Näissä tavoitteissa olen epäonnistunut

DSC_1946.JPG

Blogeissa on yleistä fiilistellä asioita, joita on saavuttanut. Ja se on mahtavaa! Inspiroidun tosi paljon muiden onnistumistarinoista, saan niistä ehkä kaikkein eniten potkua omien unelmieni kanssa.

Välillä olisi kuitenkin ihan lohduttavaa kuulla myös epäonnistumisista ja keskeneräisistä tarinoista. Koska – noh, elämään kuuluu molempia. Ulkopuolelta katsottuna on helppo olettaa, että toisilla menee aina paremmin ja helpommin, jolloin se oma rämpiminen tuntuu vähintäänkin kahta kauheammalta. Siksi ajattelin kertoa tänään vähän niistä tavoitteista, joita en ole saavuttanut – vielä.

 

En oppinut turkkia.

Mun oli tarkoitus opiskella turkin kieltä ennen meidän maaliskuussa Turkissa pidettyjä kihlajaisjuhlia niin, että puhuisin sitä sujuvasti sulhaseni sukulaisille. Nooh… Eih. Koska en kuule turkkia juuri missään, käytössäni oli vain Duolingo-sovellus, johon turhauduin korkeintaan puolessa tunnissa joka kerta kun yritin siihen keskittyä. Minulla on ihan hyvä kielipää, mutta tarvitsen siihen sen, että kuulen uutta kieltä aktiivisesti ympärilläni. Kihlajaiset oli ja meni ja mä sanoin ehkä yhteensä kymmenen sanaa koko matkan aikana.

 

En osaa kävellä käsillä ja muut lukuisat liikunnalliset tavoitteet.

Mä olen ihan liian fiilisliikkuja, ja olen ymmärtänyt, että tarkat liikunalliset tavoitteet eivät kulje käsikädessä mun muun treenifilosofian kanssa. Rakastan liikkua monta kertaa viikossa, mutta se on aina kaikkea laidasta laitaan ja joka kerta hauskuus edellä. Haluan kuitenkin uskoa, että hauskanpidollakin ja sännöllisyydellä pidemmän päälle voi saavuttaa asioita ”vahingossa” – oonhan mä juossut puolimaratonin, hypännyt korkeutta 84cm ja uinut kolme kilsaa pysähtymättä. (Ja siinä mun saavutukset sitten olivatkin. :D)

DSC_1961.JPG

Blogini ei ole kasvanut niin isoksi kuin alkuvuonna toivoin.

Rakastan jokaista mun lukijaa ja tunnen aitoa iloa jokaikisestä kommentista ja sähköpostiviestistä, jonka saan mutta rehellisesti blogi ei ole vieläkään sellaisissa sfääreissä kuin mitä uskoin sen kasvavan viime tammikuussa. Suunta on ylöspäin mutta se ylämäki ei ole kauhean jyrkkä… Syy on yksinkertaisesti siinä, että en ole panostanut tähän niin paljon kuin mitä voisin. Voimavarat eivät ole riittäneet tapahtumarikkaan alkuvuoden aikana. Tällä hetkellä tuntuu, että on kuitenkin aikaa ja energiaa ihan eri tavalla, ja siksi toivon, että viimeistään syksyllä voin ruksata tämän kohdan yli.

 

En ole löytänyt unelma-ammattiani.

… koska mä en edes tiedä mikä se on. En näe itseäni kokoaikaisena bloggaajana, mulla ei yksinkertaisesti ole ideoita, rahkeita tai itsekuria työllistää itseäni blogin kautta kahdeksan tuntia päivässä. Olisi mieletöntä löytää jokin tasapaino oman koulutuksen (sosionomi AMK) työkentän ja bloggaamisen / kirjoittamisen / sisällöntuotannon välillä. Vielä etsin sitä balanssia ja vielä täytyy kulkea pitkä matka, että se olisi taloudellisesti edes järkevää. Mutta – tämäkin tulee tapahtumaan!

DSC_1949.JPG

Onko teillä jokin tavoite jossa ette ole vielä onnistunut? Kommenttiboksissa saa avautua. <3

 

 

PS: Huomasitteko muuten uuden bannerin?! Ihana Marjo Maininki teki mulle just mun ja blogini näköisen bannerin. Rakastan tätä niin paljon! Tämän linkin takaa näätte tyypin muut huikeat työt.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (11)
  1. Kiitos Saranda ihanasta tekstistä. Tykkään kovasti sun tavasta kirjoittaa ja ajatella asioita ääneen. Olet ihana <3 Ja hieno banneri!

    Toteutumattomia unelmia ja tavoitteita on mulla vaikka kuinka paljon! Osa on jäänyt pakosta, osa vahingossa ja osa omasta valinnasta, mutta mikään lopullinen ei ole jäänyt hampaankoloon kaihertamaan. Hyvä niin.

    Odotan jatkuvasti itseltäni liikaa. Olen taipuvainen perfektionismiin - hyvä ei riitä, vaan pitää tehdä parhaansa ja olla mielummin erinomainen, ja siis mieluiten ihan kaikessa mitä teen. Opettelen valitsemaan asioita, joihin panostan ja tyytymään hieman vähempään muissa. Opettelen ymmärtämään, ettei kaikkea ehdi tehdä samaan aikaan ja opettelen priorisoimaan myös unelmia ja tavoitteitani. Opettelen etsimään sitä yhdistävää tekijää, joka vaikuttaa useimpiin niistä asioista, joihin kaipaan muutosta. Näihin avainasioihin panostamalla alkavat muutkin tavoitteet hitaasti rullata eteen päin.

    1. Mä en kestä mikä viisaus sussa huokuu. <3 Oikeesti, niin monta kertaa elämässäni oon joutunut palaamaan sun kommentteihin jos oon kaipanut kannustusta, lempeyttä tai inspiraatiota! Tää oli vaan jotenkin niin hyvin sanottu: ”Opettelen etsimään sitä yhdistävää tekijää, joka vaikuttaa useimpiin niistä asioista, joihin kaipaan muutosta. Näihin avainasioihin panostamalla alkavat muutkin tavoitteet hitaasti rullata eteen päin.”

      Kiitos taas ihanasta kommenttista. <3 Ja mulle tuli hyvä mieli kun sanoit ettei mikään tekemättömistä asioista ole jäänyt kaihertamaan sua. 🙂 Sit se kuulostaa siltä että asiat on mennyt just niin kuin on kuulunutkin!

  2. I feel you! Mulla on kuule ihan samoja juttuja listalla, mulla on ollut käsillä seisontaa ja vaikka mitä, espanjan kielen oppiminen, puhumattakaan toiveista blogin suhteen…

    Helpottava lukea että muillakin on samoja fiiliksiä.

    Ja pakko lisätä, että yksi asia missä olet todellakin onnistunut on se, että osaat kirjoittaa ihania, aitoja ja nautittavia juttuja kerta toisensa jälkeen <3!

    1. Marika!! <3 Tää lämmitti sydäntä taas niin paljon! <3 Oot ehkä kultaisempia ihmisiä mitä tiedän. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *