäen aivan hirveä tragedia. Ja ei ainoastaan että arvostan nyt terveyttä ja läheisiäni enemmän kuin koskaan, en pääse siitä tunteesta eroon että kohta meillekin tapahtuu jotain tosi kamalaa.

Mun näkökulmasta meidän perhe on elänyt aikamoista pumpulielämää. Tiedän että kaikki on suhteellista enkä ole esim. kokenut vanhempieni pakon edestä ulkomaille muuttoa ja tuntemattomassa maassa sopeutumista kun ehdin itse syntymään täällä Suomessa. En myöskään ole jäänyt isosiskoni lailla jumiin myöhemmin puhjenneessa sodassa tai saanut kokea kuinka omin käsin vaivalla rakennettu talo palaa tuhka tuuleen vain muutama vuosi myöhemmin. Mun näkökulmasta mulle on tarjottu kaikki mahdollinen mitä mä olisin koskaan oikeasti voinut tarvita. Ennen kaikkea mä olen saanut kasvaa terveiden vanhempien ja sisarusten kanssa perheessä ja lähisuvussa jossa kukaan ei ole kuollut ennenaikaisesti.
 
Nyt äitiyden kynnyksellä ja kauheiden uutisten jälkeen en voi lakata miettimästä: milloin tämä naurettavan hyvä tuuri loppuu mun ja meidän perheen kohdalla? Saahan mun lapsi sen kaiken jonka mäkin olen saanut vai onko se näin etuoikeutetun elämän jälkeen ihan liikaa pyydetty myös seuraavalle sukupolvelle? Vaikka mä kuinka yrittäisin, miten voin suojella meidän pientä kaikelta pahalta?
 
Tiedän että murehtiminen etukäteen on turhaa ajankäyttöä, kuin rahan heittämistä kaivoon. Se vie ilon tästä hetkestä ja luo kuvitelman siitä että voin hallita tulevaisuutta, vaikka elämässä on vain vähän johon voimme oikeasti vaikuttaa. Ja kuinkakohan suuri osuus niistä asioista joista etukäteen huolehdimme oikeasti tapahtuu?

Tällä hetkellä tuntuu että kaikki muu kuin rakkaat läheiset on turhaa. Aion "velloa" tässä tunnetilassa vielä tämän viikonlopun ja miettiä töitä sun muita epäolennaisuuksia myöhemmin. Tänään meillä on onneksi sikiöseulonnassa rakenneultra, ajankohta tuli kuin tilauksesta. Olisipa hänelläkin kaikki hyvin.
 
 
 
 
Tekstiin linkitetyt postaukset:
 
Ensi viikolla Kosovoon
 
 
 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

 

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos tuesta. <3

iidis
Varpain jaloin

<3

Saranda
Tyhjä ajatus

Iso sydän sinnekin. <3

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Täältäkin: <3 !

Saranda
Tyhjä ajatus

Voi ihana. <3

Kommentoi