Vaikket joskus saakaan haluamasi, se voi olla ihastuttava onnenpotku

Tyhjä ajatus

Aina välillä mä havahdun miettimään kulunutta vuotta. Niin kuin vaikka nyt.

 

Vuosi sitten tähän aikaan musta tuntui, että maailma oli kaatumassa niskaan. Ja kyllä se vähän kaatuikin. En päässyt opiskelemaan kouluun, jonka pääsykokeeseen olin valmennuskurssineen valmistautunut puoli vuotta. Jouduin samalla luopumaan ensimmäisestä (opiskelija)asunnosta. Inhosin mun työtä. Erosin senaikaisesta poikaystävästä. Kaikki tapahtui yhden viikonlopun aikana. Hetken ajattelin että jään ikuisesti kaupan kassalle, sinkkuna ja ilman jatkokoulutusta.

Mutta siitä se sitten lähti. Asioita alkoi tapahtumaan. Kun ei ole vakituista työpaikkaa, koulua tai ketään ketä ajatella itsesi lisäksi, on mainio tilaisuus toteuttaa kaikki haaveet. Lähdin Kosovoon, kaksi kertaa, toisen kerran yksin. Sain heti seuraavassa yhteishaussa opiskelupaikan. Löysin - en vaan yhden vaan monta - kivaa työpaikkaa, joista osa on pinttinyt tulevaisuudenkuviini ja ratkaissut monta ammatinvalintakriisejäni. Löysin unelmieni asunnon. Varattiin ystäväni Mirkan kanssa liput Australiaan, jossa vietettiin pari selittämättömän kokemusrikasta ja unohtamatonta kuukautta keskellä oseanialaista kesää. Tapasin yhden kivan pojun sijaan monta mahtavaa ihmistä joka puolelta maailmaa - eri-ikäisiä tyttöjä, poikia, köyhiä, rikkaita, kahvikupista ennustajia ja jopa saksalaisen kaksosenikin.

Asioita, joita en olisi koskaan voinut toteuttaa koulun penkillä.

Kun saavuin Suomeen, olin tosiaankin sen näköinen että olin viettänyt useamman barbaque-lauantain. Lähdin tosissani salille ensimmäistä kertaa elämässäni, jonka jälkeen puntista on tullut osa arkeani lähes joka päivä. Olen huomannut, että ainoa tapa aloittaa päivä on lenkillä. Aloin soittamaan pianoa taas pitkästä aikaa.

Puhumattakaan tästä blogista, jonka uskalsin luoda vuosien epäröinnin jälkeen.

Olen luovempi, urheilullisempi ja onnellisempi.

Mikäköhän täänkin postauksen idea oli. Ehkä vähän nostalgisesti muistuttaa itselleen, että asioilla on hitto vie tosiaankin tapana järjestyä. Ja minusta yksi maailman eniten lohtua tuovista tunteista on nimenomaan se, että tästä faktasta on omaa henkilökohtaista kokemusta. Muistan kun paljon pienempänä vertasin omia ongelmia ja vastoinkäymisiäni Kauniit ja rohkeisiin. "Vitsi kun saan tästä matikan kokeesta varmaan hylätyn, mutta onneksi Brookella on ollut paljon rankempaa ja kyllä sekin on aina selvinnyt." Hahah. Nyt voi katsella taaksepäin omia alamäkiä ja muistella että niiden jälkeen on aina tullut - entistä korkeimpia - ylämäkiä.

Long story short: vaikket joskus saakaan haluamasi, se voi olla ihastuttava onnenpotku.

Kuvat viime tammi- ja helmikuusta Australian matkalta.

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

kui hienoja kuvia.. onhan tuo tikru lasin takana?:P

Saranda
Tyhjä ajatus

Kiitos, ja onhan se. :D En kyllä muuten uskaltais ikinä lähestyä.

Vieras
Vierailemassa

Ihana postaus, ihan herkistyin :) Voi että, ihania kuvia, ja varmasti hienoja kokemuksia! Olen sitä mieltä, että matkustelu kannattaa aina, ja kansainväliset ystävät ovat itselleni todella tärkeä juttu, ne antaa niin paljon ja laajentaa maailmankuvaa :) Nyt kun vielä on nuori ja vapaa, pitää toteuttaa unelmiaan. Itsekin aion vielä lähteä joko Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, kunhan valmistun yliopistosta tai ainakin kun kurssit on suoritettu loppuun. Tiedän että katuisin koko loppuelämäni, ellen sitä tee nyt. :)

Mikä kamera sulla muuten on? Näyttää ihan oman Nikonini kuvanlaadulta nimittäin :D

Saranda
Tyhjä ajatus

Vitsi, puhut kyllä täyttä asiaa! :) Ja suosittelen ehdottomasti lähtemään, ja ehkä just tohon aikaan kun on opinnot takana, eikä täällä jää mikään roikkumaan. Australia ja Uusi-Seelanti on niin lähekkäin, että kannattaa ilman muuta käydä molemmissa samalla reissulla. Itteäni harmittaa, kun budjetti ei antanut siihen myötä.

Ja saattaa hyvinkin olla että sama kamera kyseessä. :) Mulla on Nikon D3100.

Sulla on muuten tosi ihana blogi, jäin heti koukkuun !

Vieras
Vierailemassa

Juu sama kamera, ei ihmekään kun kuvat näytti niin tutuilta :D Ja juu, molemmissa haluaisin käydä, katsotaan miten omat rahani tulevat riittämään!

Ja kiitos, itse en sanoisi blogiani ehkä ihanaksi, se on lähinnä nettipäiväkirja minulle, eli purkaan etenkin ahdistavia ja mieltä painavia asioitani sinne, mutta voisin niistä hyvistäkin enemmän kertoilla.

Asioilla on tapana järjestyä aina jotenkin päin. Ei ehkä odotetusti tai niin kuin on suunnitellut, mutta ne järjestyvät silti ja huomaat elämäsi olevankin ihan mallillaan vaikkei kaikki mennyt (lähellekään) suunnitelmien mukaisesti. Tämän olen itse saanut huomata turhankin monesti, mutta ainakin se on opettanut sopeutumaan mitä erilaisimpiin tilanteisiin ja huomaamaan niistä hyviä asioita vaikka olisikin niiden halunnut mennä aivan toisin. Mutta tässäkin huomaa, että jälleen kerran sanonnat pitävät paikkaansa: Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Ja toisen oven takana olevat asiat voivat olla jännempiä ja kutkuttavampia kuin osasi odottaakaan!

Saranda
Tyhjä ajatus

Just niin!:) en tiedä mitä tuohon enää lisäämään kun sanoit niin hyvin kaiken! Hihi.

Heh, kiitos :)

Vierailija (Ei varmistettu)

paljonko sun liput maksoi ausseihin? ostitko samaan aikaan meno ja paluu lipun? sulla on kiva blogi! tykkään tosi paljon:))

Saranda
Tyhjä ajatus

Voi kiitos :) mielyttävä kuulla :)

Ostin samalla kertaa menopaluun, jolla oli kaiken kaikkiaan hintaa vajaa 1300€ (johon sisältyi EU:n ulkopuolinen peruutusturva).

Kommentoi