”Päivät alkavat kahvista ja loppuvat suukkoihin.”

Anin uusimmassa postauksessa oli niin söpö laini, että päätin varastaa sen. Anteeksi ja kiitos Ani.

Päivät eivät oikeasti ala kahvista. Ne yleensä alkavat Elan ininällä merkitsi siitä, että neidillä on nälkä. Mutta se kahvi seuraa kyllä pian perästä. Suukkoihin ne kuitenkin päättyvät aina. Ihanaa kun taloudessa on nyt kaksi jäsentä suukotettavana.

Mun lempikuukausi huhtikuu on käynnistynyt lempeästi. Aurinko on saanut meidät liikkeelle ja paljon hyviä asioita on tapahtunut. Myös yksi surullinen, joka on tuonut itkuiset illat takaisin, mutta en ole vielä valmis kirjoittamaan siitä.

Tiesitkö, että koska lauantaisin postaukset saavat vähemmän katselukertoja, monet bloggaajat eivät julkaise lauantaisin mitään? Se on varmaan ihan viisasta, mutta itse rakastan kirjoittaa myös lauantaisin. Olo on silloin yleensä kuluneen viikon jäljiltä täynnä ideoita ja tulevan viikonlopun takia rentoutunut. Ja ehkä koska vähemmän silmäpareja näkevät lopputuloksen, on paine sisällöstä pienempi.

Viikonlopun tapaan päivä alkoi tänään kahvilla vanhempieni luona ja oman tyttären suukottelulla myös siskonpojan pusuttelulla. Tuplapusuja, I’ll take that.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *