Parisuhdekriisi, julkaisukelvoton kirja ja muita asioita, joita en ole kertonut vielä tänä vuonna

En ole kertonut, että tämä vuosi alkoi todella stressaavasti, surullisesti. Palautin joulukuussa 2018 kirjani käsikirjoituksen kustantamolle, johon sain vastaukseksi tiivistettynä: Sisältö ei riitä painoon, mutta mitä mieltä olet e-kirjamahdollisuudesta? Olin niin pettynyt, etten halunnut kertoa miehellenikään kahteen viikoon. Vauva oli syntymässä helmikuussa ja pelkäsin, etten koskaan ehdi täydentämään kässäriä. Ehdin kuin ehdinkin (Ela oli neljäpäiväinen kun imetin läppäri sylissä) ja kirja julkaistiin, mutta ne pari viikkoa, jolloin tulevasta ei ollut varmuutta, tuntuivat elämäni pisimmältä. Olin hehkuttanut kaikille, että musta tulee kohta kirjailija, mutta mitään kirjaa ei välttämättä ollut tulossakaan.

Kun kerroin liian aikaisin päättyneestä imetystaipaleestamme, kerroin, että pumppaan maitoa yhä. Todellisuudessa oli kulunut viikko, jolloin rintani eivät olleet heruneet enää. Yritin monta kertaa päivässä, mutta mitään ei tullut. En vain halunnut vielä myöntää (ilmeisesti itsellenikään), että pumppaaninenkin oli nyt ohi.

Olin epäillyt raskauden ja synnytyksen jälkeen vatsalihasten erkaumaa, mutta tarkistettiin asia kuntoon vasta pari viikkoa sitten CrossFit-valmentajani kanssa. Mua oli jostain syystä hävettänyt ajatus erkaumasta, mutta kun tarkistimme asian, tunsinkin mieletöntä helpotusta. Jes, ei olekaan ”mun vika”, että vatsani pömpöttää vielä. Ja nyt tietysti naurattaa pelkkä ajatuskin siitä, että välttelin aihetta ennen…

Vauvavuosi on koetellut myös meidän parisuhdetta. Mä olen ollut parempikin vaimo. Nyt on taas kaikki hyvin, mutta oli aika, jolloin kahdenkeskinen yhteys hävisi vauva-arjen ja muiden kiireiden alle.

Synnytyksen jälkeen meni muutama viikko, ennen kun rakastuin Elaan. Mulle se ei tullut sellaisena vyörynä heti silloin kun sain hänet syliini. Synnytyksen jälkeen olin helpottunut ja iloinen, että kaikki oli mennyt hyvin, mutta en ollut erityisen liikuttunut. Pelästyin silloin hieman omaa kylmää reaktiotani. Nyt jos saisin toisen lapsen, en huolehtisi asiaa yhtään. Kyllä se rakkaus tulee perästä käskemättäkin.

Vielä viime kuussa olin todella väsynyt (näkee jotenkin ihan näistä kuvistakin). Oli oikein sellaista arkiväsymysuupumusta. Marraskuu ja kaamos, kaikki viimeaikaiset elämän muutokset ja kiireet ja mahdollisesti D-vitamiinipuutos pistivät mielen matalaksi lähesi joka päivä. Pelkäsin burn outia enkä siksi uskaltanut kirjoittaa fiiliksistä enemmän mutta esim. marraskuun postausten hävettävän alhainen luku jo paljastaa, että ylimääräistä inspiraatiota tai energiaa ei todellakaan ollut. Nyt voin kuitenkin huomattavasti paremmin, kun parista arjen haasteesta on selvitty ja vitamiinivarastot täydennetty.

Kommentit (16)
  1. Sanna1425374
    9.12.2019, 21:38

    Kiitos rehellisestä tekstistä!
    Harva parisuhde pärjää ilman kriisiä, kun vauva syntyy. Ei omanikaan, mutta niistäkin selvittiin.
    Tuosta e-kirjakommentista vähän hämmennyin, en ole vuosiin enää painettuja kirjoja lukenut, vaan luen kaikki kirjat e-kirjana. Pitääkö kirjailijat e-kirjaa jotenkin huonompana?

    1. Kiitos paljon kommenttistasi. Hienoo jos tekin selivisitte kriisistä. <3 Ja niitä varmaan tulee vielä sekä teille että meille, jos meinaa pitkään olla yhdessä. 🙂

      Hyvä kysymys muuten. Mulle painettu kirja oli ehdoton mutta en oikeasti tiedä miksi. Ehkä koska olin sellaista odottanut? Kun uskalsin ekan kerran puhua asiasta ystävieni kanssa, hekin olivat heti sitä mieltä, että e-kirjaa on helpompi lukea ja se sopisi jopa vastuullisaiheiseen kirjaan paremmin kuin painettu. Silti olin todella helpottunut, kun saatiin painokelpoinen kirja. En sitten tiedä miten kirjailijat yleisesti suhtautuu asiaan. 🙂

  2. Elina / www.kirjeitashanghaista.com
    9.12.2019, 06:56

    Ihana kuulla, että voit paremmin. <3 Ja miten rohkeaa ja ihanaa, että uskalsit kertoa nyt ”ihan ääneen” näistä asioista. Someen kun tulee kerrottua niin pieni pieni osa kaikesta loppujen lopuksi, oman kertojaäänen mukainen näkökulma. (Minä jos kuka tiedän.) Tsemppiä <3

    1. Kiitos sulle kommenttistasi ja just näin. 🙂 VIelä joskus olen niin rohkea että kirjoitan kriiseistä ”in the moment”, silloin kun ne tapahtuu eikä ”vain” jälkiviisaanaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *