Otat kuvia = et osaa nauttia hetkestä?

IMG_20170701_094917_711.jpg

Yksi yleisin väite johon nykymaailmassa törmään on se, että kuvienottajat eivät osaa nauttia hetkestä. Että ikään kuin kuvien ottaminen on läsnäolon vastakohta ja että silloin ei voi samanaikaisesti nauttia tilanteesta. Mitä roskapuhetta, sanon minä.

Teknologia – älypuhelimet, musiikin kuunteleminen, snäppääminen – toki vie huomiomme tästä hetkestä, mutta en ole koskaan laskenut kuvienottamista tähän kategoriaan. Bloggaajana sitä on tottunut ottamaan kuvia mitä arkisimmista asioista, mutta en vain blogin takia. Myös ja enemmänkin siksi, että kuviin ja niiden aikaansaamiin tunnelmiin on ihana palata myöhemmin.

IMG_20170705_101204_776.jpg

Kuvienottaminen on myös mun tapani ilmaista ja toteuttaa itseäni. En tietenkään halua tehdä sitä muiden tai ilmapiirin kustannuksella, mutta miten ketään voi häiritä muutaman minuutin kuvienotto? Tietenkin varmistan, ettei ystäväni joudu syömään ruokansa kylmänä tai tulla johonkin matkakohteeseen vain siksi koska ”sieltä saa hienoja kuvia”. (En laske tähän joukkoon kärsivällistä, blogiystävällistä poikaystävääni. Ihana mies.)

Mullakin on hetkiä kun häiriinnyn tai muutun levottomaksi ottaessani kuvia. Ajattelen, että ne ovat mielen signaaleja, jotka käskevät jättämään tämä hetki ikuistamatta, jolloin sujautankin kameran kiltisti takaisin laukkuun. Monesti jätän myös sekä kameran että puhelimen kotiin ja olen tietoisesti kuvamatta mitään. Mutta jos käsissä on kamera ja sellainen hetki, jonka haluan vangita muistikortille, senhän minä teen. Hetkestä täysillä nauttien.

IMG_20170704_212113_112.jpg

Mitä ajatuksia aihe herättää teissä – oletteko samaa vai eri mieltä?

 

SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (22)
  1. Minusta tuntuu, että kiinnitän asioiden kauneuteen jopa enemmän huomiota, kun kuvaan niitä. Katson kukkia tai ruokaa tarkemmin, kun otan niistä kuvia. Sen sijaan etenkin kameralla otetut kuvat jaan somessa usein vasta myöhemmin. Ja niinkin on käynyt, että olen nähnyt kaveria, jota en ole kuukausiin (jopa vuosiin!) nähnyt enkä muista ottaa yhtään kuvaa! Liian hauskaa!

    Minähän siis kuvaan paitsi someen, niin myös Project lifea (=fyysistä valokuva-albumiani varten).

  2. SofiaMenbere
    13.7.2017, 19:14

    Tämä on niin jokaisesta itsestä kiinni miten kokee somettamisen !:D Ehkä rajan voi vetää siihen mitä julkaisee kaikille ja mitä jättää vaan vaikka omaan puhelimeen? Tai myös siihen että kunhan asioita ei tehdä väkisin ja vain kuvan takia?

    Mulle kuvaaminen on tapa ilmasta itseä niinkun säki sanoit! Sekö Vanhojen kuvien ja videoiden selaaminen=muistoja=parhautta! Toisin sanoen: totally agreed with you honey!

    1. Erinomaisia pointteja. 🙂 Ja jos jotain haluaa julkaista, ei ainakaan tee sitä juuri sillä hetkellä vaan vaikka sitten myöhemmin kun on yksin eikä enää siinä tilanteessa.

      Kiitos kommenttista ja suuuuuperkivaa viikonloppua! <3 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *