Pelkäänkö synnytystä?

Tyhjä ajatus

Asteikolla nollasta kymppiin, kuinka paljon pelkäät tulevaa synnytystä? kysyi neuvolaterveydenhoitaja jonkun aikaa sitten. Nolla, vastasi yksi piikki- ja verikammoinen ensiodottaja. Ihan rehellisesti.

Sen jälkeen olen saanut vastata kyseiseen kysymykseen lukuisia kertoja, milloin lukijani tai ystäväni esittämänä. Ja ymmärrän hyvin miksi asia kiinnostaa ihmisiä. Sitä olen yrittänyt itse ymmärtää, että miksi vastaan joka kerta että "ei pelota".

En ole mitenkään blokannut synnytystä mielestäni. Olemme osallistuneet Ferhatin kanssa kahteen eri synnytysvalmennukseen (neuvolan järjestämällä ja yksityisellä). Olen käynyt raskausjoogassa, jossa synnyttäminen on vahvana teemana niin liikkeitä harjottaessa kuin yhteisissä juttelutuokioissa varsinaisen joogatunnin jälkeen. Olen lukenut synnytyskertomuksia, kuullustellut synnyttäneitä tuttujani ja tehnyt h-hetkellä kätilölle annettavan synnytystoivelistan. Kävimme myös äitini avulla Naisten klinikalla tutustumassa tulevaan synnytyssairaalaamme. Sairalaakassikin on muutamaa juttua vaille valmis eteisessä odottamassa.

Mitä muuta voisin tehdä? Koska en ole synnyttänyt aikaisemmin, en tiedä oikein mitä muuta odottaa. Muuta kuin mihin olen henkisesti valmistautunut ja mitä olen kuullut ja lukenut. Siksi pelko ei jotenkin mahdu järkeeni. Miksi ihmeessä pelkäisin jotain minkä kulkua ja lopputulosta en voi millään (tämän enempää) tietää?

Pinnallista tai ei, myös tietyillä kosmetiikkarutiineilla on ollut apua siinä että olen suhtautunut lähestyvään synnytykseen rauhallisesti. Kuten kerroin, olen levittänyt ahkerasti Weledan raskausarpiöljyä vatsan, rinnan ja pakaran alueille aina suihkun jälkeen. Se on päivän suosikkihetkeni. Öljyhieronta on saanut minut miettimään että "teen kaikkeni" jotta raskausarpia ei tule synnytykseen asti, ja jos tulee, niin silloinhan en ole voinut enempää vaikuttaa asiaan.

Nyt rutiineihin on tullut samoista syistä myös Weledan Perenium Massage Oil. Öljyä kuuluu hieroa välilihan alueeseen parantamaan ihon joustavuutta ja suojaamaan välilihaa repeytymiltä synnytyksen aikana. En ollut kuullutkaan tällaisesta öljystä tai apukeinosta ennen kuin joku mainitsi siitä Facebookin Vauva 2019-ryhmässä. Kommenttien perusteella se on suosittu ja varsin toimivaksi todettu tapa. Juuri ennen synnytystä ja tietysti synnytyksen jälkeen alan käyttämään Weledan Nursing Oilia terveellisen imetyksen tueksi.

Synnytysvalmennuksessa pyydettiin kirjoittamaan paperille ylös kolme asiaa, jotka tulevat auttamaan minua synnytyksessä. Helppo nakki, kirjoitin: Luotan itseeni. Luotan Ferhatiin. Luotan suomalaiseen synnytyssairaalaan. Kun tuntee oman kehonsa, kun luotettava tukihenkilö on läsnä ja sijaintina on maailman parhaat synnytysolosuhteet, miksi ihmeessä pelkäisin?

 

 

Lue myös:

Kokemuksia Manipuran raskausjoogasta

Voiko raskausarpia ehkäistä?

 

 

Weledan tuotteet saatu blogin kautta

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Nimetön (Ei varmistettu)

Hyvä asenne!! Itse olin etukäteen tosi peloissani, mutta kun synnytys alkoi, olin aivan mielettömän energinen ja innoissani! :) Synnytykset ovat olleet elämäni kauneimpia (että kauheimpia) kokemuksia. Kivun läpi olen jaksanut sillä ajatuksella, että kohta saan pitää kauan odotettua vauvaa sylissä. Käskin miestä etukäteen hokemaan sitä ponnistusvaiheessa, ja sen voimalla jaksoin. "Kohta vauva on täällä". Aina synnytyksiä muistellessa tulee tippa silmään, elämän hienoimpia hetkiä.

Yksi parhaita konkreettisia vinkkejä synnytykseen valmistautuessani oli se, että miettii, miten yleensä paha kipu vaikuttaa itseen. Miten käyttäytyy jos kärsii kamalasta päänsärystä, hammassärystä tms. Haluaako olla yksin, haluaako että joku on vieressä, haluaako tilaa. Miehelleni korostin, että pelkkä läsnäolo on jo tarpeeksi. En itse tykkää jutella kivuista kärsiessäni enkä halua ketään ihan iholle. Mieheni tiesi nämä jo etukäteen, kun olen joskus saanut migreenikohtauksia. Hän myös ymmärsi että vaikkei hän voinut paljoa muuta tehdä kuin katsoa vierestä minun kipujani, pelkkä kannustava läsnäolo tilanteessa on jo äärettömän paljon kuin tarpeeksi!

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos tosi arvokkaasta kommenttista! Luin tuon kohdan ääneen mun miehelle "kivun läpi olen jaksanut sillä ajatuksella, että kohta saan pitää kauan odotettua vauvaa sylissä". Tuo oli niin hyvä vinkki, ja hänkin saa luvan toimia sen mukaan. :)

Ja toinen hyödyllinen vinkki oli tuo että miettii etukäteen miten suhtautuu ja käyttäytyy kipuun. Tosi hyvä! Mullakin on nyt ollut migreenikohtauksia ja nyt saakin "hyödyntää" niitä miettimällä miten niihin reagoi. :)

"Mutta kun synnytys alkoi, olin aivan mielettömän energinen ja innoissani!" Voi vitsi, tämä olisi ihan unelmatilanne. <3 Tai niin unelma kun synnytys voi olla. :D Niin voimaannuttavasti sanottu! Kiitos. :)

Torey
Näissä neliöissä

Mä en niinkään hirveästi pelännyt, mutta jännitin esikoisen kohdalla. Vanha naapurintätini silloin lohdutti minua sanoin: "on normaalia jännittää kaikkea uutta". Ja se on aivan totta! Ainoa pelko mikä minulla oli, oli siitä, että meneehän kaikki hyvin minun ja lapsen osalta.

Kuopuksen kohdalla ei ollut sitten senkään verran jännitystä. Paikka oli tuttu ja ensimmäisestä synnytyksestä oli jäänyt hyvä fiilis. Se perus "meneehän kaikki hyvin" oli toki taas. Ja aikaisemman keskenmenon takia koko raskauden ajan pieni pelko oli ollut takaraivossa. Se helpotuksen tunne kun sain pienen murumme rinnalleni, oli valtava!

Minä luotin henkilökuntaan ja siihen, että olen turvallisessa paikassa. Miehen läsnäolo oli myös iso juttu. <3

https://naissanelioissa.wordpress.com

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos ihana kommenttistasi! Kuulostaa tosi rauhalliselta suhtautumiselta synnytykseen. :) Tämänkin postauksen alkuperäinen otsikko oli että Jännitänkö synnytystä, kunnes tajusin että tottakai jännitän. Mutta jännitys on eri asia kuin pelko. Mäkin jännitän mutta sellaisella kutkuttavalla ja innostuneella tavalla. :)

Onneksi miehesi oli paikalla. <3 Ja onneksi asumme ja synnytämme Suomessa!

Muaritten (Ei varmistettu) HTTP://www.runsasovinennainen.blogspot.com

Mulla on synnytyksestä nyt vajaa 2 viikkoa, joten varsin tuoreet muistikuvat on vielä :)
Mulla oli hyvinkin samanlaiset ajatukset kuin sulla raskausaikana. Odotin pikemminkin innolla, millainen kokemus synnytys tulee olemaan.
Luin aiheesta paljon, niin hyviä kuin huonoja kokemuksia, kävin 2 synnytysvalmennuksessa, keskustelin aiheesta mieheni ja parin muun läheisen kanssa ja tein synnytystoivelistan. Koen, että valmistautuminen oli riittävää. Kuitenkaan ei voi tietää, kuinka synnytys omalla kohdalla menee. Mulle synnytys oli myönteinen kokemus. Toiveeni huomioitiin hienosti ja lähes kaikki meni toiveitteni mukaisesti. Kokemus oli kivuliain ikinä, mutta silti yksi hienoimpia asioita elämässäni. Ja kliseisesti palkinto on kaiken sen tuskan arvoinen :) Ja tälleen jälkikäteen ajateltuna olisin valmis käymään sen kaiken läpi vaikka uudestaankin, mutta en ihan vielä. Sen verran on vielä paikat kipeinä ja remontissa synnytyksestä :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Voi ihana sinä! Tuhannesti onnea vauvan syntymästä! :) Toivottavasti voitte molemmat hyvin ja ensimmäiset viikot ovat olleet mukavia. <3

Vaikka tykkäänkin lukea erilaisia synnytyskertomuksia niin tietysti juuri tällaiset on lemppareita. Kuulla että toiveet on huomioitu ja että kivusta huolimatta ei ole sellaista never again fiilistä. Oon iloinen sun puolesta. :)

Toivottavasti palaudut hyvin, ja vielä kerran, paljonpaljon onnea vastasyntyneestä nyytistä. <3

Muaritten (Ei varmistettu)

Kiitos &lt;3
Ja tsemppiä teille synnytykseen ja ihanaa loppuodotusta! Toivottavasti kaikki menee hyvin (uskon, että menee!) &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on kuuden viikon ikäinen vauva. En myöskään pelännyt synnytystä, toki hiukan jännitin mutta kukapa ei. Esikoisen kohdalla arvokkain oppi oli äitiyspolin lääkärin mantra "synnytys on dynaaminen tapahtuma jonka kulkua on mahdoton etukäteen ennustaa", perätilan vuoksi ramppasin kontrolleissa moneen kertaan molemmissa. Eka päätyi sektioon suunnitellusti kun alatiesynnytykselle ei ollut enää edellytyksiä, toinen syntyi alateitse käynnistämällä. Luin myös paljon synnytyskertomuksia toisella kerralla, mutta niitä lukiessa täytyy muistaa että niissä tuntuu korostuvan ääripäät, joko ne missä kaikki meni superhyvin tai sitten ne missä tuli erilaisia mutkia matkaan urakalla. Itse jouduin vähän aikaa työstämään pettymystä molemmilla kerroilla kun keho ei "toiminut niin kuin piti" - mikä on tietysti ihan turhaa. Kun tuntuu että niissä synnytyskertomuksissa oli vaan paljon sitä että synnytys alkaa supistuksilla tai lapsivedenmenolla, vähemmän oli näitä missä asiaan jouduttiin puuttumaan. Eli siis yritän sanoa että avoimin mielin, vaikka mielikuvaharjoittelun voimaa ei voikaan väheksyä!

Toinen juttu, jos repeytymien ehkäisy välilihan venyttelyn muodossa kiinnostaa. Tää on siinä rajoilla onko tää too much information-osastoa enkä ottaisi puheeksi muuten, mutta mainitsit tuon öljyn postauksessa. Mä sain lämpimän suosituksen Epino Delphine-nimiseen laitteeseen tutulta ja nyt molemmat meistä ovat synnyttäneet alateitse ensisynnyttäjänä aika isopäiset vauvat (molemmilla vielä käsi poskella) ilman yhtään tikkiä! Oli mulle helpompi kuin käsin venyttely, ison mahan vuoksi ei tahtonut taipua :)

Saranda
Tyhjä ajatus

Moikka! Kiitos tosi hyvästä kommenttista. :) Olet ihan oikeassa tuossa kyllä, vaikka en ole ajatellutkaan asiaa aikaisemmin: synnytyskertomuksissa tosiaan korostuu usein ne ääripäät, niin hyvässä kuin pahassa. Mä toivon että olet voinut työstää pettymyksen tunnetta. <3

Ja hei ei todellakaan ole liikaa informaatiota, päinvastoin! Näistä täytyy puhua enemmän. Googlettelin heti Epino Delphinea ja kuulostaa oikeasti tosi fiksulta laitteelta. Musta on tosi jännä että olen jo 34. raskausviikolla enkä ole edes kuullutkaan tästä, samoin tuo välilihan öljyäminen tuli ihan uutena tietona västikään. Ja varmaan ihan vain siksi että ihmisiä jotenkin vähän hävettää nää puheenaiheet vaikka kaikki vinkit olisivat kultaakin arvokkaampia. Kiitos siis sulle!

Mutta voi vitsi kuuden viikon ikäinen vauva. <3 En ehkä kestä! Toivottavasti voitte molemmat hyvin ja nautitte tästä ajasta niin paljon kuin voitte. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo se Epino on aika vähän tunnettu myöskään terveydenhuollon puolella, vaikka löysin siitä ihan jonkun satunnaistetun tutkimuksenkin! Ilmeisesti Keski-Euroopassa tutumpi. Mutta tuttavaani lainatakseni, ei spagaatiakaan tehdä venyttelemättä :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Hahah ihan törkeen hyvin sanottu. :D:D Näinpä!

Pieni Merenneito

Mäkin harrastin tuota venyttelyä ja öljyämistä, koska ehkä suurin juttu mitä jotenkin "kammosin" ajatellessani tulevaa synnytystä, oli välilihan repeäminen. Tiedän! Vaikkei se tosiaan ole se isoin juttu siinä. :)

Tosiaan itse sen vatsan ja ketteryyden kanssa ei ehkä olisi onnistunut, mutta mun mieheni ojensi tässä kohden auttavan kätensä ;) En tosin tiedä, oliko siitä hyötyä vai ei, kun meidän tyttö syntyikin sitten sektiolla.

Mutta mulle jäi myös synnytyksestä hyvä fiilis, vaikka kaikki ei mennyt kuten piti ja päädyttiin tosiaan sinne leikkaussaliin. Kätilöt oli toinen toistaan ihanampia ja kyllä sen kivunkin kesti. 

Viiliä vaan pyttyyn kun H-hetki teillä koittaa! Sä osaat.

-K- (Ei varmistettu)

Mahtavaa, että osaat odottaa synnytystä mukavalla jännityksellä ja pelko ei ole löytänyt paikkaa ajatuksissasi. Itse olin hyvillä mielin synnytystä odottaessani aina siihen asti, kunnes laskettu aika tuli ja meni ja vauva jatkoi nopeaa kasvuaan. Loppujen lopuksi pelkäsin vauvan suurta kokoa ja sen myötä tulevaa synnytystä lähes hysteerisesti. Käynnistyksellä alkanut synnytys meni kuitenkin todella hyvin ja vauvan syntymäpäivä oli kaiken kaikkiaan ihana ja positiivinen päivä. Ja näin jälkikäteen asiaa miettiessäni, muistelisin, että synnytyksen oikeasti alettua en pelännyt enää ollenkaan. Ehkä kivuliaat supistukset ja tieto siitä, että nyt asiat vihdoinkin edistyvät ja odottelu on ohi, saivat ajatukset niin tehokkaasti muualle, että en enää muistanut pelätä. Ja toki tilannetta helpottivat myös puolisoni tuki ja läsnäolo sekä todella asiantuntevat ja empaattiset kätilöt ja muu sairaalan henkilökunta. Onnea ja ihanaa loppuodotusta sinulle!

Saranda
Tyhjä ajatus

Moikka, lämmin kiitos kun jaoit synnytyskokemuksesi. :) Tosi mukava kuulla ns. positiivinenkin kertomus käynnistymisestä. Mä en tiedä miksi mulla on niin vahva tunne, että meidänkin lapsi menee reippaasti yliaikaa (ehkä "pienemmän" vatsan koon ja matalamman sf-mitan takia) joten ihan kiva kuulla ettei kaikki käynnistykset ole kaikin puolin kamalia. Ja ihana kuulla että sulla on niin lämpimät muistot synnytyspäivästä! Kiitos vielä kommenttistasi. <3

Sanna1234 (Ei varmistettu)

Itse ensi-synnytyksessä hain tukea kätilöltä, hän on ollut mukana monessa synnytyksessä, toisin kuin minä, en tiedä synnytyksestä juuri mitään. Synnytys sujui tosi hyvin, ainut että olin sen hitaan edistymisen takia valvonut kaksi vuorokautta, eli olin aivan tööt kun sain lapsen viimein syliini. Mieskin oli mukana, en edes tiedä nukkuiko hän missään vaiheessa.
En usko välilihan rasvaamiseen, se kyllä helposti repeää oli rasvattu tai ei. Kannattaa enemmän todella panostaa toipumiseen,eli hyvin runsaat alapääsuihkut monta päivää synnytyksen jälkeen ja ennen kaikkea lantion pohjan jumppa! Lantion pohjan jumpalla voi pelastaa pidätyskyvyn ja alapään synnyttimien oikean paikan.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kommenttistasi! Tarkoitatko että hait apua kätilöltä jo ennen synnytystä vai synnytyksen aikana? :) Vitsi kun mulla on vaan yksi kätilötuttu jota en pääse kyllä hetkeen tapaamaan, toi on hyvä idea että kyselisi sellaiselta hyviä vinkkejä jo etukäteen. Oon kans vähän salee kateellinen Jenkkien systeemille jossa tapaat ja tutustut omaan kätilöösi jo reippaasti ennen synnytystä. Vaikka edelleenkin oon sitä mieltä että suomalaista synnytysjärjestelmää ei voita mikään. <3

Mukava kuulla että synnytys sujui hyvin väsymyksestä huolimatta. :) Just eilen aamulla kun takana oli huonosti nukuttu yö, ajattelin että tänään olisi kyllä ihan syvältä lähteä synnyttämään. Täytyy yrittää nyt viimeisillä viikoilla oikeasti "sijoittaa" hyviin yöuniin koska koskaan ei tiedä milloin on seuraavana päivänä lähtö...

Ja kiitos muistuttamisesta palautumisen merkityksestä. :) Toivottavasti muistan tämän riittävän hyvin myös synnytyksen jälkeen! Onneksi etukäteen rasvaaminen ja palautumisen edistäminen synnytyksen jälkeen eivät poissulje toisiaan. Ihan nautin nyt jokaisesta kosmetiikan "hemmotteluhetkestä", mistä sen tietää miten vauvelin kanssa sitten ehtii. :)

Mukavaa viikonjatkoa sinne ja kiitti vielä!

Pinja Mitrovitch (Ei varmistettu)

Moikku! Tsemppiä kaikkeen pian se baby tulee. Vaikka en raskaana olekaan, voisin arvata, että tuohon tyyneyteen/luottamukseen vaikuttaa äidilliset vaistot=hormoonit. Tiedä häntä, mutta hyvin se menee!

yst. Pinja // www.pinaycoco.fi

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos Pinja! <3 Tosi suloisesti sanottu. :)

Kommentoi