Uskolla ja vahvalla kahvilla

DSC_1767.JPG

Viikko vaihtui maanantaihin ja kuukausi edeltäjäänsä pimeämpään. Muistan kirjoittaneeni viime vuonna jonkintyyppisen postauksen kaamosväsymystä tai ns. masentavaa marraskuuta vastaan. Vielä on toki tuohon synkkään kuukauteen aikaa mutta luulen että postauksen vinkeistä voi olla hyötyä jo nyt lokakuun kynnyksellä.

Palautan tänään kirjani käsikirjoituksen kustannustoimittajan luettavaksi. Tunteeni ovat heitelleet ei saakeli tää on täyttä paskaa, kuka nyt tällaista haluaa lukea -angstista puhtaaseen luottoon siitä että opuksesta tulee menestys. Ehkä realiteetti sijoittuu johonkin noiden kahden väliin, mutta tärkeintä on se että saan toteutettua unelmaani ja tuotettua maailmaan jotain mihin aidosti uskon. Uskolla – ja vahvalla kahvilla – pystyy ihan mihin vain.

Näillä aseilla selvitään myös syksystä. Kuten kerroin, tällä ja seuraavalla viikolla juon kahvini Kosovossa, lähinnä hellassa keitettynä oikein tummana turkkilaisittain. Tiesittekö etten itse edes omista kahvikonetta? En koskaan juo kotona kahvia, mikä tekee kahvista aina astetta spesiaalimman juoman: kun kaveri kysyy mennääks kahville, olen sekä ystäväni näkemisestä että itse tsuffesta yhtä innoissani. Töihinkin meno on mukavampaa kun tietää että siellä odottaa päivän ensimmäinen annos. Monet pienten lasten äidit ovat kuitenkin varoittaneet että tarvitsen sen kahvikoneen viimeistään kun vauva syntyy…

DSC_1757.JPG

Viikonloppuisin juon kahvini yleensä aina kivenheiton päässä asuvilla vanhemmillani. Jostain ihmeen syystä perheemme on saavuttanut 30 vuodessa sellaisen tilan, jossa isoin ongelmamme ja siten suurin riidanaiheemme on kahvi. Joku keittää liian laimeaa, toinen liian vahvaa, kolmas joutuu odottamaan uutta satsia kun tuli vähän myöhässä. Olen nähnyt äitini poistuvan vihaisena töihin kun isä kaatoi hänen kahvikuppiinsa vahingossa maitoa.

Ainiin ja vielä yksi kahviin liittyvä fakta ennen kuin julistan tämän täysin turhaksi löpinäpostaukseksi (kirja on vienyt kaiken kirjoittamisinspiraation, ainoat päähän jääneet sanat on KAHVI ja LOMA): haluan tietoisesti näyttää blogissani vähemmän take away -kuppeja ekologisista syistä. Ironista, koska sellainen vilahti viimeksi viikko sitten mielipidepostauksessa. Aion kiinnittää enemmän huomiota siihen etten pyydä kahviloissa kahviani kertakäyttömukiin ja etenkin siihen etten ”mainosta” take away -kuppeja blogissa jotenkin kuvauksellisena rekvisiittana. Siksi kaikki laadukkaat minitermari- ja kestokuppivinkit otetaan kommenttiboksissa avosylin vastaan! (Sanoinksmä just kestokuppi?? Hei ihan oikeasti. Oon niin sen loman tarpeessa.)

(Edit: googlettelin, kestokuppi onkin oikea sana.)

 

 

SARANDA
 
OTA YHTEYTTÄ: TYHJAAJATUS@LIVE.FI
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Kommentit (17)
  1. Kommenttini tulee varmaan vähän myöhässä, mutta haluan suositella parasta termaria 🙂 Ostin pari kuukautta sitten Clas Ohlssonilta Asaklitt-merkkisen pikkutermarin. Siihen mahtuu just se reilu kupillinen kahvia, joten on kompaktin kokoinen, pysyy hyvin lämpimänä ja on tosi tiivis (ei läiky ollenkaan)! Pari vuotta sellaista muovista kestokuppia käyttäneenä ehdin kyllästyä siihen, että kahvit on hetkessä jäähtyneenä ja läikkyy helposti, enkä muutenkaan niin välitä muovista näiden materiaaleina. Ton termarin voi helposti heittää vaikka reppuun ja alkaa juoda tunnin parin päästä lämmintä kahvia 🙂

  2. Sun blogi on ihana!

    Mä oon ihastellu tätä (https://www.sokos.fi/fi/sokos/house-doctor-togo-muki-135x9cm-luonnonvalkoinen) mukia niin monta kertaa, mutta en vaan oo hankkinu ku mulla on jo yks kestokuppi ja oon miettiny, että palaako tossa kädet.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *