Oman kropan arvostamisesta

Kesällä vaatteet vähenevät ja kriisit omaa kroppaa kohtaan kasvavat. Yksi valittaa raskausarvista, toinen muhkeista muodoistaan, kolmas omasta mielestään rumasta arvesta. Jälleen yksi vuosi kun ei olla kesäkunnossa.

DSC_0104.JPG

Suurin osa meistä suhtautuu kaikkein armottomimmin itseemme. Saatamme ihmetellä peilin edessä tuntikausia kasvanutta mahaamme mutta joku muu täsmälleen samankokoinen voi silti vaikuttaa silmissämme hoikalta ja kaikin puolin kauniilta.

Olemme kaikki fyysisesti(kin) ainutlaatuisia. Meissä on kohtia, joita emme välttämättä voi muuttaa edes kovan työn avulla. Mutta tapaa, jolla tarkastelemme itseämme voi.

DSC_0071.JPG

DSC_0107.JPG

1.jpg

Aikuisena kehonkuvani on muuttunut itsetunnon parantumisen myötä myönteisemmäksi. Osaan arvostaa leveää lantiotani, lihaksikkaita pohkeitani, paikoin vinoja hampaitani ja jopa näppyläherkkää ihoani. En vertaa itseäni enää hoikimpiin siskoihini tai lehdissä poseeraviin supermalleihin.

Olen huomannut, että kun suhtaudun itseeni lempeämmin, haluan myös pitää vartalostani parempaa huolta. Huolenpito näkyy henkisessä hyvinvoinnissa mutta myös ulkonäössä. Kun omaa kroppaa arvostaa, sille haluaa antaa vain parasta. Niin ruoan, pukeutumisen kuin seksuaalisuudenkin saralla. Sitä ei halua laiminlyödä tai haukkua.

DSC_0105.JPG

Toivon koko sydämestäni että mahdollisimman moni voi viettää tämän kesän ”kompleksivapaana”. Olla vertaamatta omaa vartaloa muiden ihmisten vartaloihin. Laittaa uima-asun päälle ja kantaa itseään siinä ylpeänä. Olla itselleen lempeä.

 

SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI

Kommentit (4)
  1. Tykkään siitä, että suomalaisessa saunakulttuurissa ei niin häpeillä alastomuutta. Uimahallit, varsinkin Yrjönkatu, jossa saunotaan ja uidaan alasti kaiken ikäisten ja kokoisten naisten seurassa on tosi hyviä paikkoja saavuttaa realistinen ja hyväksyvä suhtautuminen naiseuteensa siltä osin, mitä kehon ulkomuotoon tulee.

    Tää on tosi tärkeä aihe. Meille myydään tuotteita, kosmetiikkaa, vaatteita ym. osittain vahvistamalla sitä mielikuvaa että me ei olla hyviä sellaisinaan. Kulttuurinen kuvasto vaikuttaa tosi paljon. Mäkin vaatteita hankkiessani ja pukeutuessani aina kiinnitän huomiota, kuinka häivyttää selkeän vyötärön puuttumista, ylävartalopainoitteisuutta, vaikka oikeasti haluaisin jatkuvasti täysin rakastaa omaa kehoa ja olla kiitollinen siitä.

    Onneksi on tosi paljon inspiroivia valokuvaprojekteja kehollisuudesta voimauttava valokuva -hengessä. Esim Monokini -projekti oli ihan huikea! http://www.monokini2.com/ Tykkään paljon myös ”kuukautisaktivismista”, siitä, että kuukautisten likaisuus-stigma puretaan ja naisen kehon voimallisuutta kunnioitetaan. #menstrualactivism 🙂

    1. Mä tykkään myös siitä että täällä on monissa paikoissa ok olla alasti! Pienenä ja varhaisteininä mun oli tosi vaikea tottua siihen (saunassa oli aina uikkarit etc), osittain sen takia koska Kosovossa tollanen on vielä vähän kummallista mut suurimmaks osaks sen takia ettei ollut tyytyväinen omaan ulkonäköön. Niin sääli vaikka munkin mielestä jokainen vartalo on kaunis eli kaikessa logiikassa omankin pitäis olla! (Yrjönkatu on muuten vielä testaamatta, sinne pitäis päästä.:) )

      Todella hyvä pointti sulla tossa kulttuurisessa kuvastossa ja vaatteissa. Mites sitten kaikki ”vartalotyypit”? 😀 Omena, päärynä, tiimalasi yms… siis niin turhaa! Ja ”jos sinulla on leveä vartalo sinulle sopii tällainen mekko ja jos pieni povi niin tällainen toppi”. Ihan hullua että on olemassa jotain ”yleissääntöjä” tollasille…

      Toi Monokini oli mulle täysin uusi, meen samantien paremmin tutustumaan kuviin!<3

  2. Just vähän tässä kriiseilin, kun bikiniostoksilla totesin lähes kaikkien ei-mummomallisten bikinien korostavan mahanturvotusta, joka viime aikoina ja erityisesti kyseisellä hetkellä on ollut tavallista pahempi (enkä nyt liioittele; jos olisin julkaissut sovituskoppikuvan, olisin varmasti saanut kyselyjä raskauden vaiheesta ja lapsen isästä). Sitten totesin että v*tut, minähän ostan just tasan ne bikinit, joista tykkään, ja kuljen rannalla avartamassa ihmisten naiskuvaa ja käsitystä siitä, millaisella kropalla voi esiintyä pikkubikineissä. :’D

    1. Hei mahtavaa just noin!!:) Ehkä tollasilta ajatuksilta ja kriisinaluilta ei aina voi välttyä mutta jos niistä pääsee yli tollasella voimakkaalla ”minähän silti teen sen” -ajatuksella niin <33

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *