Se aamu, kun en herännyt mihinkään

Vastasyntyneen äitinä olen nukkunut laittoman hyvin. Kuusi, jopa seitsemän tuntia yössä. Ferhat on tämän aikana yleensä herännyt kerran antamaan Elalle pullosta maitoa, ja minä herään joko Elan nälkäininään tai tarpeeseen pumpata maitoa rinnasta.

Torstaina heräsin kuitenkin kuin sadusta. Takana oli kahdeksan tunnin yöunet kun puhelimen kello näytti 06.50. Herätyskello oli soimassa vasta seitsemältä ruokkimaan Elaa, jos hän ei itse heräisi. Ulkona oli jo valoisaa – en ollut muistaakseni herännyt valoisaan aikaan lähemmäs puoleen vuoteen. Rinnoissani ei ollut räjähdysvaaran tunnetta. Katsoin vasemmalle, sivuvaunu oli tyhjä, katsoin oikealle ja mieheni puoli oli tyhjä.

Menin olohuoneeseen, vuodesohva oli levitetty ja sen päällä makasivat Ela unipesässään ja Ferhat. Sohvatyynyt oli levitetty estämään Elan putoamisen ja Ferhatin kierimisen Elan päälle.

Katselin näkyä lumoutuneena. Elalla oli ollut kiukkuinen yö ja Ferhat oli valvonut hänen kanssaan olohuoneessa, jotta minä saisin levättyä. Sydän pakahtui onnellisuudesta ja siitä, että olen tosi onnekas.

Tarvitsen ilmeisesti aamuja, johon en herää mihinkään, vain siihen olotilaan että nyt on nukuttu tarpeeksi. Siitä tosin katoaisi nopeasti taika, jos sellaiset aamut olisivat päivittäisiä tai edes viikottaisia. Onneksi kotona on vauva, joka opettaa arvostamaan kadonneita, täyspitkiä yöunia – ja mies, joka palauttaa ne aina silloin tällöin takaisin.

 

SARANDA

OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (2)
  1. Aivan ihanaa <3 itsellä myös hyvin nukkuva vauva eikä univelkaa ole ollenkaan, vauva kohta 7kk. Onnekasta <3

    1. Hei ihanaa! Tää oli lohdullista kuulla, ehkä meidänkin hyvät yöunet jatkuvat. 🙂 Leppoisaa sunnuntaita sinne koko perheelle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *