Outo ja onnellinen suru

Hei, täällä taas. Toivottavasti teidän pääsiäinen on mennyt toistaiseksi hyvin. Mun monen päivän kuume ja sydäntärepivä suru ovat vähän hellittäneet ja olen ollut eilisestä asti vähän oma itseni taas.

DSC_2803.JPG

Tuntuu melkein väärältä surra näin paljon ihmisen takia, jonka tiesi kuolevan pian ja jonka takia jätin kaiken ja matkustin toiselle puolelle maapalloa viettämään aikaa hänen kanssaan. Tuntuu väärältä surra kun oma isoisä eli kuitenkin näinkin kauan ja hän oli (kaikessa) tukenani koko lapsuuteni, teini-iän ja aikuisuuden alun. Se on harvinaista ja olen ollut todella onnekas. Tuntuu väärältä surra kun hänestä pidettiin maailman parasta huolta viimeiseen hetkeen asti ja hän nukkui pois rauhallisesti ja kivutta.

On tosi outoa vaan surra, ilman että taustalla on minkäänlaista vihaa, katkeruutta, jossittelua tai katumusta. Kaikki meni oikeasti tosi hyvin ja on aina mennytkin – siitä asti kun kolmevuotiaana en suostunut yöpymään missään muualla kuin isoisän luona aina siihen asti kun poikaystäväni kysyi häneltä kättä ennen kuin kosi. Vaikka hän asui toisella puolella maapalloa, näimme usein ja puhuin hänen kanssaan enemmän puhelimessa kuin kenenkään muun.

Aina voi jossitella. Sairaanakin oli hetkiä kun hän pyysi mitä ihmeellisimpiä asioita ruokakaupasta ja menin silmät pyöritellen hakemaan niitä. Oli kertoja kun kävelin kiireessä töihin ja soittaessa hänelle toivoin salaa ettei hän vastaisi ja soittaisi vasta seuraavana päivänä takaisin.

Mutta mäkin oon vain ihminen ja kyllä me sisimmissämme tunnemme, olemmeko kohdelleet jotakin riittävän hyvin. Tämänhetkinen suru on niin outo koska se on myös täynnä onnea: onnea siitä että yli 24 vuotta elämästäni mulla oli niin vahva tukipilari ja onnea siitä että sain sanottua hänelle viimeiset sanat suoraan sydämestä.

DSC_2804.JPG

Koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan. Tämän mä tiesin jo kuukausia sitten. Mulla on todella rakas perhe, tuleva aviopuoliso ja ihanat ystävät, joiden tukena ja turvana haluan olla aina mutta jotka eivät ole täällä aina. Rakkaus ja sen ilmaiseminen on ainoa asia elämässä jolla on todella merkitystä ja tämän oivaltaminen oli isoisäni viimeinen lahja mulle.

 

Lepää rauhassa, babi.

 

 

SARANDA
  
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (28)
  1. Kaunis teksti. Otan osaa suruun <3

  2. Otan osaa – kaunis teksti liikuttavasta aiheesta.

    Pääsin kuule melkein Helsingin lomalta tällä kertaa ilman itkuja pois, mutta luin tän postauksen matkalla kentälle ja aloin sitten siellä auton takapenkillä tietty pillittämään. Sen verran moniulotteisesti kolahtaa tän hetkiseen elämään <3

    1. Kiitos paljon Marja. <3 Voi ei, olipa söpöä. 😀 Selkeästi sä et pääse täältä herkistymättä pois! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *