Eko

Syyllistäminen ei toimi, mutta lempeätkin keinot loppuvat kesken

Tyhjä ajatus

Uskon armollisuuteen ja lempeyteen, mutta ympäristöä ei pelasteta enää vain yhdellä kasvisruoka-aterialla viikossa tai biokeräysastialla.

IPCC:n uusimman ilmastoraportin jälkeen luonnonsuojelu on herännyt somessa uusiin sfääreihin. Pienten valintojen tärkeys ovat korostuneet kuluttajien arjessa, mikä on todella tärkeä ja iso juttu. Hei, mä oon julkaisemassa kirjankin siitä alkuvuodesta, joten believe me; tämä postaus ei liity siihen, etten uskoisi pienten muutosten voimaan.

Se, mikä ärsyttää, on ihmisten loppuun kulutettu "syyllistäminen ei toimi" -itsepuolustukset. Tiedän, että ihminen kasvaa paremmin kaikessa rauhassa kannustavassa ilmapiirissä negatiivisen ruotimisen sijaan, mutta onko ympäristöllä varaa odottaa? No ei ole.

Eikä kaikkea tarvitse ottaa niin itseensä ja nyt mun tekemiset on ison suurennuslinssin alla, koko maailma kääntyy mua vastaan. Mä en ole todellakaan mikään ekotekojeesus mutta mä oon oikeastaan tosi iloinen että nykyään munkin seuraajat ovat entistä tarkempia mun ympäristövalintojen suhteen. Se kannustaa mua tekemään parempia valintoja jo ennakkoon (vitsi olisi kiva mennä talvilomalle jonnekin lämpimään ottamaan kuvia blogiin -> muthei, eihän se ole ympäristöystävällistä ja sen takia edes "in" enää!). Ja aina silloin tällöin saan ihan oikeasti uutta ajateltavaa niistä syyllistävistäkin kommentteista.

Meitä täytyy syyllistää, koska me tehdään päivittäin aika kamalia asioita. Me syödään lihaa, joka on tuotettu kituvasta eläimestä ja me puolustellaan meidän lentämistä sillä, että emme ole valmiita vielä luopumaan siitä. Milloin sitten olemme? Ja eikö meitä voi syyllistää ainakin siitä että ajattelemme ensin itseämme, sitten ympäristöä? Eikö se kuitenkin ole totuus?

Toinen erittäin hyvä huomio, jonka sivuutan vain nopeasti tässä postauksessa (mutta josta puhun kirjassa PALJON) on se, että ympäristövalinnat ovat myös ihmisvalintoja. Hukutamme lentämisellä kokonaisia kansakuntia tulvien alle ja kannustamme shoppailuillamme lapsityövoimaa. Meitä voi myös syyllistää siitä, että ajattelemme itseämme ennen muita. Eikö sekin ole totuus?

Pointtini on se, että pienet valinnat vaikuttavat isommassa mittakaavassa paljon. Niitä on kuitenkin tehtävä jokaisella osa-alueella ja kokoajan kasvavin määrin. Ja sitä "syyllistämistä" eli kritiikkiä tarvitaan edelleen, sillä sillähän me heräsimme alun perin tekemään edes niitä pieniä valintoja.

Ethän sanoisi maksasairaudesta sairaalassa makaavalle alkoholistillekaan että juo se yksi lasillinen viiniä vähemmän viikossa, eiköhän se siitä. Planeetamme on sairas ja meidän täytyy puhua asioista suoraan.

Ei syyllisyyteen tarvitse jäädä vellomaan. Kritiikki voi oikeasti kannustaa tekemään niitä asioita mitä täytyy ja kenenkin on mahdollista tehdä, ei vain niitä johon ollaan jotenkin ihmeellisesti valmiita.

Kun 8-vuotiaana tullessani kotiin äitini väitti että naapurini oli nähnyt minut heittävän karkkipussin tien varteen (vuosia myöhemmin tajusin, että ihan oma äitihän se oli nähnyt ikkunasta), tunsin jäätävää häpeää ja syyllisyyttä. En ole koskaan roskannut sen jälkeen.

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit

Järjen jättiläinen

Hyvä kirjoitus!

Luin jostain, että syyllisyys ja häpeä menevät meillä sekaisin: syyllisyys on nimenomaan sitä, että meille tulee huono olo omasta toiminnasta, koska tiedämme sen olevan väärin. Häpeä taas sitä, kun meidät nolataan asiasta, jolle joko emme voi mitään tai jossa ei oikeasti ole mitään vikaa. Syyllisyys johtaa muutokseen, häpeä lamautumiseen - mutta koska mistään ei saisi enää tulla paha mieli tai tuntea syyllisyyttä, syyllistämisestä tehdään täysin huono asia.

Meidän pitääkin tuntea syyllisyyttä, että mikään muuttuu. Ja siksi meitä pitää syyllistää.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kommenttistasi! Ja hei tää on tosi, tosi mielenkiintoinen näkökulma. En oo koskaan miettinyt asiaa mutta noissahan on ihan selkeä ero. Ja varmasti myös iso vaikutus siihen miten toimitaan.

Kivaa viikonloppua sinne. <3

Saranda
Tyhjä ajatus

* isot eroavat vaikutukset siihen miten toimitaan. :) 

henriiikka
VEKURI

Oon 100% samaa mieltä. Ärsyttää, että IPCC:n raportin jälkeenkin pitäisi jättää karuimmat faktat sanomatta ettei vaan kellekään tule paha mieli. Hyvä postaus!

Saranda
Tyhjä ajatus

Niimpä. Mun mielestä ympäristöasiat painavat nyt enemmän kuin paha mieli. :)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No nyt! Aivan loistava kirjoitus, jaoin sen omassa Facebookissani. Juuri sama "yhyy kauhee vastuu ahistaa"- väninä ärsyttää niin paljon. Ihmiset ovat eläneet aivan yli maapallojen varojen ja sitä ei voi puolustella mitenkään että "matkustelu on niin tärkeetä enkä oo valmis siitä luopumaan, mut kyl mä kierrätän pahvit". Olemme siinä pisteessä että roskien lajittelun ei todellakaan pitäisi olla mikään ekoteko vaan itsestäänselvyys kuten hampaiden pesu tai syöminen.

En myöskään ymmärrä miksi asiasta muistuttaminen leimaa ihmisen "ekojeesukseksi" tai miksi pitää aina muistaa sanoa ettei itsekään tee kaikkea täydellisesti. Kyllä minä ainakin reilusti paasaan asioista ja sanon suoraan miksi esim. olen päättänyt että ostan tästä lähtien vain suomalaisia ja ekologisia ja eettisiä vaatteita. Ja saatan sanoa että jotku legginssit on tosi hyvät, mutten osta enää samalta merkiltä koska ne valmistetaan Kiinassa.

Ei meillä ole aikaa enää silitellä kenenkään päätä ja sanoa että hei hienoo ku oot yhden aamupalarahkan vaihtanut kaurajogurttiin. Se ei riitä ja se pitää ihmisten tiedostaa.

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos kun jaoit. <3 Niin hyvä kommentti! Just toi, että monien "ekotekojen" pitäisi näiden tietojen nojassa mitä meillä on tänään, olla itsestäänselvyyksiä. Ja tykkäsin nimenomaan tosta hampaiden pesu tai syömisvertailusta, ympäristötekojen pitäisi olla automaattisia asioita, aivan kuten ne joita teemme joka päivä huilehtiessamme itsestämme  = eli meidän on päivittäin huolehdittava myös ympäristöstämme.

mystery
Vision One

Niin samaa mieltä tästä. En tajua, miten se voi aiheuttaakaan niin pahaa mieltä ihmisille jos sanoo tiukasti että jokin rajattu pikku määrä ekotekoja ei enää tässä vaiheessa riitä. Jos joku sanoo mulle, että en hänen mielestään tee tarpeeksi, ainakin arvioin itse omaa toimintaani enkä loukkaannu asiasta :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Samaa mieltä. :) Kritiikki opettaa jos se on annettu oikein ja rakentavasti.

MarikaJohannaP
Hey girl

Huomasin vasta päivällä että ollaan aika samaan aikaan postattu samasta aiheesta :)! Mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Saranda
Tyhjä ajatus

Oioi, pitää ottaa iltalukemiseksi! <3

Iidaafel
Iidan matkassa

Erittäin upea kirjoitus!

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos muru. :* Kivaa sunnuntaita sinne kummallekin!

iidis
Varpain jaloin

Oon niin samaa mieltä sun kanssa! En tosiaan ole itsekään mikään täydellinen ekojeesus, vaan kamppailem valintojen keskellä kuten moni muukin. Just eilen juteltiin mun vanhempien luona lentomatkailun päästöistä. Sillä päästömäärällä, joka syntyy yhden ihmisen lentämisestä Suomesta Thaimaahan ajaisi meidän perheen autoilulla 10 vuotta ja enemmän autoilevakin ajaisi jotain 8 vuoden tienoilla. Mä en todellakaan voi ymmärtää niitä ”en ole valmis luopumaan lentämisestä” -kommentteja. Pienillä valinnoilla kuten veganismilla ja zero waste -toiminnalla me voimme kompensoida jossain määrin maan pinnalla matkustamisesta syntyviä päästöjä, mutta lentämisen päästöt on niin valtavat, että ne karkaavat pienten tekojen ulottuvilta. En myöskään osta ”joku muu sitten kuitenkin lentää sillä paikalla, jota mä en käytä”-perustelua. Eiköhän tuohon lentomatkailuun päde ihan samat kysynnän ja tarjonnan lait kuin muuhunkin liiketoimintaan - jos kysyntä vähenee, karsitaan tarjottavien lentojen määrää.
Sitten vielä huoli kaikesta hullusta rahtilentämisestä, kun matkailu on vain yksi osa lentoliikennettä. Jos tuntuu kurjalta, niin varma paikka parantaa oloa on muuttaa itsessän sitä toiminta mallia, joka aiheittaa syylliisyyden pistoksia.

Saranda
Tyhjä ajatus

Mäkin oon seurannut tota "joku kuitenkin ottaa koneessa sun paikan" -keskustelua ja oon miettinyt monesti täääh, en tajua?? Ehkä aluksi koneet täytetään keinolla millä hyvänsä mutta kyllä niitä lähtöjä vähennetään sitä mukaan kuin kysyntä laskee. Ja kyllä: lentämistä vähentävän on syytä myös tarkistaa mistä shoppailee vaatteensa ja ruokansa jos halua vaikuttaa rahtiliikennepäästöihin. Hyvä huomio. :)

Anomuumi (Ei varmistettu)

Entäs jos jättää lapset tekemättä eikä omista autoa? Saako silloin lentää edes pari kertaa Thaimaahan, jos maksaa ilmastoveron?

Ymmärrän kyllä ponttisi, mutta totta on sekin, että ihmiset osallistuvat hyvin eri tavoin näihin ”talkoisiin” niin kauan, kun osallistuminen on vapaaehtoista. Osa tekee hyvinkin kipeitä ja vaikeita ratkaisuja henkilökohtaisessa elämässään, kun taas toiset tyytyvät kierrättämään ja käyttämään julkisia pääkaupunkiseudulla, jossa tämän kaltaisten ekotekojen tekemisestä ei juurikaan vaivaa ole.
Omia ja toisten tekemiä ratkaisuja voi kyllä vertailla, mutta helppoa se ei ole, koska harvoin tiedät toisen ihmisen lähtökohtia samalla tavoin kuin omiasi. Vertailuasetelma on silloin hieman epäreilu.

Totta on, että nyt olemme tilanteessa, jossa aikaa sopeutumiseen ei enää olisi. Osa ihmisistä on tajunnut tilanteen vakavuuden jo aiemmin, heillä on etumatkaa. Mutta osa tajuaa sen vasta nyt ja tekee ehkäpä surutyötä, joka erään määritelmän mukaan etenee kieltämisen, vihan, kaupankäynnin ja masennuksen kautta hyväksyntään.
Joten se, ettei joku ole juuri nyt valmis ryhtymään muokkaamaan ruokavaliotaan tai luopumaan lentämisestä ei tarkoita sitä, ettei hän ole valmis siihen vaikkapa jo viikon päästä. Mielestäni tälle muutokselle tulisi antaa mahdollisuus. Syyllistäminen harvoin on hedelmällinen tapa, kun haetaan isoa elämänmuutosta. Tästä (ja lempeydestä &lt;3) kirjoitettiinkin tosi hyvin jo aiemmin tässä kommenttiketjussa. Syyllistynyt ihminen hyvin usein kompensoi ahdistusta ja muuta epämukavaa olotilaa erilaisilla defensseillä, jotka vääristävät todellisuutta. Tällöin ollaan taas siinä tilanteessa, ettei ihminen välttämättä kykene tekemään sellaisia päätöksiä, jotka olisivat viisaita juuri tässä tilanteessa. Esimerkiksi luopumaan lentämisestä. Kuka silloin on tilanteeseen syyllinen, syyllistäjä vai syyllistyjä?

Tilanne on kauhea, mutta itse ajattelen siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi, että täällä ruohonjuuritasolla lempeä ja rakastava asenne niin itseä kuin muita kohtaan johtaa parempiin tuloksiin kuin kyttääminen ja lynkkausmeininki. Keppiä ja porkkanaa tarvitaan ehdottomasti myös, mutta ne jättäisin valtiovallan vastuulle, jonka se toivottavasti myös kantaa.

Saranda
Tyhjä ajatus

Tässä kommentissa oli tosi paljon järkeä, ja musta tuntuu että aina päivästä riippuen munkin lähestymistapa on ympäristöasioihin erilainen. Vertailukaan ei johda mihinkään koska sekin on ikuinen suo: oikeastihan pelkkä olemssaolo saastuttaa (vaikka asuminen), eli muuten kuinka päästöttömästi tahansa. Joten hmm, nyt jätit kyllä sanattomaksi! Ehkä vielä eilen olisin keksinyt jonkun tosi hyvän vasta-argumentin mutta näin uuden viikon kynnyksellä toivoisi nimenomaan lempeyttä jokaikiselle. <3

iidis
Varpain jaloin

Mun mielestä vertailu ei koskaan ole hedelmällinen lähtökohta.Ainoa järkevä vertailukohde on oma itse - mitä olen tottunut tekemään ja mitä muutoksia teen. Vast'ikään juttelimme mieheni kanssa siitä, jos olisimmekin nyt siinä tilanteessa, että pohtisimme perheenlisäystä. Totesimme, että emme voisi jättää nykyistä tilannetta kokonaan huomiotta. Emme kuitenkaan osaa sanoa mitä tuossa kuvitellussa tilanteessa tekisimme tai valitsisimme. Nyt olemme kuitenkin kahden lapsen vanhempia ja teemme valintojamme niistä lähtökohdista, missä elämme nyt.

Minusta olisi hyvä, jos sääntöjen ja rajoitusten ohella pystyisimme luomaan myös uuden käsityksen luksuksesta. Entäpä jos mahdollisimman kauas paratiisirannoille matkustaminen ei enää olisikaan sitä jokaisen enemmän tai vähemmän tavoittelemaa luksusta vaan jokin ihan muu? En ajattele, että kaikesta matkustamisesta pitäisi iäksi luopua, mutta jos nopean matkustamisen sijaan jokin hitaampi matkustamisen muoto tulisikin lentomatkustuksen tilalle tavoittelemisen arvoiseksi luksukseksi? Tai loputtoman kertakäyttökulutuksen sijaan arvostaisimmekin muita asioita esim. laatua yli määrän?

Olen itsekin sitä mieltä, että jokainen pienikin teko kertautuessaan merkitsee ja omassa blogissani olen siitä kirjoittanut monta kertaa. En kuitenkaan usko siihen, että tosiasioita pitäisi peitellä, kaunistella tai jättää sanomatta, koska jollekulle ei ole ennen tätä tullut mieleen, että oma kulutuskäyttäytyminen on kestämättömällä pohjalla. Usein asioista puhujat eivät välttämättä tee sitä syyllistääkseen, mutta vastaanottaja saattaa silti syyllistyä. Asioist apitä äpuhua, jotta muutokselle on pohja mille kasvaa tapahtui se sitten viikossa päivässä tai kuukaudessa. Muutokselle tarvitaan aina jokin sysäävä voima. Ja lopulta on kuitenkin huomattava ero siinä minkä verran mikäkin verrattain pieni valinta vaikuttaa. Jos jättää kerran viikossa muovipussin ostamatta, mutta samaan aikaan tekee isoja ympäristölle haitallisia valintoja jatkuvasti arjessaan, ei tuolla yhdellä hyvällä valinnalla voi paljon juhlia. Sen sijaan esimerkiksi kaukomatkan vaihtaminen johonkin hieman lähempana tapahtuvaan kivaan, voi olla huomattavasti suurempi teko ilman, että edes luopuu lomamatkasta, mutta vaihtaa vaan kohdetta. En voi itsekään luvata, että luopuisin iäksi kaikesta lentämisestä, mutta tiedän harkitsevani todella pitkään ja tarkkaan ennen kuin lentolippuja lähden ostamaan eikä lentomatkailu ole perheeni lomasuunnitelmissa ainakaan ensisijaisena vaihtoehtona.

jann (Ei varmistettu)

Moi,

ensinnäkin, on hyvä, että suosittuna bloggaajana kirjoitat aiheesta.
Haluan tuoda vain esiin toisen näkökulman, en vastakkaista, koska en niinkään ole kanssasi eri mieltä, tai olenko, no riippuu miten kukin syyllistämis-sanan ymmärtää.
Sairastan, ja olen sairastanut, syömishäiriöitä mm. bulimiaa, ja muitakin mielenterveysongelmia. Onneksi bulimia on parantumaan päin mutta olen vuosien varrella tuntenut toivotonta ahdistusta sen epäekologisuudesta, muuten kun olen aina yrittänyt huomioida ympäristön mm. en osta juurikaan vaatteita uutena, en lennä jne. Ahdistus on ollut niin pahaa, että se on korostanut tai provosoinut itsetuhoisia ajatuksia, pahimmillaan. Kyse ei siis ole mistään "pahasta mielestä" tai "yhyy-väninästä", ja syyllistymisen kokemus ihmisissä on erilaista, jotkut kokevat sen voimakkaampana kuin toiset, jotkut ovat liian herkässä tilassa kestämään sitä kenties. Siksi on aika loukkaavaa että se määritellään pelkästään pahaksi mieleksi tai yhyy-väninäksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asioista ja niiden vakavuusasteesta saisi puhua. En vaadi, että minua tai ketään pitäisi kohdella silkkihansikkain. Mutta olen eri mieltä siitä, että vain syyllistävä puhe tehoaisi -- kyllä lempeätkin keinot ovat tarpeen, miksi eivät olisi? Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että oikeanlainen kannustus ja kannustaminen nimenomaan toimivat parhaiten.

Otit esimerkiksi alkoholisti-kirrootikon. Olet väärässä jos luulet että heitä kohdellaan syyllistäen tai että tämä olisi produktiivinen tapa toimia ko.tilanteissa. Olen itse työskennellyt juurikin kirroosia sairastavien alkoholinkäyttäjien parissa. Ei, eivät heille suorat sanat välttämättä toimi, asia kyllä menee perille mutta kun rohkeus ja keinot muuttaa tilannetta puuttuvat niin potilas useinkin lähinnä ahdistuu voimaantumisen sijasta. Tilanteen vakavuus pitää toki selittää ja sanoa suoraan. Tosin kyllä se useimmille on jo tiedossa. Jotkut, ne vahvimmat, ymmärtävät tilanteen vakavuuden itsekin ja korjaavat asian lopettamalla käytön kokonaan. Monien kohdalla on nimenomaan tärkeää vaikka vain vähentää sitä käyttöä aluksi, ja sitä kautta vähentää enemmän tai lopettaa kokonaan, samoin tupakoitsijoiden kohdalla on tärkeää kannustaa sekä lopettamiseen että vähentämiseen sen sijaan, että syyllistettäisi potilasta joka mahdollisesti on jo pohjamudissa itsetunnon yms. suhteen. Toki tässä ihmiset ovat erilaisia, toiset kestävät vastuuttamisen ja syyllistävänkin puheen paremmin ja se voi motivoida heitä.

En halua kuulostaa mielensäpahoittajalta, joka vaatisi vaikenemaan tärkeistä asioista. Ei missään nimessä! On tärkeää puhua ja miettiä erilaisia keinoja ympäristömme pelastamiseksi. Halusin vain tuoda esiin sen, että syyllistäminen on asia, jonka ihmiset kokevat eri tavoin. Yhteiskunnassamme on melko paljon ihmisiä, jotka esimerkiksi bulimian, masennuksen, elämäntilanteen, tai muun vuoksi eivät pysty tai kykene toimimaan ympäristöstä huolehtien. Asian vertaaminen hampaiden pesuun on itse asiassa aika osuva vertaus: on nimittäin yllättävän paljon niitä, jotka nimenomaan eivät kykene huolehtimaan itsestään päivittäin mm. hiustenpesun tai suihkun muodossa. Yllättävän paljon. Ja, että olen eri mieltä siitä etteivätkö lempeätkin keinot voisi kantaa pitkälle. Niitäkin kun on niin erilaisia, ja voi käyttää monin eri tavoin.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Kommentoin, koska nostit käyttämäni sanaparin.

 

Enköhän minä ja Sarandakin ymmärrä, etteivät kaikki pysty tai jaksa huolehtia edes itsestään, saati pohtia ostaako lähimeijerin vai halpamerkin juustoa tai söisikö soijarouhetta vai härkistä. Ja emmeköhän me molemmat suunnanneet kritiikkimme ja sanamme aivan toisille ihmisille kuin heille, joiden voimavarat riittävät nippanappa siihen hampaiden pesuun. 

 

Usein he, joilla on eniten, ovat kaikkein kärkkäimpiä puolustamaan omaansa ja heille on myös siitä vaikeinta luopua. Ja siitä ihan oikeasti pitää pystyä puhumaan ääneen ilman, että keskustelua tyrehdytetään mielenterveysongelmista muistuttamalla. Olen myös ollut masentunut ja tuijottanut päiviä seinää. En kierrättänyt tai miettinyt paljonko muoviroskaa shampoopulloistani tulee. En välittänyt yhtään mistään, koska en jaksanut välittää edes itsestäni. Enkä todellakaan vaadi mielenterveysongelmien kanssa kamppailemaan kulutusvalintojensa kanssa. 

 

Ymmärrän mitä halusit sanoa, mutta vähän nyt meni maalista ohi. Itse ainakin suuntaan sanani heille, jotka voisivat tehdä vaikka mitä, mutta eivät välitä tai halua. Ja heitä on p a l j o n.

 

Valoa päiviisi.

 

jannn (Ei varmistettu)

kiitos vastauksestasi. voi olla, että tosiaan provosoiduin hieman, se vain osui kun puhuttiin ahdistuksesta ja kun sitä tosiaan on monenlaista. En tosin missään nimessä itse syyllistyyt sarandran tekstistä ja tiesin ja tiedän, että se on tarkoitettu ns. normi-ihmisille, jotka ovat muutoksiin kykeneviä. Tosin normi-ihmisiinkin sisältyy paljon heikommin voimavaroin olevia. äh, ehkä kommenttini tosiaan meni hieman ohi, mutta kuten sanoin, se ei ollut tarkoitettu vastalauseeksi tai kritiikiksi -- vain ainoastaan yhdeksi näkökulmaksi. Ehkä tahdoin alitajuntaisesti myös purkaa omaa pahaa oloani ja syyllisyyttäni siitä, että sairauteni vuoksi olen toiminut ekologisia arvojani vastaamattomalla tavalla. Tokihan sairauksia ei saa käyttää tekosyynäkään. No, nyt meni taas ohi varmaan. Halusin siis lisätä, että en kokenut sarandran tekstiä syyllistävänä, vaan se oli teksti joka kommentoi yleistä keskustelua ja sen sävyä, ja siihen tahdoin tuoda näkökulman, että mielestäni yleisessäkin keskustelussa on tärkeää huomioida keskustelun sävy ja erilaiset näkökulmat. en tarkoittanut, ettettekö te ymmärtäisi etteivät kaikki pysty toimimaan kympillä tai huolehtimaan itsestänne, varmasti ymmärrätte. äh, anteeksi, olen väsynyt. en halunnut aiheuttaa erimielisyyttä vaan vain tuoda toisen näkökulman! Ja edelleen sitä mieltä, että niitä pehmeämpiäkin keinoja tarvitaan! Mielestäni pehmeiden ja kannustavien keinojen käyttö kun ei millään tapaa rajaa pois sitä, etteikö asian vakavuutta ja muutosten ehdotonta tarpeellisuutta myös voisi korostaa.

Saranda
Tyhjä ajatus

Moi jann, kiitos tosi hyvistä kommentteistasi. Mun mielestä on tosi hienoa että otit asian puheeksi koska ilman muuta meillä on erilaiset voimavarat toimia eri tilanteissa. Olisin voinut tarkentaa tekstissä sitä että monilla on vain mukavuuskysymys se ettei tee ekologisimpia valintoja, jolloin silloin mun mielestä voidaankin vähän kritisoida. Mielenterveyden rajoitukset ovat hyviä "tekosyitä" eli ihan oikeita syitä sille ettei voida tehdä aina niitä vastuullisia valintoja. Ilman muuta meidän on huolehdittava itsestämmekin. <3

Sanon vielä tuohon alkoholismiesimerkkiin että en toki usko myöskään että päihderiippuvaisia tulisi syyllistää, se kohta kosketti enemmänkin suoraan puhumista ja sitä että pienin muutoksin ei välttämättä parannuta riippuvuudesta tai sairaudesta jos tilanne on oikein vakava. Eli ei missään mimessä syyllistämistä. :) Sikäli ehkä huono esimerkki multa tässä postauksessa.

Mut siis tosi hyvä kun otit mielenterveyden haasteet esiin, uskon ettet oo ainoa joka tätä mietti tekstiä lukiessa tai muutenkaan ilmastopaineiden alla. :) Kaikkea hyvää sulle, kiitos vielä. <3

Nettanen
Destination: Happiness

Aivan mahtavaa, että kirjotit tästä!

Olen vähän samaa aihetta sivunnut omassa blogissani itsekin jo viime kesänä. Nyt viime aikojen julkisessa keskustelussa on kyllä hämmästyttävän paljon luisuttu puhumaan ihmeen kahtiajakoisesti. Osa ihmisistä puhuu ekologisten arvojen puolesta, haluaa varmistaa ihmiskunnalle tulevaisuuden jatkossakin ja on oikeasti huolissaan nykytilanteesta. Ja sitten se toinen osa ihmisiä jotenkin ahdistuu tästä, ja kokee sen syyttelynä, sormella osoittamisena ja henkilökohtaisena loukkauksena. Sitten he toteavat, että he eivät aio muuttaa mitään, koska heidän teoillaan ei ole väliä, ja että nämä "ekojeesus-hipit" ja "vegaanihörhöt" saavat nyt luvan lopettaa tämän heidän syyttelynsä, koska vika ei ole heidän, eivätkä he voi valinnoillaan ilmastonmuutokselle kuitenkaan mitään. Anteeksi tämä kärjistys, mutta tähän malliin se on viime aikoina tuntunut menevän.

Olen itsekin saanut lähipiirissä kuulla, kuinka henkilö X ei ole kiinnostunut ajattelemaan ympäristöä, koska asiasta "paasataan" liikaa, ja hän ei kuulemma halua tehdä asioita, jos joku paasaa tai käskyttää häntä. Luulen, että valitettavasti tämä sama reaktio puskee päälle monella muullakin. Mutta se on kamalan surullista! Kun kyllähän elämässä on paljon muitakin vastaavanlaisia asioita, joissa tavallaan on ne tietyt raamit, joiden sisällä tulee toimia. Autolla ajaessa pysähdytään punaisen valon palaessa, jotta kukaan ei jää alle. Kaupassa ostokset maksetaan eikä laiteta salaa taskuun, koska niin kuuluu tehdä. Verottajalle ilmoitetaan oikeat tiedot, koska yhteiskunta toimii niin. Eikä näissä koeta kyse olevan paasaamisesta tai käskyttämisestä. Myös ekologisuudesta tulee tehdä samanlainen, luonnollinen ja tavallinen osa elämää ja yhteiskuntaamme. Sen ei tule olla enää mitään ihmeellistä viherpiipertelyä vaan täysin normaali ja tavanomainen asia meille kaikille. Saavutetuista eduista on ikävää ja ehkä jopa aluksi hankalaakin luopua, mutta niin on kuitenkin pakko olla valmis tekemään ja haastaa itseään kehittymään ihmisenä.

Saranda
Tyhjä ajatus

Siis aamen! Sä oot niin viisas. <3 Sellainen kahtiajako on kyllä ihan perseestä. Ja odotan niin innolla sitä aikakautta kun "ekotekot" ovat yhtä itsestäänselviä kuin verojen maksaminen!

Vauvantaisin (Ei varmistettu) http://vauvantaisin.wordpress.com

Liikennevalo-vertaus oli osuva.

Nyt, kun ilmastonmuutoksen "liikennesääntöjä" ei vielä ole, joutuu yksittäiset ihmiset väittelemään ja pohtimaan aihetta liikaa. Miettikää kuinka kaoottista liikenne olisi jos siellä ajettaisiin omantunnon ja voimavarojen mukaan! Osa ajaisi tosi järkevästi, mutta enemmistö miten sattuu.

Siksi tarvitaan valtion asettamia sääntöjä ja kieltoja.

Saranda
Tyhjä ajatus

Ihan mahtava vertaus. Nyt kaikki tarkkana että ensi eduskuntavaaleissa tulee äänestettyä sellaista henkilöä joka ajaa vahvasti myös ympäristöasioita.

iidis
Varpain jaloin

"Myös ekologisuudesta tulee tehdä samanlainen, luonnollinen ja tavallinen osa elämää ja yhteiskuntaamme. Sen ei tule olla enää mitään ihmeellistä viherpiipertelyä vaan täysin normaali ja tavanomainen asia meille kaikille."

Kyllä! Loistavasti kiteytetty Netta. Ja juuri siitä syystä asiasta pitää puhua ja muutoksia on tehtävä.

Marsipaani (Ei varmistettu)

Jotenkin kamala ajatus kyllä, että aletaan kyyläämään toistemme kulutustottumuksia.
Eipä siinä, ihmisten olisi kyllä syytä herätä kerskakulutuslandiastaan. Että sinänsä samaa mieltä.
Veganismin tuputtamimen ärsyttää itseä. Monesti nää samat tyypit lentelee kuitenkin ympäri maailmaa. Toiset ei matkustele, mutta syö jonkin verran maitotuotteita ja siipikarjaa. Veganismi on pienituloiselle hankala vaihtoehto. Eikä pienituloinen muutenkaan kuluta luonnonvarojakaan niin paljoa.

Saranda
Tyhjä ajatus

Nojoo totta tuokin. :D Mutta kulutustottumukset ei myöskään saisi olla mikään tabu vaan ihan avoin aihe. Tuputtaminen sen sijaan on kyllä ihan syvältä kaikissa muodoissa!

Se on vaan sanottava että vegaanina käytän rahaa paljon vähemmän ruokaan kuin sekasyöjänä. :) En ollenkaan voi allekirjoittaa väitettä että vegaaninen ruokavalio olisi yhtään sen kalliimpi kuin muutkaan, parin vuoden kokemuksella sanon että päinvastoin!

Sen sijaan pienituloinen tutkitusti käyttää vähemmän luonnonvaroja, se on ihan totta.

Marsipaanitaas (Ei varmistettu)

Nojoo. Oon mäkin kyllä vaihtanut maidon kauramaitoon, lopettanut punaisen lihan, lisännyt ulkokananmunia siipikarjan kustannuksella, vaihtanut riisin osittain ohraan. Ja köyhäillyt koko elämäni. :D Ilmalämpöpumpun yritän vielä hommata.
Älkää tuomitko satunnaisen välipalarahkan vuoksi! ;)
Sovitaan, että rikkaita saa syyllistää. :D
Peace.

Saranda
Tyhjä ajatus

Nostan hattua! <3 oikeasti tosi hyvä hyvä juttu!

henriiikka
VEKURI

Mua ärsyttää, ahdistaa ja surettaa ympäristön tuhoutuminen ja tuotantoeläinten kärsimys. Vegaani voi hyvin olla lentelemättä ympäri maailmaa ja moni onkin. Ympäristötekoja voi tehdä niin paljon kuin sielu sietää, ei tarvitse valita vain yhtä.

Jenny La (Ei varmistettu)

Jostain syystä ilmastokeskustelusta puuttuu lähes täysin puhe perhekoosta ja sen ympäristövaikutuksesta. Suurin ympäristöteko jonka kukaan voi eläessään tehdä, on yksinkertaisesti olla lisääntymättä. Mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska oikeus lisääntyä on meille jostain syystä niin pyhä. Mitäpä jos en itse hanki lapsia, mutta haluaisin sen sijaan kokea ja nähdä maailmaa? Kumpi näistä 'tarpeista' tai 'elämäntarkoituksista' on arvokkaampi ja voiko niitä edes verrata keskenään? Jostain syystä toisesta näistä on ok syyllistää yksilöä, mutta toisesta ei.

Saranda
Tyhjä ajatus

Mä oon samaa mieltä että perhekoko ja lisääntyminen on isoin tabu mitä tulee ympäristöasioista keskustelemiseen. Mä aloinkin luonnostelemaan kirjoitusta tästä tänään jonka yritän saada viimeistään loppuviikosta ulos. :)

Jenny La (Ei varmistettu)

Mahtavaa, että joku uskaltaa nostaa tämän vaikean aiheen esille! Aiheesta on ainakin Ruotsissa tehty ihan väitöskirja ja moni brittisanomalehti oli tarttunut myös aiemmin aiheeseen.

Marsipaanijatkaa (Ei varmistettu)

Nojoo, tarkemmin ajateltuna tänne kulutuskeskeiseen blogimaailmaan syyllistäminen ehkä sopii.
Mulla on ehkä itsellä kompleksinen suhde syyllisyyteen, alan herkästi kantamaan syyllisyyttä muidenkin puolesta ja tunnen sitä ilmeisesti lähes kaikesta.
Lisäksi ryhmänpaine saa niskakarvani pystyyn,

Saranda
Tyhjä ajatus

Siis ihan erinomainen pointti että suhtaudumme asioihin eri tavalla. Hyvä tiedostaa ja myös täälläkin ottaa puheeksi sen että joskus ja jollekin syyllistämisestä ilmapiiristä on pelkkää haittaa. Mutta nimenomaan itsekin kaipaan blogimaailmaan vähän kriittisempää otetta ympäristöasioihin, siksi kirjoitin tämän postauksen täältä "somekuplasta" käsin. :)

Muotoilinpa huonosti, toivottavasti ymmärsit. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

"Me syödään lihaa, joka on tuotettu kituvasta eläimestä--"

Anteeksi, mutta mitä sinä tiedät ruoantuotannosta? Yhtäkään kituvaa eläintä en ole vanhempieni tai millään muulla maatilalla nähnyt. Jos eläin on kipeä, annetaan kipulääkettä ja tarvittaessa selvään tulehdukseen antibioottia (huom! Suomessa ei ruokita rehulla, jossa on valmiiksi pieni määrä antibioottia "ehkäisemässä" tauteja). Jos eläin on liian sairas, se pitää lopettaa turhalta kärsimykseltä säästämiseksi. On tuotantoeläinten kasvattajillakin empatiaa eläimiä kohtaan, enemmän kuin näytät uskovan. Jos ei muuten, niin siltä kantilta, että kaltoinkohdeltu kana/sika/lehmä ei kasva ja voi hyvin, vaan jää kitukasvuiseksi. Eihän kituvana pitämisestä voi saada elantoa, koska sellainen eläin ei tuota.

EU säätelee erittäin tarkasti tuotantoeläinten olosuhteita ja niiden hyvinvointiin liittyviä asioita. Suomen kaltaisessa maassa näistä säädöksistä pidetään myös kiinni, vaikka välillä pienet muutokset ovat järjen vastaisia kokonaiskuvan kannalta. Meillä on useita valvovia viranomaisia, jotka käyvät tiloilla säännöllisesti. Eläinlääkärin käynnitkin ovat pakollisia. Jokaisella eläimellä pitää olla riittävästi tilaa ja lämpöä, kuivitettu lepopaikka, säännöllinen, riittävä ja lajinmukainen ruokinta ja vapaasti vettä, paikka, johon tehdä jätökset, lajitovereita sopivasti ja joku, joka pitää huolen aitauksista ja niiden siivoamisesta.

Lemmikkieläimiä käy enemmän sääliksi. Niiden olosuhteita toisinaan hankala valvoa ja tuntuu, että kuka tahansa saa ottaa lemmikin vaikka tosiasiassa siihen ei rahkeita, taitoja tai ylipäätään tunnetaitoja riittäisi.

Mä todella toivoisin, että ihmiset perehtyisivät siihen mistä puhuvat ennen kuin laukovat mielipiteitään. Totta kai kasvispitoinen ruokavalio ja lihan vähentäminen ovat hyvinkin suotavia ja entistä enemmän puheenaiheena ilmastoasioiden vuoksi, mutta mustavalkoisia me ei voida olla. Pitää nähdä kokonaiskuva. Suomen kaltaisessa maassa ei koko peltoalaa voida mitenkään varata viljan viljelyyn, koska vilja ei yksinkertaisesti kasva hyvin etenkään pohjoisessa. Siellä kasvaa nurmi, jota ihmiset eivät voi syödä. Lampaat ja lehmät taas siinä onnistuvat. Lihan syöminen kohtuullisissa määrin voi olla jopa ympäristöystävällisempi ratkaisu kuin tiettyjen hedelmien tai siemenien tuotanto, jotka vaativat paljon vettä ja jotka pitää tuoda ulkomailta asti lentokoneella. Puhumattakaan siitä, että tuotantoketju on tuolloin läpinäkyvä eikä tarvitse miettiä niin paljon eettisiä asioita esim. työntekijöiden kannalta.

Mun puolesta jokainen voi tehdä itse omat ratkaisunsa ruokavalionsa suhteen, mutta toivon, että niitä ei tehdä väärinkäsityksen varassa. Suomessa lihantuotanto on kuitenkin vastuullista ja eettisesti kestävällä pohjalla. Yksittäisiä surullisia tapauksia tulee silloin tällöin ilmi, mutta silloinkin taustalla on usein yrittäjän mielenterveysongelmat. Eläinten olosuhteet menevät jo parissa kolmessa päivässä hyvin hurjan ja ruman näköisiksi, jos eläintenhoitaja romahtaa eikä pysty heti kertomaan hädästään muille.

henriiikka
VEKURI

Lihaa ei olekaan tarkoitus korvata lentokoneella tuoduilla hedelmillä vaan kasviproteiinilla. Suomessa kasvukausi on tosiaan valitettavan lyhyt eikä viljely onnistu lainkaan kaikilla alueilla. Tällä hetkellä suurin osa Suomessa viljellyistä proteiinikasveista kuitenkin syötetään tuotantoeläimille ja suurin osa ruokalautasellamme olevasta proteiinista on peräisin Brasiliasta, sillä tuotantoeläinten valkuaisrehu on pääosin sieltä tuotua soijaa. Varaa vähentää lihan syömistä olisi siis ja paljon. Kotimaista kasviproteiinia saisi esimerkiksi viljoista, härkäpavusta, herneestä ja kvinoasta. Lisäksi kuljetusten ympäristövaikutus on vain muutaman prosentin luokkaa, koska valtaosa päästöistä syntyy alkutuotannossa. Harvoja elintarvikkeita kuskataan lentokoneella, tuskin ainakaan hedelmiä ja siemeniä.

Saranda
Tyhjä ajatus

Mun mielestä eläin kärsii kun se syntyy ja kuolee vain ihmisen ruokatarpeita tyydyttäkseen, tilassa jossa sillä on just ja just se ihmisen määrittelemä tilaa olla. Ja vaikka Suomessa ja EU:ssa tuotantoeläinten olosuhteita säädellään, osa suomalaisista syö lihaa joka tulee EU:n ulkopuolelta.

Vierailija (Ei varmistettu)

No juu, osa hedelmistä ja hyvin säilyvät siemenet tuodaan varmaan yleisesti muulla kuin lentokoneella. Ja valitettavasti osa rehusta tulee ulkomailta. Kuitenkin omilla kulutusvalinnoillamme tavalliset suomalaisetkin voivat ohjata ruoantuotantoa haluamaansa suuntaan. Jos ostaa kotimaista, saa hyvissä, säännellyissä oloissa kasvatettua ruokaa. Jos ostaa ulkomaista, vaikutusmahdollisuudet ovat paljon pienemmät. Ruoan ympäristövaikutusten pienentäminen on tärkeää, koska täysin syömättä ei kuitenkaan voida elää.

Erilaisissa kyselyissä suomalaiset haluaisivat ostaa laadukasta ruokaa läheltä ja mielellään luomuna, mutta tämä ei näy kaupan hyllyllä. Tuottajahinnat on vedetty viime vuosien halpuutuksessa todella alas, joten viljelijän mahdollisuudet panostaa eläinten lisähyvinvointiin ovat rajalliset. Mielellään tuotaisiin enemmän virikkeitä ja enemmän tilaa, mutta siitä ei haluta maksaa.

Saranda, minusta sun näkemys eläimen kärsimyksestä syntyy ennen kaikkea ihmisen näkökulmasta. Ei eläin tiedä, että se on syntynyt tuottaakseen ruokaa. Hyvissä oloissa se elää ihan hyvän elämän, vaikkakin pituudeltaan rajallisen. Eläimet eivät mieti tulevaisuuttaan samalla tapaa kuin ihmiset, vaan elävät juuri siinä hetkessä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on siksi tosi tärkeää – jos lihaa syö – että mistä sitä ostaa. Brasilialainen lihantuotanto on täysin erilaista kuin kotimainen.

Saranda
Tyhjä ajatus

Se on kyllä sääli jos ihmisillä ei ole varaa ostaa se eettisemmin tuotettu liha, tai että jotkut priorisoi ostamaan ennemmin jotain muuta samalla rahalla ja sit tarttuu siihen brasiliaiseen lihaan. Ja tuokin on hyvä pointti että mun eläinetiikka perustuu varmaan tosi paljon ihmisten luomiin käsityksiin. Oon kasvissyöjänä varmasti tietyssä "periaatekuplassa", ja koska en usko että tuun enää ikinä syömään lihaa, kuplaa ei noin vain puhkaista. :D

Kommentoi