Uskonnon rooli meidän perheessä

Uskontopostausta on pyydetty monta, monta kertaa. Muutama on jopa rohkeasti myöntänyt, että aihe kiinnostaa, koska olemme Ferhatin kanssa islamuskoisista maista. Mikä on uskonnon rooli meidän perheessä ja mihin uskoon lapsemme kasvaa?

Mä en pidä teitä jännityksessä, vaan tokaisen suoraan mulle erittäin itsestäänselvän asian: Ela tulee uskomaan juuri siihin mihin hän itse haluaa. Ja me vanhempina emme tule ”ohjaamaan” häntä mihinkään uskoon. Mikäli tämän hetkinen uskonnonopetus jatkuu peruskoulussa Elan aloittaessa koulun, hän aloittaa elämänkatsomustieteissä ja saa jatkaa siitä juuri sinne, minne tahto vie. Elaa ei ole kastettu eikä hän tule menemään rippikouluun.

Vaikka olen islaminuskoisesta maasta, en ole muslimi. En usko luomiskertomukseen, Raamattuun, Koraaniin, taivaaseen tai helvettiin. Jokin todella vahva tunne mussa sanoo, että ”there is something out there” mutta todennäköisesti se johtuu siitä, että ihmiset ovat kautta aikojen uskoneet johonkin ja ”suurempiin voimiin” uskominen on merkittävä osa meidän lajinmukaista käyttäytymistä.

Mä uskon hyviin tekoihin ja että hyvä kiertää, tässä elämässä. Ja että tästä elämästä on otettava kaikki ilo irti, ihmisiä ja ympäristöä kunnioittaen.

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaikka aloitinkin tekstin hieman jyrkästi. Mä kunnioitan kaikkia uskontoja ja ymmärrän todella hyvin, miksi ihmiset uskovat tai haluavat uskoa esimerkiksi Jumalaan. Ja jos Elakin joskus kuuluu niihin ihmisiin, tulen tietysti kunnioittamaan sitä päätöstä.

Miten sitten juhlat ja pyhät? Pääsiäinen ja joulu? Mä rakastan joulua ja me tulemme viettämään sitä perheenä. Tämä saattaa olla tosi tekopyhää ja ehkä jonkun silmissä ”uskonnon hyväksikäyttöä” mutta mä pidän joulua enemmänkin sellaisena kulttuurijuhlana. Yhteisenä perhejuhlana.

 

Missä roolissa uskonto on teidän perheessä?

Kommentit (18)
  1. Mielenkiintoinen aihe, joka herättää yleensä tosi paljon keskustelua. Mä olen itse kasvanut uskovaisessa kodissa ja mulle kaikki uskontoon liittyvä on ollut kiinteä osa lapsuutta ja nuoruutta. Muutamaan vuoteen en ole juurikaan käynyt seurakunnassa, mutta usko ei ole kadonnut minnekään. Koen saavani siitä apua vaikeisiin hetkiin. Mieheni ei ole erityisen uskonnollinen, mutta suhtautuu hyvin myönteisesti uskoon. Meidän lapsi kastettiin, mutta hän saa myöhemmin itse päättää haluaako käydä rippikoulun, kuulua kirkkoon jne.

    En vielä osaa sanoa, että millä tavalla kristinusko näkyy meidän perheessä. Jotenkin itse koen uskon niin henkilökohtaisena asiana, että edes omalle lapselle siitä kertominen tuntuu vaikealta.

  2. Mielenkiintoinen aihe ja ymmärrän miksi monet lukijat ovat postausta pyytäneet. On silti ehkä hankala avata syvemmin aihetta, mikäli ei tunnusta mitään uskoa.

    Kiitos kuitenkin, kun jaoit tämän erittäin henkilökohtaisen mielipiteesi asiasta!

    Mielestäni on tyypillinen nykykulttuurin käytösmalli, että uskotaan johonkin korkeampaan, mutta ei uskalleta kutsua sitä Jumalaksi, sillä esimerkiksi Jeesuksen nimi on leimaantunut hihhulimaiseksi ja siten tahrattu halveksunnalla ei-kristittyjen ja häpeällä jopa tapakristittyjen toimesta.

    Itse Jumalaan uskovana ihmisenä toivoisin myös sydämestäni, että esim. ”kulutusyhteiskunnan keppihevosesta”eli joulusta kerrottaisiin kaikille lapsille totuus, eli että se on alunperin Jumalan pojan syntymäpäiväjuhla. Jumalasta keskustelu lapsen kanssa on mielestäni muutenkin antoisaa. Itse koen lasten olevan lähempänä Jumalaa, tultuaan maan päälle vasta hetki sitten. Keskustelemalla lapsen kanssa Jumalasta voi ehkä itsekin oppia jotain uutta. Jumalan olemassaolon kieltäminen tai aiheesta vaikeneminen lapsen kuullen ei taas mielestäni ole avarakatseisuutta, joka edistäisi lapsen oikeutta esimerkiksi uskonvapauteen.

    Se, että uskonnon nimissä tehdään niin paljon pahaa, ei tee Jumalasta pahaa. Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka uskovat todelliseen rakkauteen,ja toivovat parempaa tulevaisuutta, sellaisia kuten sinä. Toivon elämäänne paljon iloa ja myös siunausta valitsemallenne polulle.

    1. Kiitos paljon. 🙂 Ihana kommentti. Mäkin tiedostan että tää on tosi pinnallinen postaus hyvin syvällisestä aiheesta, mutta ainakin tällä hetkellä mulla ei ole syvällistä kosketusta uskontoasioihin, joten pinnalliseksi jäi. Mut tosi hyviä pointteja sulta näin ei-uskovaisenkin näkökulmasta.

      Mä luotan että lapsi oppii siellä ET-tunnilla paljon eri uskonnoista ja mielellään puhutaan niistä kotonakin. 🙂 En vaan aio ”ohjata” häntä mihinkään uskontoon koska en koe minkään uskonnon omaksi.

      Mäkin vieroksun kulutuskeskeistä joulua, sellaista ei missään nimessä ole tarkoitus viettää. 🙂

      Kaikkea hyvää myös sinne! <3

    2. Uskonnoista kiinnostuneina ja uskontotieteitä lukeneena haluan mainita, että joulun juhlimisessa ei-kristittynä ei ole mitään tekopyhää tai uskonnon hyväksikäyttämistä. Joulu on alunperin ollut pakanallinen juhla (talvipäivänseisauksen juhla), jonka kristityt ottivat omakseen, jotta käännytystyö olisi helpompaa. Kukaan ei tiedä milloin Jeesus syntyi, vaan se päätettiin vuonna 345 silloisen paavin toimesta, että Jeesuksen syntymäpäivä on 25. Joulukuuta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *