#onkopakkojaksaa - työuupumuksesta seurasi masennus

Tyhjä ajatus

Viikonloppu oli paras viikonloppu naismuistiin - en tehnyt mitään ihmeellisempää mutta en myöskään oksentanut kertaakaan, pyörtynyt tai ollut millään tavalla huonovointinen. Raskauspahoinvointi taitaa olla vihdoin takana.

Eilen heräsin kuitenkin kurkku yhteen muurautuneena ja heikkokuntoisena, ja kun myöhemmin mittasin ruumin lämmön, mittari näytti 38. Ajattelin että elämällä on kyllä huumorintajua: juuri kun "tervehdyin" raskausoireista, flunssa jyrää päälle.

Uutta oli kuitenkin se miten suhtauduin tähän sairasteluun: tiedättehän kuinka aina kipeänä toistelee miksi juuri nyt, tuun aina kipeäksi silloin kun ei pitäisi. Niin ajattelin itsekin vuosia ja etenkin pahimman burn outin aikaan. Silloin yksikin sairaspoissaolo ja tuntui että kaikki hommat kaatuvat päälle. Siksi silloin oli ihan tavallista mennä sairaanakin töihin.

Silloin kun sairastuin työuupumukseen ja sitä kautta masennukseen, kirjoitin aiheesta blogiin paljon. Linkkaan vaikka osan postauksista tämän kirjoituksen loppuun, jos haluatte niitä lukea. Nyt kun uupumus on takana, tuntuu etten osaa oikein kirjoittaa enää aiheesta mitään uutta. Ihan kuin olisin ollut täysin toinen ihminen silloin, sellainen joita silloin ihailin mutta jollaiseksi en enää koskaan vapaaehtoisesti palaisi.

Miten tämänhetkinen sairasteluni nyt liittyikään uupumukseen? Uskon että monet muuten terveet, työssäkäyvät ihmiset sairastavat juuri silloin kun pitäisi vaikka tilanne tuntuisikin päinvastaiselta. Meidän ruumiimme ovat fiksuja ja osaavat kyllä antaa hälyttäviä merkkejä. Vai onko se aina muka sattumaa että flunssa iskee kiireisimmän työputken keskellä tai rankkojen pääsykokeiden jälkeen?

Olen ollut tänä vuonna kaksi kertaa flunssassa. Ensimmäisen kerran maaliskuun loppupuolella: kuume nousi samana iltana kuin kuulin isoisäni kuolleen. Takana oli raskas alkuvuosi Australiassa hänen luonaan ja kun jatkuva stressi ja huoli hänestä kääntyivät suruksi, kroppa halusi jäädä kotiin lepäämään ja suremaan.

Tällä kertaa en ole varma mistä tämä tauti johtuu mutta oli syy mikä tahansa, olen iloinen että prioriteettini ovat nykyään sellaiset että terveys ensin, ja että oli ympärillä mitä tahansa muuta, oma vointi on saatava kuntoon. Uupumus opetti sen viime vuonna kantapään kautta.

#onkopakkojaksaa on Trendin kampanja työuupumuksesta. Oma mielipiteeni ja kokemukseni on se ettei todellakaan ole aina pakko jaksaa. Elämän ei pitäisi olla päivästä toiseen suoriutumista ja selviytymistä. Toisaalta, onneksi kaikenlaiset kaudet opettavat kun niistä pääsee yli ja siksi mäkin voin tänään rauhassa levätä kotona jos se sitä vaatii.

 

Alla lupaamani postauslinkit masennuksesta:

Mitä olen oppinut masennuksesta?

Kuinka hallitsen ahdistusta?

Näin pääsin yli masennuksesta

Miten olisin välttänyt masennuksen?

Vuosi sitten olin pohjalla

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Kiitos Saranda, että palasit tähän tärkeään aiheeseen vielä kampanjamme myötä! <3

T. Toimitus

Saranda
Tyhjä ajatus

<3

Kommentoi