Pieni vauva, iso huoli

DSC_2472.JPG

Pahoittelut kahdesta peräkkäistä odotukseen liittyvästä postauksesta. Täällä on vaivannut yksi huoli koko viikon, minkä takia blogikin hiljeni pariksi päiväksi.

Viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja kiinnitti huomiota siihen, että painoni ei juuri nouse, eikä sf-mitta kasva. Hän laittoi lähetteen erikoislääkärille tarkistamaan, että vauva varmasti kasvaa muiden käyrien mukaan. Terkkari toisti moneen kertaan, että ei kannata vielä huolestua ja että hän laittaa lähetteen usein aika herkälläkin kädellä, mutta sanat kantautuivat vain kuuroille korville. Olin nimittäin itsekin murehtinut vatsan koon pieneyttä, ja siinä missä ennen vain nautin siitä (helpompi liikkua, vanhat vaatteeni menevät päälle, mitä näitä nyt on), nyt pelkäsin nauttineeni tuosta ajasta ”vauvan kustannuksella”. Viime päivinä oli tullut vain paha mieli, kun ulkopuoliset kommentoivat susta ei edes näe että olet niin pitkällä.

DSC_2486.JPG

Eilen meillä oli erikoislääkärin ultra, jossa meitä palveli paras lääkäri, jonka vastaanotolla olen koskaan ollut. Asiantunteva ja jämäkkä, mutta samaan aikaan niin lempeä ja selkeä. Heti kun astuin huoneeseen mut valtasi tunne, että olen (kirjaimellisesti, hehe) hyvissä käsissä. Juteltiin, mittailtiin ja kuvailtiin – ja lopputulos olikin se, että meidän vauva näyttää kasvavan ja voivan paremmmin kuin hyvin. <3 2,1kg täydellisyyttä. Hän on vain niin alhaalla ja leveän lantioni sisällä piilossa, ettei ihmekään vatsani jääneen pieneksi.

DSC_2469.JPG

Etukäteen olin varma, että vauvan mitat vastaisivat vähemmän raskausviikkoja ja että laskettua aikaa tultaisiin siirtämään eteenpäin. Kohdunsuututkimuksessa kuitenkin selvisi, että toisinaan kivuliaat supistukseni ovat pehmentäneet kohdunkaulaani, ja että lapsi syntyy todennäköisesti ennen laskettua aikaa. Lääkäri määräsi parin viikon lepoa, jotta supistuksia ei enää tulisi, ja jotta pääsisimme edes keskosviikoista yli. En osannut odottaa tätä yhtään. Jos supistukset jatkuvat, sairaalaosaston kortisonipiikit odottavat, ja sitä en missään nimessä halua. Eli seuraavat kaksi viikkoa aion olla sellainen liikkumaton valas, joka ei nosta pikkurilliäkään.

DSC_2480.JPG

Miten vain reilu kahden kilon möykky voi saada mielen näin huolesta sekaisin? Tyhmä kysymys, koska kyllähän se sai silloinkin kun se ei ollut edes katkaravunkaan kokoinen. Heti kun kuulimme hyvistä uutisista ja vauvan normaalista kasvusta, tuntui että aurinko alkoi paistamaan elämän jokaisella osa-alueella. Ja että niin kauan kuin hänellä on kaikki hyvin, mullakin on kaikki hyvin.

Nyt laitan meidän eiliselle lääkärille kirjallista palautetta, ja sen jälkeen mietin miten saan tämänkin lepopäivän kulumaan.

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (27)
  1. Meillä oli kanssa ongelmana pieni maha ja pieni sf-mitta, mulle tuli lisää painoa vajaa 10kg. Ei oltu millään käyrillä, ja täysiaikaisenakin mitta taisi olla alle 30cm. Yritin lohdutella ja rauhoitella itseäni ajatuksella ”paljon tilaa lantiossa, vauva perätilassa ja kohtu takana”, vaikka googlettamalla löysin lähinnä tietoa ”kehityshäiriö” tms., ja liian monta kertaa kuulin ihmettelyjä ”onpa pieni maha, ei voi olla totta, nyt jo jäät äityislomalle” jne. Anoppi oli se pahin ihmettelijä :/ Ei olisi pitänyt suotta stressata, kaikki meni kuitenkin oikein hyvin ja terve poikavauva syntyi täysiaikaisena 3200 g. Rauhallista ja antoisaa loppuodotusta! 🙂

    1. Vitsi miten rauhoittavaa! Kiitos kun kerroit. 🙂 Oon tosi iloinen että teillä meni kaikki hyvin peloista ja pelotteluista huolimatta. <3 Kiitos vielä!

  2. Mulla oli ihan sama juttu ennenaikaisten supistusten takia. Jouduin jäämään saikulle ja vuodelepoon muistaakseni rv 27. Tsemppiä kovasti <3 Koita keksiä kaikkea mukavaa tekemistä (mitä nyt voi tehdä vuodelevossa :D), paljon positiivisia ajatuksia ja vauvamasulle jutustelua! Mä olin välillä niin helisemässä saikulla, mutta kyllä se sitten helpotti, kun tottui ottamaan rauhallisesti. Ja mitä sitä ei tekisi oman vauvansa hyväksi <3 Meidän vauveli syntyi melkein laskettuna aikana rv 39+2, vaikka pitkään lääkärit ennakoi aiempaa synnytystä ja sain kortisoniakin osastolla jne. Loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

    1. Vitsi miten ihana kuulla! Ei tietenkään ole mukavaa että oot joutunut sairaalahoitoon ja ottamaan piikkejä mutta onneksi lopputulos oli ilmeisesti parempi kuin hyvä. 🙂 Antoi mullekin lohtua ja toivoa! Ja jos sä selvisit rv27:sta lähtien vuodelevossa niin tään mun ajanjakson pitäisi olla helppo nakki. Kiitos siis paljon kommenttistasi. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *