Päivä kun sain tietää olevani raskaana (ja kuinka kerroin miehelle että hänestä tulee isä)

Tyhjä ajatus

Eilisessä postauksessa muistelin sitä aikaa vuodesta kun sain tietää raskaudestani. Päivä jolloin tein raskaustestin palasi taas kirkkaana mieleeni, ja mulle tuli hinku kirjoittaa sitä blogiin tarkemminkin. Se on nimittäin ollut yksi elämäni onnellisimpia päiviä.

Kuten olen kertonut, lopetin ehkäisypillerit noin viikko ennen häitämme. Menimme naimisiin 5.5.2018, ja ajattelimme molemmat, että vauva olisi oikein tervetullut tähän perheeseen jo nyt. Päätimme kuitenkin, ettemme kanna siitä minkäänlaista stressiä vaan annamme asian sujua täysin omalla painollaan. Samoihin aikoihin muutama muukin ystäväni lopetti ehkäisypillerit, ja sain sivusta seurata kuinka heidän kroppansa "muuttuivat" ja "oireilivat" saman tien - he esimerkiksi tunsivat fyysisesti jo seuraavan ovulaation. Itselleni tuli kuukautiset toukokuussa tismalleen samana päivänä kuin olisi tullut pillereidenkin kanssa, ja hieman pettyneenä ajattelin, että mun kroppa toimii edelleen ehkäisypillereiden mukaisesti. Sitten kohautin olkapäitä ja palautin mieleeni, että tästä ei nyt saanut ottaa mitään paineita. Ja että annan vartaloni löytää kahdeksan vuoden pillereiden syömisen jälkeen kaikessa rauhassa sen oman luonnollisen hormonitasapainonsa ennen kuin odotan raskautta tapahtuvan.

Sitten tuli kesäkuu ja viikko, jolloin kuukautisten olisi pitänyt taas alkaa. (Myöhemmin tajusin, että olin laskenut väärin, välissä olikin kulunut 21 päivää eikä 28, hups...) Kuukautisia ei tullut ja salaa iloitsin, että jes, nyt vartaloni alkaa etsimään sitä luonnollista kuukautiskiertoaan. Mulle ei käynyt mielessäkään, että kuukautiset eivät tulleet koska olin raskaana.

Kolme päivää myöhemmin tiesin meneväni seuraavana aamuna (perjantaina) töihin, jossa saisin viettää koko päivän mun kollegani/hyvän ystäväni kanssa. Soitin torstai-iltana Ferhatille ja pyysin häntä tuomaan apteekista raskaustestin - itseäni suoraan lainaten "ihan läpällä". Vähän jotain erilaista työpäivään huomenna kun voin tehdä mun kaverin kanssa sen testin. Vaikka enhän mä nyt oikeasti oo raskaana, sanoin silloin.

Muistan heränneeni viideltä aamulla Stadikalle uimaan, pakkasin raskaustestin kangaskassiin mitään miettimättä ja uin tunnin fiilistellen edelleen häitämme ja tulevaa kesää. Oli tosi lämmin päivä. Menin uinnin jälkeen töihin, kerroin työkaverilleni että aion tehdä tänään raskaustestin edelleen "ihan läpällä", mutten muistanut asiaa seuraavan kerran kuin vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Olimme menossa saman ystävän kanssa vielä Taste of Helsinkiin töiden jälkeen, tapahtumakortille oli ladattu jonkun 150e edestä rahaa ruokaan ja juomaan, ja odotimme tapahtumaa innolla.

Ennen Taste of Helsinkiin lähtöämme menin työpaikamme vessaan, pissasin tikkuun ja aloin seuraamaan viivan kehitystä. Olin näkeväni haalean viivan mutta ajattelin heti että mieleni tekevät vain tepposet. Jätin tikun odottamaan vessapaperitelineen päälle ja aloin selaamaan puhelimesta Instagramia. 30 sekunnin päästä käännyin katsomaan tikkua ja molemmat viivat olivat erehtymättömän kirkkaita. En voinut millään uskoa silmiäni.

Menin takaisin toimistohuoneeseen ja kerroin ystävälleni, että kyllä mä nyt vaan oon raskaana. Olin ihan shokissa. Samoihin aikoihin Ferhat oli laittanut mulle tekstarin "Teitkö raskaustestin?" mutta en voinut vastata siihen mitään. En mä millään uskonut asiaa. Musta tuntui että tää on nyt vain yksi iso väärinkäsitys, ja että valehtelin tälle mun ystävällekin äsken kun väitin että oon muka raskaana. Jälkeenpäin kun mietin olin ihan shokissa ja yritin tosissani joka sekunti skarpata, etten sekoaisi onnesta mutta myös huijatuksi tulemisen tunteesta. Onneksi menimme edelleen sinne Taste of Helsinkiin, en tiedä mitä olisin tehnyt yksin kotona. Viinit jäi tietenkin tilaamatta.

Illalla kotimatkalla metrossa Ferhat soitti ja kysyi tarvitsenko kyydin asemalta kotiin. Sanoin että miksei. Heti kun hyppäsin autoon, aloin höpöttämään ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, ihan vain jotta Ferhatille ei tulisi mahdollisuutta kysyä testistä. Ajattelin etten voi kertoa hänelle sellaista uutista liikkuvassa autossa, ja että kotona keksin ehkä jonkun romanttisen (tai ainakin turvallisen, haha) tavan kertoa. Selvisimme noin parisataa metriä ennen talomme parkkipaikkaa kun Ferhat kysyi "No, teitkö sä sen testin?", johon mä vastasin "No. Tein. Kyllä mä oon raskaana." Ferhatin ilme olisi pitänyt saada kameralle. Hänen ensimmäinen vastaus oli "Oota mun on pakko pysäyttää tää auto eka". Ja sitten me pysähdyimme. Ja sitten saatiin ihan luvan kanssa seota onnesta. ♥

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

carlab
Carla B

<3<3<3

Saranda
Tyhjä ajatus

<3 :) Hyvää joulua sinne koko teijän perheelle!

iidis
Varpain jaloin

<3

Saranda
Tyhjä ajatus

Hyvää joulua koko teijän perheelle ihana. <3

A.S. (Ei varmistettu)

Oi, miten ihana tarina! &lt;3 Super-onnittelut vielä jälkikäteen tästä!

Ja samalla myös ihanaa joulua sinulle ja koko perheelle! &lt;3

Saranda
Tyhjä ajatus

Voi kiitos! Mä toivon että sulla ja sun perheellä on ollut myös aivan ihana joulu. :) Oot huikee. <3

Meriminttu (Ei varmistettu)

Ihana tarina! Noita raskaustestin teon ja puolisolle kertomisen hetkiä muistelee varmasti vielä pitkänpitkän aikaa uudelleen. Yhteinen onni on paras onni. &lt; 3

Minä nappasin oman positiivisen testin neljä päivää sen jälkeen, kun lähdin lapsettomuuspolilta resepti kädessä kotiin. Odottelin kuukautisia alkavaksi lähinnä vain päästäkseni aloittamaan ovulaatiota boostaavat lääkkeet ja tuntui hyvältä saada jotain konkreettista jeesiä, kun mitään ei kerran puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen tapahtunut luonnostaan. Vitsailtiin mun miehen kanssa, että nyt kun tää avunhakemisen kynnys on ylitetty ja toi kauan jännitetty polikäynti sekä alustavat tutkimukset ovat takana, niin ihan varmasti oonkin jo raskaana. Edellisen 1,5 vuoden aikana olin tottunut siihen, että keksin joka kierrossa epätoivoissani raskausoireita. Nyt alkoi olla turhautuminen siinä pisteessä, etten enää edes kuvitellut olevani raskaana, kuten lukuisina aiempina kuukausina valeoireita bongatessani. Pari päivää närästystä ja kuumia aaltoja, jotka ajoivat parvekkeelle lukemaan kirjaa alusvaatteisillaan kesken huhtikuun koleiden kelien, ja oli pakko tehdä testi nimenomaan "ihan läpällä" omituisten oireilujen takia. Läpällä siihen sitten ilmestyi hailakat viivat ja seuraavana päivänä vähän tummemmat. En uskonut tyyliin viidenkään testin paikkansapitävyyteen ja odottelin vielä muutaman päivän, kunnes digitaalinen testikin puolsi raskautta. Kaksi tuntia ravasin ympäri kämppää itkien ja nauraen ja odotin, että puoliso saapuu töistä kotiin ja tungin tälle testin käteen samantien. Tuli jäätävä huijariolo, kun viikonlopun jälkeen soitin lapsettomuuspolille, että näillä näkymin ei ookaan tarvetta keskustella niistä jatkotoimenpiteistä. :')

Toivottavasti teillä on ollut rauhallinen joulu. Täällä on vedetty vegaanijuustoja kuin viimeistä päivää, joten raskausajan ruokavaliorajoitteet eivät oo päässeet pilaamaan pyhiä. :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Hei ihan oikeasti, mun silmät täyttyi kyyneleistä kun luin sun kommentin! Oon niin uskomattoman onnellinen teijän puolesta. <3 IHANA tarina!!

Kommentoi