Saako loppuvuodeksi luovuttaa?

Niin se iski taas: loppuvuoden levottomuus. Loppuvuoden väsymys. Loppuvuoden ”mennään sieltä mistä aita on matalin” -asenne.

En usko sen johtuvan kaamoksesta, tai miksei ehkä vähän siitäkin. Mutta suurin tekijä taitaa olla se, että teen aina tosi paljon jo alkuvuodesta, jolloin loppua kohden iskee väistämättä kisaväsymys.

Huomaan sen monessa asiassa. En jaksa liikkua enää niin paljon Elan kanssa. Haluan vaalia tarkkaan hänen rutiinejaan, sillä en jaksa käyttää energiaa päivien uudelleen suunnitteluun, jos rutiinit menevät uusiksi. Töissä teen vain pakolliset, mahdollisimman vähän luovuutta kaipaavat työt. Ja sitten tietysti ne ilmiselvät: mikä liikunta? Mikä ulkonäköön panostaminen?

Tässä vaiheessa on kuitenkin ajatukset jo kovasti ensi vuodessa. Sen sijaan, että veisin tämän vuoden kunnialla loppuun, huomaan miettiväni jo ensi vuoden kuvioita ja tavoitteita.

Eniten harmittaa, että loppuvuoden väsymys verottaa joulua. Joulu on niin ihanaa aikaa, joka yleensä kuitenkin menee tietyssä sumussa. Olisipa joulu alkuvuonna, olisi ihan erilaista tarmoa.

Toisaalta, väsyneessä ja epäinspiroivassa tilassa on helppo erottaa ne itselleen tärkeät asiat, jotka kuitenkin tekee väsymyksestä ja inspiraation puutteesta huolimatta. Tänään uhmasin Elan päiväunet, koska halusin päästä näkemään tyttöjä aamukahvilla. Olen herännyt jo viikkoja lähes joka aamu viideltä, pari tuntia ennen Elaa, hoitamaan yrityksemme asioita. Kyllä se motivaatio jostain kumpuaa, vaikka luovat hommat ovatkin kasautuneet ihan liikaa yrityskumppanini harteille.

Vaikka en jaksa keksimällä keksiä postausideoita, aina silloin tällöin huomaan kaipaavani kirjoittamista ja kirjaudun blogiin kuin itsestään, kirjoittavani tekstiä kuin itsestään. Suoraan sydämestä.

Tälläkin vuodenajalla on siis tarkoitus. Tarkoitus auttaa itseäni erottamaan, mikä on mulle aidosti rakasta ja sellaista, jonka tekemiseen en tarvitse ekstraenergiaa. Jota jaksan tehdä väsymyksestä huolimatta mutta joka antaa iloa. Jos alkuvuonna heitellään energiaa kuin konfettia, loppuvuonna tankataan sitä sellaisista asioista, jotka ovat itselleen elintärkeitä. Valmiita lyhtyjä keskellä pimeää, joita ei tarvitse erikseen sytyttää.

Luovutan loppuvuodeksi turhan yrittämisen. Nähdään uudet ideat, harrastukset ja ihmissuhteet tammikuussa.

Kommentit (7)
  1. Musta on jotenkin tosi lohdullinen ajatus, että aina ei ole pakko painaa eteenpäin täysillä, vaan voi vuoden lopulla hidastaa joulua ja loppuvuotta kohden. Onhan tämä muutenkin niin pimeä ja kylmä vuodenaika! Eli lempeyttä ja halauksia sinne – inspiraatiokin kukkii paremmin, kun välillä hellittää <3

    1. Ihanasti sanottu! Tuli tarpeeseen kun tänäkin aamuna laiskottaa niiiin paljon. 🙂

  2. Kyllä, saat luovuottaa kaikesta ylimääräisesta. Ota aikaa itsellesi ja tärkeimmille asioille <3

    Varsinkin tuo toiseksi viimeinen kappale oli niin hienosti kirjoitettu. Ei siis mitään lisättävää, vaan juuri niin <3

    1. Kiitos paljon. <3 Armollisuutta omaankin loppvuoteesi, suloinen. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *