Sain kroppani – ja vaatekaappini – takaisin

Tai siis vaatekaapin sisällön. Jaan vaatekaappini edelleen Elan kanssa.

Raskaana en kokenut ulkonäkökriisiä. Päinvastoin. Kirjoitin tännekin, että opin hyväksymään vartaloni täysin vasta raskaana. En koko yhdeksän kuukauden aikana puhunut kertaakaan rumaa siitä tai sille.

Tuntuu kuitenkin hyvältä saada ”oma” kroppa takaisin. Ei tarvitse valittaa selkäkipua ja voi maata vatsalleen. En ikävöinyt raskaana mitään muuta enemmän kuin vatsalleen makaamista. Vatsalleen makaamista ja valkoviiniä.

Ja onpa ihanaa kun omat suosikkivaatteet menevät taas päälle. Kuten kirpparilta (hintalapun kanssa) pelastettu Marimekon silkkipaita. Ja ties monta vuotta omistamani musta hame, josta vilkkui pylly kun puin sen raskaana. Sujauttaa jalkaan Höglin nilkkurit (myös kirpputorilta) korkojen kera, pelkäämättä vatsan päälle liukastumista.

On myös ekstra jees lainata taas siskojeni vaatteita, ilman niiden venyttämisen vaaraa. Kuten isosiskoni bomberia. Sain siis oman että siskojeni vaatekaapit takaisin.

 

Tekstiin linkitetyt postaukset:

Minimalistin pesänrakennusvietti

Opin hyväksymään vartaloni vasta raskaana

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *