Syyllistäminen ei toimi, mutta lempeätkin keinot loppuvat kesken

DSC_2004.JPG

Uskon armollisuuteen ja lempeyteen, mutta ympäristöä ei pelasteta enää vain yhdellä kasvisruoka-aterialla viikossa tai biokeräysastialla.

IPCC:n uusimman ilmastoraportin jälkeen luonnonsuojelu on herännyt somessa uusiin sfääreihin. Pienten valintojen tärkeys ovat korostuneet kuluttajien arjessa, mikä on todella tärkeä ja iso juttu. Hei, mä oon julkaisemassa kirjankin siitä alkuvuodesta, joten believe me; tämä postaus ei liity siihen, etten uskoisi pienten muutosten voimaan.

Se, mikä ärsyttää, on ihmisten loppuun kulutettu ”syyllistäminen ei toimi” -itsepuolustukset. Tiedän, että ihminen kasvaa paremmin kaikessa rauhassa kannustavassa ilmapiirissä negatiivisen ruotimisen sijaan, mutta onko ympäristöllä varaa odottaa? No ei ole.

Eikä kaikkea tarvitse ottaa niin itseensä ja nyt mun tekemiset on ison suurennuslinssin alla, koko maailma kääntyy mua vastaan. Mä en ole todellakaan mikään ekotekojeesus mutta mä oon oikeastaan tosi iloinen että nykyään munkin seuraajat ovat entistä tarkempia mun ympäristövalintojen suhteen. Se kannustaa mua tekemään parempia valintoja jo ennakkoon (vitsi olisi kiva mennä talvilomalle jonnekin lämpimään ottamaan kuvia blogiin -> muthei, eihän se ole ympäristöystävällistä ja sen takia edes ”in” enää!). Ja aina silloin tällöin saan ihan oikeasti uutta ajateltavaa niistä syyllistävistäkin kommentteista.

DSC_1911.JPG

DSC_2031-001.JPG

DSC_2028.JPG

Meitä täytyy syyllistää, koska me tehdään päivittäin aika kamalia asioita. Me syödään lihaa, joka on tuotettu kituvasta eläimestä ja me puolustellaan meidän lentämistä sillä, että emme ole valmiita vielä luopumaan siitä. Milloin sitten olemme? Ja eikö meitä voi syyllistää ainakin siitä että ajattelemme ensin itseämme, sitten ympäristöä? Eikö se kuitenkin ole totuus?

Toinen erittäin hyvä huomio, jonka sivuutan vain nopeasti tässä postauksessa (mutta josta puhun kirjassa PALJON) on se, että ympäristövalinnat ovat myös ihmisvalintoja. Hukutamme lentämisellä kokonaisia kansakuntia tulvien alle ja kannustamme shoppailuillamme lapsityövoimaa. Meitä voi myös syyllistää siitä, että ajattelemme itseämme ennen muita. Eikö sekin ole totuus?

DSC_2054.JPG

DSC_2061.JPG

Pointtini on se, että pienet valinnat vaikuttavat isommassa mittakaavassa paljon. Niitä on kuitenkin tehtävä jokaisella osa-alueella ja kokoajan kasvavin määrin. Ja sitä ”syyllistämistä” eli kritiikkiä tarvitaan edelleen, sillä sillähän me heräsimme alun perin tekemään edes niitä pieniä valintoja.

Ethän sanoisi maksasairaudesta sairaalassa makaavalle alkoholistillekaan että juo se yksi lasillinen viiniä vähemmän viikossa, eiköhän se siitä. Planeetamme on sairas ja meidän täytyy puhua asioista suoraan.

Ei syyllisyyteen tarvitse jäädä vellomaan. Kritiikki voi oikeasti kannustaa tekemään niitä asioita mitä täytyy ja kenenkin on mahdollista tehdä, ei vain niitä johon ollaan jotenkin ihmeellisesti valmiita.

Kun 8-vuotiaana tullessani kotiin äitini väitti että naapurini oli nähnyt minut heittävän karkkipussin tien varteen (vuosia myöhemmin tajusin, että ihan oma äitihän se oli nähnyt ikkunasta), tunsin jäätävää häpeää ja syyllisyyttä. En ole koskaan roskannut sen jälkeen.

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (42)
  1. ”Me syödään lihaa, joka on tuotettu kituvasta eläimestä–”

    Anteeksi, mutta mitä sinä tiedät ruoantuotannosta? Yhtäkään kituvaa eläintä en ole vanhempieni tai millään muulla maatilalla nähnyt. Jos eläin on kipeä, annetaan kipulääkettä ja tarvittaessa selvään tulehdukseen antibioottia (huom! Suomessa ei ruokita rehulla, jossa on valmiiksi pieni määrä antibioottia ”ehkäisemässä” tauteja). Jos eläin on liian sairas, se pitää lopettaa turhalta kärsimykseltä säästämiseksi. On tuotantoeläinten kasvattajillakin empatiaa eläimiä kohtaan, enemmän kuin näytät uskovan. Jos ei muuten, niin siltä kantilta, että kaltoinkohdeltu kana/sika/lehmä ei kasva ja voi hyvin, vaan jää kitukasvuiseksi. Eihän kituvana pitämisestä voi saada elantoa, koska sellainen eläin ei tuota.

    EU säätelee erittäin tarkasti tuotantoeläinten olosuhteita ja niiden hyvinvointiin liittyviä asioita. Suomen kaltaisessa maassa näistä säädöksistä pidetään myös kiinni, vaikka välillä pienet muutokset ovat järjen vastaisia kokonaiskuvan kannalta. Meillä on useita valvovia viranomaisia, jotka käyvät tiloilla säännöllisesti. Eläinlääkärin käynnitkin ovat pakollisia. Jokaisella eläimellä pitää olla riittävästi tilaa ja lämpöä, kuivitettu lepopaikka, säännöllinen, riittävä ja lajinmukainen ruokinta ja vapaasti vettä, paikka, johon tehdä jätökset, lajitovereita sopivasti ja joku, joka pitää huolen aitauksista ja niiden siivoamisesta.

    Lemmikkieläimiä käy enemmän sääliksi. Niiden olosuhteita toisinaan hankala valvoa ja tuntuu, että kuka tahansa saa ottaa lemmikin vaikka tosiasiassa siihen ei rahkeita, taitoja tai ylipäätään tunnetaitoja riittäisi.

    Mä todella toivoisin, että ihmiset perehtyisivät siihen mistä puhuvat ennen kuin laukovat mielipiteitään. Totta kai kasvispitoinen ruokavalio ja lihan vähentäminen ovat hyvinkin suotavia ja entistä enemmän puheenaiheena ilmastoasioiden vuoksi, mutta mustavalkoisia me ei voida olla. Pitää nähdä kokonaiskuva. Suomen kaltaisessa maassa ei koko peltoalaa voida mitenkään varata viljan viljelyyn, koska vilja ei yksinkertaisesti kasva hyvin etenkään pohjoisessa. Siellä kasvaa nurmi, jota ihmiset eivät voi syödä. Lampaat ja lehmät taas siinä onnistuvat. Lihan syöminen kohtuullisissa määrin voi olla jopa ympäristöystävällisempi ratkaisu kuin tiettyjen hedelmien tai siemenien tuotanto, jotka vaativat paljon vettä ja jotka pitää tuoda ulkomailta asti lentokoneella. Puhumattakaan siitä, että tuotantoketju on tuolloin läpinäkyvä eikä tarvitse miettiä niin paljon eettisiä asioita esim. työntekijöiden kannalta.

    Mun puolesta jokainen voi tehdä itse omat ratkaisunsa ruokavalionsa suhteen, mutta toivon, että niitä ei tehdä väärinkäsityksen varassa. Suomessa lihantuotanto on kuitenkin vastuullista ja eettisesti kestävällä pohjalla. Yksittäisiä surullisia tapauksia tulee silloin tällöin ilmi, mutta silloinkin taustalla on usein yrittäjän mielenterveysongelmat. Eläinten olosuhteet menevät jo parissa kolmessa päivässä hyvin hurjan ja ruman näköisiksi, jos eläintenhoitaja romahtaa eikä pysty heti kertomaan hädästään muille.

    1. Lihaa ei olekaan tarkoitus korvata lentokoneella tuoduilla hedelmillä vaan kasviproteiinilla. Suomessa kasvukausi on tosiaan valitettavan lyhyt eikä viljely onnistu lainkaan kaikilla alueilla. Tällä hetkellä suurin osa Suomessa viljellyistä proteiinikasveista kuitenkin syötetään tuotantoeläimille ja suurin osa ruokalautasellamme olevasta proteiinista on peräisin Brasiliasta, sillä tuotantoeläinten valkuaisrehu on pääosin sieltä tuotua soijaa. Varaa vähentää lihan syömistä olisi siis ja paljon. Kotimaista kasviproteiinia saisi esimerkiksi viljoista, härkäpavusta, herneestä ja kvinoasta. Lisäksi kuljetusten ympäristövaikutus on vain muutaman prosentin luokkaa, koska valtaosa päästöistä syntyy alkutuotannossa. Harvoja elintarvikkeita kuskataan lentokoneella, tuskin ainakaan hedelmiä ja siemeniä.

    2. Mun mielestä eläin kärsii kun se syntyy ja kuolee vain ihmisen ruokatarpeita tyydyttäkseen, tilassa jossa sillä on just ja just se ihmisen määrittelemä tilaa olla. Ja vaikka Suomessa ja EU:ssa tuotantoeläinten olosuhteita säädellään, osa suomalaisista syö lihaa joka tulee EU:n ulkopuolelta.

    3. No juu, osa hedelmistä ja hyvin säilyvät siemenet tuodaan varmaan yleisesti muulla kuin lentokoneella. Ja valitettavasti osa rehusta tulee ulkomailta. Kuitenkin omilla kulutusvalinnoillamme tavalliset suomalaisetkin voivat ohjata ruoantuotantoa haluamaansa suuntaan. Jos ostaa kotimaista, saa hyvissä, säännellyissä oloissa kasvatettua ruokaa. Jos ostaa ulkomaista, vaikutusmahdollisuudet ovat paljon pienemmät. Ruoan ympäristövaikutusten pienentäminen on tärkeää, koska täysin syömättä ei kuitenkaan voida elää.

      Erilaisissa kyselyissä suomalaiset haluaisivat ostaa laadukasta ruokaa läheltä ja mielellään luomuna, mutta tämä ei näy kaupan hyllyllä. Tuottajahinnat on vedetty viime vuosien halpuutuksessa todella alas, joten viljelijän mahdollisuudet panostaa eläinten lisähyvinvointiin ovat rajalliset. Mielellään tuotaisiin enemmän virikkeitä ja enemmän tilaa, mutta siitä ei haluta maksaa.

      Saranda, minusta sun näkemys eläimen kärsimyksestä syntyy ennen kaikkea ihmisen näkökulmasta. Ei eläin tiedä, että se on syntynyt tuottaakseen ruokaa. Hyvissä oloissa se elää ihan hyvän elämän, vaikkakin pituudeltaan rajallisen. Eläimet eivät mieti tulevaisuuttaan samalla tapaa kuin ihmiset, vaan elävät juuri siinä hetkessä. Eläinten hyvinvoinnin kannalta on siksi tosi tärkeää – jos lihaa syö – että mistä sitä ostaa. Brasilialainen lihantuotanto on täysin erilaista kuin kotimainen.

      1. Se on kyllä sääli jos ihmisillä ei ole varaa ostaa se eettisemmin tuotettu liha, tai että jotkut priorisoi ostamaan ennemmin jotain muuta samalla rahalla ja sit tarttuu siihen brasiliaiseen lihaan. Ja tuokin on hyvä pointti että mun eläinetiikka perustuu varmaan tosi paljon ihmisten luomiin käsityksiin. Oon kasvissyöjänä varmasti tietyssä ”periaatekuplassa”, ja koska en usko että tuun enää ikinä syömään lihaa, kuplaa ei noin vain puhkaista. 😀

  2. Marsipaanijatkaa
    29.10.2018, 17:54

    Nojoo, tarkemmin ajateltuna tänne kulutuskeskeiseen blogimaailmaan syyllistäminen ehkä sopii.
    Mulla on ehkä itsellä kompleksinen suhde syyllisyyteen, alan herkästi kantamaan syyllisyyttä muidenkin puolesta ja tunnen sitä ilmeisesti lähes kaikesta.
    Lisäksi ryhmänpaine saa niskakarvani pystyyn,

    1. Siis ihan erinomainen pointti että suhtaudumme asioihin eri tavalla. Hyvä tiedostaa ja myös täälläkin ottaa puheeksi sen että joskus ja jollekin syyllistämisestä ilmapiiristä on pelkkää haittaa. Mutta nimenomaan itsekin kaipaan blogimaailmaan vähän kriittisempää otetta ympäristöasioihin, siksi kirjoitin tämän postauksen täältä ”somekuplasta” käsin. 🙂

      Muotoilinpa huonosti, toivottavasti ymmärsit. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *