Säästäminen on uusi fitness — eikä kumpikaan määrittele ihmisarvoasi

Altistun herkästi trendi-ilmiöille. Olen joskus myöntänyt, että vasta 2010-luvun fitnessbuumi sytytti kiinnostukseni urheiluun. Ennen sitä inhosin lähes kaikkea hikiliikuntaa ja jos joku olisi kertonut, että aloitan joskus vielä CrossFitin, olisin nauranut minuutteja putkeen.

No, myös säästöbuumi teki samoin. Ennen kaikki mikä tuli, myös meni (matkusteluun, ulkona syömiseen, jopa shoppailuun) ja jos joku olisi kertonut, että säästän joskus vielä omaan asuntoon, olisin tietysti nauranut minuutteja putkeen.

Säästäminen on uusi fitness – uusi jooga, uusi mindfullness, uusi avokadoleipä. Ainahan jotkut ovat tehneet sitä, mutta vasta viime aikoina siitä on tullut ”in”. Ja aivan kuten mistä tahansa mikä on in, itsensä voi tuntea hyvin ulkopuoliseksi, jos sitä ei tee.

Kaikilla ei ole mahdollisuus säästää. Kaikki eivät halua säästää. Se, kuinka paljon tienaat tai miten iso siivu menee säästöön tai meneekö ollenkaan, ei määrittele ihmisarvosi.

Minulle tämä on itsestäänselvä asia, mutta silti tunnen itseni vähän hölmöksi esim. sijoituskeskustelun keskellä. Aihe ei kiinnosta minua tippaakaan, mulla kaikki vähäinen ylimääräinen raha menee siihen ASP:iin, ei rahastoihin. Silti välillä tunnen olevani joku kakkoskansalainen kun minulla ei ole rahaa missään kerryttämässä korkoa korolle – ja kun en tiedä mikä korkoa korolle edes tarkoittaa. (Skippasin sen osion Kaikki rahasta. Niin vähän sijoittaminen kiinnostaa.)

Välillä tunnen itseni huonoksi vanhemmaksi kun en ole avannut säästötiliä Elalle. Ja auta armias, kun asumme perheenä vuokralla. Hyvinä päivinä uskon aidosti, että tällaisilla tekijöillä ei ole mitään tekemistä lapsen hyvinvoinnin kannalta (kasvoinhan itse vuokralähiössä ilman omaa rahastoa and look at me now hehe lol). Mutta huonoimpina päivinä hukun vertailun maailmaan ja tunnen oloni epäonnistuneeksi äidiksi. Vaikka raha ei voi koskaan määrittää millainen äiti olen.

 

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Saako rahakeskustelu teidänkin mielen joskus matalaksi?

 

Mekko: People Tree / Weecos (saatu)

Kuvat: Sara Susanna

Kommentit (18)
  1. Me avattiin lapselle oma tili sekä osakesalkku Nordnettiin. Laitetaan osakesalkkuun 50 euroa kuussa siihen asti kun tytär on täysi-ikäinen. Varovaisen arvion mukaan säästössä olisi silloin reilu 20 000 euroa. Mahdolliset lahjarahat käytetään siihen, että ostetaan lapselle jotakin tarpeellista.

    Mua itseäni ei sijoittaminen kiinnosta lainkaan, niinpä olen ulkoistanut lapselle sijoittamisen mun miehelle ja annan hänelle käyttöoikeuden myös mun omaan osakesalkkuun. Luotan siihen, että hän osaa hoitaa homman. Meidän tarkoitus on säästää unelmia ja tulevaisuutta varten.

    1. Siis apua kuulostahaan toi tosi makeelle. 🙂 50e ja bam: täysi-ikäisenä 20 000e tilillä. Ehkä mekin innostutaan vielä!

  2. Sanna Hiltunen
    2.9.2019, 20:26

    Nykyään säästäminen ei ole niin kannattavaa, kun vähemmän riskillisistä sijoituksista saa niin huonoa korkoa, eikä pieniä sijoitusrahoja kannata missään nimessä sijoittaa mihinkään riskilliseen. Ajattelen myös niin, että lapsen kasvamiseen ja harrastuksiin sijoittaminen on sekin tavallaan ”sijoittamista”, sillä lapsi saa niistä sosiaalisia suhteita ja eväitä parempaan elämään, kuin että rahat hillottaisiin odottamaan täysi-ikäistymisyä.
    Haluan myös opettaa lapseni ansaitsemaan omat rahansa, eikä niin että vanhemmat maksavat kaiken.

    1. Hyvä huomio tuo ensimmäinen ja ERITTÄIN hyvä tuo jälkimmäinen! Tuo on niin totta, lapsen taitoihin ja kokemuksiin sijoittaminen on (arvokasta) sijoittamista sekin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *