Uusi luku

Tänään vanhempainvapaani loppuu ja työelämä jatkuu uusilla kuvioilla. Toki olen tehnyt töitä koko yhdeksän kuukauden ajan mutta täysin lapsen ehdolla ja silloin kun olen ehtinyt. Tästä päivästä lähtien Ela tulee olemaan isoäidillään hoidossa n. kolme päivä viikossa. Kirjoitan varmasti meidän hoitovapaajärjestelyistä enemmän heti kun uusi arki asettuu uomiinsa.

Mulla on todella haikea olo. Surullinen. Fyysisesti se tuntuu siltä, että joku vääntäisi sisäelimiä vatsassa. En kanna Elasta yhtään huolta, sillä isoäiti on ollut syntymästä saakka turvallinen aikuinen ja hoitopaikka toinen koti. Suru ja haikeus pohjautuu omasta ikävästä ja siitä, miten nopeasti aika on mennyt.

Ja vähän myös siitä, että  kuinka saadaan uusi arki rullaamaan. Mä oon kokenut arjen Elan kanssa tosi sujuvaksi. Meillä on omat rutiinimme ja Ela on kulkenut mukana kaikkialla. Ruoanlaitto, siivoaminen, työnteko ja ystävien tapaaminen on onnistunut helposti. Mitä tapahtuu nyt kun yhteiset illat on lyhyitä ja haluan tietysti käyttää ne Elan kanssa kotona enkä kaupungilla ystävien kanssa? Maltanko alkaa tekemään illallisen kotona kun toista ei ole nähnyt koko päivänä? Entä parisuhde, milloin siihen on aikaa? Tällaisia asioita mietin jatkuvasti, vaikka kaikkiin saan vastauksen pian.

Tuntuu siltä, että äitiyttäni kutistettaisiin töihin paluun myötä. Etten ole enää yhtä paljon äiti kuin ennen. Kuulostaako ollenkaan järkevälle?

Tänään alkaa ikään kuin uusi luku elämässä, vanhemmuus osa kaksi. Elakin tuntuu jo isommalta tytöltä. Hän vihdoin ryömii, nukkuu päiväunet lähes minuuttitarkalleen ja syö kaikkea, mitä me aikuisetkin. Hän ymmärtää jo paljon puhetta. Pistorasianurkkaus on selvästi kiellettyä aluetta, jota hän ei uskalla lähestyä ennen kuin käännän selkääni. Toissapäivänä Ferhat kävi parturissa eikä Ela pitänyt lopputuloksesta, kun itkusta ei meinannut tulla loppua. Rehellisesti sanottuna mä itse en aluksi edes huomannut Ferhatin uutta tukkaa, mutta Ela huomasi heti. Ela on rauhallinen, kärsivällinen ja huomaavainen vauva. (Tullut isäänsä, tullut isäänsä ja tullut isäänsä.)

Iso osa musta on myös todella innoissaan töihinpaluusta. Ennen työpäivää voi käydä treeneissä, töissä voi puhua aikuisten kanssa aikuisten asioita, ratikassa voi kuunnella musiikkia ilman että täytyy kokoajan tarkistaa onko toisella liian kuuma tai hyvä olla tai olisiko nyt hyvä tilaisuus antaa se maito… Ja suoraan sanottuna, päivästä toiseen ruoan syöttäminen viisi kertaa päivässä alkoi jo vähän puuduttamaan.

Viikonloppua ja toisaalta jopa yhteisiä ruokahetkiä odottaen. <3

Kommentit (13)
  1. Samoilla fiiliksillä ollaan täälläkin. Mulla on vielä muutama viikko vanhempainvapaata jäljellä ja palaan töihin loppiaisen jälkeen. Onneksi typy jää kotiin mummin hoitoon kolmeksi päiväksi viikossa, itse jään osittaiselle hoitovapaalle ja olen kaksi päivää viikossa kotona. Niin paras ratkaisu tässä kohtaa. Vaikka en voi kieltää sitä, etteikö ajatus töihin paluusta ahdista vaikka samaan aikaan odotan sitä todella paljon.

    Ja pystyn niin samaistumaan siihen, että onneksi vauvaa ei tarvitse enää itse syöttää niin monesti päivässä 😀 joka päivä jokaisen ruuan jälkeen mietin, että kuinka monta kertaa on vielä jäljellä :D:D

    1. Hei nyt! Teillä on TÄSMÄLLEEN samanlaiset hoitokuviot kuin meillä ja mä ajattelen TISMALLEEN samalla tavalla kun syötän vauvaa! 😀 Hahahah en kestä, sun viesti jotenkin kolahti. 😀 Laita ihmeessä mulle esim. Instagramissa viestiä jos haluat joskus avautua lisää teidän uudesta arjesta tai haluat vertaistukea tai mitä vaan! 🙂 Ennen kaikkea, ihania viimeisiä vanhempainvapaaviikkoja. <3

      1. Meillä on myös saman ikäiset vauvat, meidän tyttö taitaa olla muutaman päivän vanhempi (10.2. syntynyt). Mä laitan viestiä 😊

  2. On varmasti haikeaa päästää irti yhteisestä ajasta Elan kanssa. Vitsit, miten nopeasti tuo 9kk hujahti! Mutta onneksi kaikissa asioissa on aina omat hyvät puolensa – töihinpaluu tuo taas toisenlaiset ilonaiheet mukanaan. <3

    1. Oot niin oikeassa. xx Ja aina se tulee olemaan mun pikkubeibi. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *