Raskausväsymystä ja keskeneräisyyden sietämistä

Pitäisikö olla huolissaan kun postauksen kirjoittaminen spontaanisti ilman mitään etukäteisajatusta punaisesta langasta vähän ahdistaa?

Mun oli tarkoitus kirjoittaa äitiyslomalle säästämisestä (koska kyllä, mietin jo nyt sen aikaista rahankäyttöä ja menoja isommassa asunnossa ja kahden lapsen kanssa), mutta rehellisesti väsyttää ihan liikaa, jotta saisin mitään ymmärrettävää tekstiä aikaiseksi.

Kuten kerrottu, tammi- ja helmikuun vaihde oli itselleni tosi raskas. Sairastelimme kaikki vuoron perään, mulla päällä vielä pahoinvointia ja muuton kanssa oli yllättävän paljon töitä. Tuntuu kuitenkin, että nimenomaan henkisesti tämä kaikki on ottanut eniten koville. Ihmiselle, joka on tottunut elämään aktiivista elämää, voi tulla todellisena järkytyksenä, ettei päivisin pysty tekemään pahoinvoinnin tai väsymyksen takia mitään järkevää. Myös keskeneräisyyden sietäminen on mun arka paikka: mä en välitä että asiat on täydellisesti mutta ne saisi mielellään olla valmiita. Sekin on rehellisesti ahdistavaa, että nykyään asumme lähes kaksi kertaa isommassa asunnossa ja kaikkialla on ihan tyhjää. Haluaisin ahtaa tänne mahdollisimman nopeasti huonekaluja ja sisustaa huoneet, mutta raha- ja ympäristösyistä en myöskään halua hätäillä. Viime sunnuntaina kiersin pari tuntia Kierrätyskeskukset, SPR:n kontit ja Fidat ja olin niiiiin puhki että olisin voinut nukkua sen jälkeen kaksi vuorokautta putkeen.

Raskainta on myös yrittää olla 100% iloinen ja jaksava oman vauvan takia, joka ei huomisesta lähtien olekaan enää  vauva. Voitteko kuvitella kuinka olen soimannut itseäni siitäkin? Että Elan viimeiset vauvaviikot ovat menneet korkeintaan puolitehoisena, sieltä mistä aita on matalin tai mistä aita on kaadettu  kokonaan kumoon. Mulla on ollut Elan kanssa viime aikoina todella riittämätön olo kun Ferhat joutuu tekemään ihan kaiken pitkien työpäivien jälkeen jotta mä voisin öö nukkua sellaiset kaksitoista tuntia ja silti valittaa väsymystäni.

Ja jos mulla on jo yhden lapsen kanssa näin vahva riittämättömyyden tunne, miten ihmeessä sitten kun heitä on kaksi?

Selfiet eilisen neuvolan jälkeen. Elan 1v-käynti ja meitsin ensimmäinen vähän myöhässä. Menimme sen jälkeen päikkäreille yhdessä ja nukahdin ennen Elaa vaikka muija oli just saanut kolme rokotetta ja muutenkin kärsinyt paljon pahemmin

Töistä en edes ala puhua. Kaikki on ihan levällään. Blogissa on hiljaista. Kuvia en ole ottanut (enpä muuten edes tiedä mihin olen muuton jälkeen jättänyt kameran). Inspiraatiota on nolla, koska haluan joko puhua nykyisestä tai tulevasta vauvasta tai sitten heittää kannettavan seinään ja mennä päivätöihin, jotta voisin olla saikulla.

Väsymys on ihan samaa luokkaa kuin viime raskaudessa ja siksi en ole siitä huolissani. Jos se jatkuu ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, käyn mittauttaa rauravaraston.  Mutta rehellisesti lohtua tuo aika paljon se, että olin viime raskauden alussa ihan yhtä onneton ja silti toisella puoliskolla elämäni kunnossa kaikin puolin. Ette tiedäkään kuinka kovasti toivon sitä tälläkin kertaa.

Varoitan jo etukäteen: olen tosi pahoillani, mutta blogiin on tulossa lähiaikoina nyt tosi paljon ellei pelkästään vain perheeseen liittyviä asioita. Koska mun elämässä ei ole tapahtunut muuta. Se voi olla rasittavaa ja ymmärrän hyvin, jos se ei joitakin kiinnosta. Mutta en osaa kirjoittaa mistään, mikä ei juuri nyt kosketa. Jos fantasiani paremmasta raskausvoinnista toteutuu muutaman viikon päästä, alan elämään elämää vol 2, ja silloin en anna minkään tulla tielle. Silloin koti on loppuiäksi valmis, aurinko paistaa, kamera on löytynyt, tasa-arvo vallitsee kaikkialla maailmassa ja minä olen tietysti kaikin puolin täydellinen äiti.

 

Seuraa: INSTAGRAM / FACEBOOK

Yhteydenotot: tyhjaajatus@live.fi

Kommentit (21)
  1. Minusta lapsiaiheet ovat kiinnostavinta blogissasi! Eli kiva jos kirjoitat raskaudesta.

    1. Kiitos. 🙂 Tosi kivasti sanottu! Olet ihana. 🙂

  2. Jokainen voi tehdä vaan sen verran kuin kulloinkin kykenee, yritä olla stressaamatta ja nauti. Ja jos miekin luen kaikki postaukset, vaikka ne olisi vauva-aiheisia, niin sulla ei oo mitään hätää vaikkei mitään postauksia maailmanrauhasta hetkeen tulisikaan 😉
    Ja jos ei kameraa ja motivaatiota löydy, tai muuten tuntuu ettei jaksa eikä ehdi, niin miehän vaikka karautan paikalle ottamaan kuvia sen verran ettei ihan heti lopu 🙂

    1. En kestä kuinka ihana olet!!! <3 Tuli niin hyvä mieli, kiitos. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *