Tänään olen vihainen Suomelle

Suomi on yksi mun kahdesta kotimaasta. Olen syntynyt täällä, kasvanut täällä, käynyt päiväkodit korkeakouluun asti täällä, työllistynyt täällä ja saanut tukea elämäni eri osa-alueisiin täällä. Aina ilmaisesta terveydenhuollosta opiskelijan asumislisiin asti. Olen saanut ulkomaalaistaustaiseksi uskomattoman ihanaa ja ennakkoluulotonta kohtelua. Olen saanut muista suomalaisista sydänystäviä.

Tänään olen kuitenkin Suomelle vihainen. Ensimmäistä kertaa koen aitoa katkeruutta ja epäoikeudenmukaisuutta täällä. Ensimmäistä kertaa koko 23-vuotiselämäni aikana kyseenalaistan sitä, haluanko elää täällä.

2016-06-08 11.23.31 1.jpg

Meillä on koko suku täällä. Kaikki tulleet Kosovon sodan aikoihin. Isäni on ollut yli 20-vuotta rehellinen suomalainen yrittäjä, äitini äitiyslomia lukuun ottamatta joka ikinen vuosi töissä. Olemme kaikki Suomen kansalaisia, kaikilla putipuhdas rikosrekisteri. Me lapset olemme työskennelleet 16-vuotiaista asti täällä, jokainen meistä neljästä on joko valmistunut korkeakoulusta tai opiskelemassa siellä para-aikaa, veljeni palvelee tällä hetkellä suomalaisessa armeijassa.

Ja sitten meillä on Kosovossa asuva isoäitimme. Mummi. Jolla on lukuisia iän myötä tulleiden sairauksien lisäksi myös vakava ja pitkälle kehittynyt Parkinson tauti. Jolla ei ole yhtään ketään Kosovossa, sillä koko hänen perheensä on muuttanut aikoinaan Suomeen – neljä lasta, 12 lastenlasta, 4 lastenlastenlasta. Jolle tarjottiin kädestä pitäen perheenyhdistämissyistä turvapaikkaa Suomesta käsin Kosovon sodan aikana mutta joka kieltäytyi siitä silloin, sillä Mummi oli silloin omasta mielestään vielä terve ja hänen miehensä oli elossa.

Ja sitten on Suomen valtio. Jolta ollaan pari vuotta anottu oleskelulupaa Mummille sillä hän ei yksinkertaisesti pärjää enää yksin Kosovossa. Kosovossa ei ole hyviä hoitokoteja tai muita hoitomuotoja iäkkäille ihmisille kuten meillä Suomessa. Eikä Mummi niitä kaipaisi täällä Suomessakaan. Täällä hän kaipaisi vain omaa perhettään, joka on asunut 25 vuotta Suomessa ja joka pitäisi hänestä huolen vanhempieni omassa kodissa, ilman valtion ylimääräisiä kustannuksia.

Mummin oleskelulupaprosessi on yhdessä lakimiehemme kanssa ollut pitkä ja työläs. Maahanmuuttovirastosta tuli kielteinen päätös. Valitettiin. Hallinto-oikeudesta tuli kielteinen. Valitettiin. Korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli viimeinen kielteinen päätös. Enää ei voi valittaa vaan nyt täytyy palata 30 päivän sisällä omaan kotimaahan Kosovoon.

Mä en ole tyhmä tai sokea. Mä tiedän, että yhteiskunnan silmin tämä on vain ”toinen isoäitiongelma”. Mä tiedän, että tänne tulee lukuisia Suomen oikeuksia ja etuja väärinkäyttäviä ulkomaalaisia. Olen tässä asiassa subjektiivinen osapuoli ja tässä tunnemyrkyssä saatan kärjistä sanojani liikaa. Mutta haloo, vähän tapauskohtaisempaa tilannetajua pyydän! Kun kyseessä on henkilö, jolla on yhteensä kymmeniä Suomen kansalaisia perheenjäseninä ja joka on niin huonossa kondiksessa, että on lääkärintodistuskin siitä, että matkustaminen kotimaahan on hengenvaarallista – eikö silloin voida löystää hitto vie? Henkilö, joka on parivuotien oleskelun aikana täällä tehnyt jokaisen hakuvaiheen rehellisesti ja laillisesti. Joka ei ole yrittänyt kikkailla työviisumin tai tekaistun avioliiton avulla. Joka on käynyt kaikissa lääkärihoidoissa yksityisellä sektorilla jottei kuormittaisi julkista puolta. Joka taisteli vielä muutama vuosi sitten Kosovossa oman terveytensä kanssa vaikka olisi päässyt aikoinaan Suomeen, ja hakee oleskelupaa vasta nyt, kun muuta keinoa ei ole.

Tämän takia mä olen tänään silmittömän vihainen Suomelle. Suomen oikeusjärjestelmälle. Niille lukuisille virkailijoille, joille empatiat eivät riittäneet tähän. Vihainen kaikille rasisteille, joille tämä on vain toinen isoäitiongelma.

 

SARANDA OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FIFACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN /SNAPCHAT: SARANDADEDOLLI

Kommentit (36)
  1. Hei. Kaverini sai perhejuhliinsa kauan sitten Irakista sekä äitinsä että veljensä turisti visalla. Paperisotaahan siinä oli, piti tehdä erillaisia sitoumuksia ja vakuutukset olla kunnossa. He eivät kuitenkaan jääneet Suomeen, vaan käyvät aina sillointällöin Suomessa. Viisumi Suomeen kaverin äidillä on 3kk kerrallaan ja pääsee sukuloimaan Suomeen aina halutessaan. Tätä tietä kannattaa kokeilla, ellei tie ole jo tuhottu.

  2. Suomessa monet asiat ovat lakien ja pykälien takia hankalia. Virkamiesten mahdollisuudet venyttää noita rajoja on rajalliset ja siksi tällaista ja paljon muutakin epäoikeudenmukaista tapahtuu. Voimia kovasti tilanteeseen. Toivottavasti löydätte kuitenkin jonkinlaisen ratkaisun tilanteeseen ettei mummo jää yksin vaille hoivaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *