Tällaisia me kosovolaiset ollaan, osa 2

Puolitoista vuotta sitten kirjoitin yhden blogini suosituimmista postauksista, Tällaisia me kosovolaiset ollaan. Kerroin mm. siitä, kuinka Kosovossa isolla perheellä (tai siis suvulla) on tapana asua saman katon alla, kosovolaisten lapsiystävällisyydestä sekä heidän tarpeestaan jankuttaa vieraat jäämään vielä sillonkin, kun on emäntänä ihan kuitti.

Jos vielä muutama sana meistä… (ja huumorimielessä)

DSC_0212.JPG

Kosovolaiset ovat perhekeskeisiä ja arvostavat läheisyyttä. Vaikka tuntemattomien kanssa harrastetaan hienovaraisuutta ja kohteliaat käytöstavat ovat tärkeitä, on ihan ok kommenttoida toisen ulkonäköä. Jos viimeisimmästä näkemisestä on kulunut pidempi aikaa, on hyväksyttävää huomauttaa, että sä olet laihtunut tai sä olet pyöristynyt. Yleensä tämän jälkeen vielä lisätään, että mitä mieltä on tästä ”muutoksesta”: Kyllä sä vielä karsitat ne kilot pois tai sun pitää syödä enemmän.

Tieliikenne kosovolaisissa kaupungeissa on pähkähullua – kun pieneen pinta-alaan tungetaan paljon ihmisiä ja autoja, on vain yksi periaate ajaa: kuka ehtii ensin. Ja mitä tulee autoihin, autolarjeja eli autopesuloita on ihan joka kulmassa. Ja silti jokainen auto on pölyn peitossa. Auton takapenkillä ei myöskään tarvitse turvavyötä, saat vain vihaisia katseita jos etsit sellaista.

Me kosovolaiset olemme aika kovaäänisiä. Rakastavin keskustelukin voi kuulostaa ulkopuolisen korvissa kiivaalta tappelulta. Pienenä tunsin häpeää naapureiden vuoksi kun isäni oli äänessä. Nyt avopuolisoni häpeää minua.

Ja sanotaanko, että meitä ei ole välttämättä ihan ahkeruudellakaan pilattu. Ostamme kahvin viidelläkymmenellä sentillä ja istumme kolme tuntia kahvilassa juomassa sitä. Yleinen tervehdystapa on ”Oletko väsynyt?” (= a je lodhe, vastaa esimerkiksi englannin kielen how do you do?). Mikä on mielestäni ironista suhteessa siihen, että siellä kolme ihmistä tekee helposti saman työn, mitä Suomessa hoitaa yksi. Ja silti töitä ei riitä kenellekään.

DSC_0166.JPG

DSC_0174.JPG

DSC_0200.JPG

DSC_0206.JPG

DSC_0229.JPG

DSC_0238.JPG

Meitä ei välttämättä tunneta erityisen ahkerana kansana, mutta sen sijaan olemme uteliaita, vieraanvaraisia, sydämellisiä ja teemme erinomaista ruokaa. (Ruokaa, jonka olemme kopioineet turkkilaisilta.)

Osaamme myös iloita hetkestä. Kun Kosovo pelasi ensimmäisen Fifa-ottelunsa (sattumoisin juurikin Suomea vastaan Turussa) ja peli päättyi 1-1, yleisö raikui onnesta kuin murskavoiton jälkeen. Iloitsemme ihan yhtä paljon myös Albanian voitoista ja menestyksistä, vaikka kyseessähän on ihan toinen valtio…

Ja palataan vielä hetkeksi siihen läheisyyteen. Reilu miljoonan asukkaan maassa piirit ovat pienet, ja suvut tuntevat helposti keskenään. Jos menet johonkin virastoon asioimaan, on ihan okei jos virkailija kysyy kenen tytär sä oot. Ja jos olette virkailijan kanssa tuttuja, pääset häikäilemättä jonon ohi. Sitä ei tarvitse hävetä.

DSC_0145.JPG

DSC_0215.JPG

DSC_0144.JPG

Kuulostaako kosovolaiset/kosovolaisia tuntevat tutulta? 😀

 

SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (14)
  1. Kiva juttu! Mäkin haluan päästä jonojen ohi, kun olen äitini tyttö ja isäni myös 😀

    1. Hahahah hauskasti sanottu:D:D Muuta Kosovoon!

  2. Tästä tuli hyvä mieli! Ja ihanan rehellinen postaus! Yhtään kaunistelematta, mutta samalla kuitenkin kauniisti kirjoitit sinulle tärkeästä asiasta <3

    1. Kiitos <3 🙂 Miten kiva kuulla että se välttyy! Mukavaa päivää sinne. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *