Välivuodesta tai useammasta

Tyhjä ajatus

Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa tästä jo pari kuukautta sitten, nimittäin opintojen välisestä vuodesta/välisistä vuosista. Ehkä joku kuitenkin hyötyy tästä kirjoituksesta näin keskisyksylläkin - joku, joiden kaverit on aloittanut jo opiskelut ja oma töihinlähtö tuntuu masentavalta rinnastaessa sitä villeihin opiskelubileisiin ja vapaan omatunnon lintsaamisiin. (Ihan alkuun pakko selventää, että ihan kaikki opiskelubileet eivät ole niin villejä. Terveisin vaan heille jotka niitä Laureassa suunnittelevat.)

Mä valmistuin lukiosta kesällä 2012 sen jälkeen kun olin paiskinut töitä ylioppilaskirjoitusten ja valmennuskurssin kanssa. Hain nimittäin opiskelemaan maailmanpolitiikkaa. (Joka kerta kun sanon sen ääneen, alkaa naurattaa ihan kamalasti. Maailmanpolitiikkaa! Mä? For real.) Yllättäen ei käynyt munkki että olisin ollut yksi niistä muutamasta onnekkaasta tuhansien joukosta, jotka pääsivät opiskelemaan Helsingin Yliopistoon. Ei muuten mennyt muutenkaan kamalan hyvin. Ei auttanut jäädä pyörittelemään peukaloita, vaan aloin pakertaa kolmen duunin kanssa.

Samalla pohdin hirveästi että mitä pitäisi opiskella ja minne sitä pitäisi hakea. Ennen pitkään hoksasin vaihtaa verbin ja kysyä itseltäni että mitä haluan opiskella, minne haluan hakea.

Joten syyshaussa laitoin hakupaperit menemään Laurean ammattikorkeakouluun sosionomiksi. Suomeksi: ei maailmanpolitiikkaa. Ensin tuli kutsu pääsykokeisiin ja myöhemmin itse kouluun. Olin niin ikionnellinen että olin löytänyt alan, joka oikeasti kiinnosti minua kaikin puolin. Ja mitä mä tein? Lykkäsin opintoja lisää.

Oli mielenkiintoista olla kerrankin työelämässä tekemässä kaikenlaista. Sijaistin opettajaa, tulkkasin albaniaa ja istuin kaupan kassalla. Kaikkia saman päivän aikana. Oli siistiä nähdä, missä oma raja kulkee ja ymmärtää, mitä haluaa tehdä jatkossa ja mitä ei todellakaan ikinä koskaan never again.

Ja töistä ansaittu raha ei suinkaan löytänyt tiensä säästötilille vaan lentoyhtiöihin. Matkustin useamman kerran Kosovoon ja ensimmäistä kertaa Turkkiin. Suurin reissuni oli kuitenkin Australia - haloo, Aussit! Ei kauhean monen opiskelijan herkkua. Pari kassavuoroa piti tehdä. Palatessani Australiasta heti seuravana päivänä sain asuntotarjouken - puoli vuotta siitä kun jouduin luopumaan HOAS:in kämpästä kun ei ollut enää opiskelupaikkaa. Uusi asunto oli paljon coolimpi ja olen viihtynyt täällä siitä asti.

Nyt opiskelen jo toista vuotta Laureassa, mutten olisi vaihtanut välivuottani mihinkään. Kun katselen ystäviäni, jotka eivät ole koulussa omasta tahdosta tai ilman, näen niin makeita juttuja. He ovat edenneet työuralla nopeasti ja saaneet "koulutuksen puutteesta" huolimatta oikein hyvää palkkaa ja katehdittavia työsuhde-etuja. Heille on auennut ovia tekemään juuri sitä mitä haluavat - yrittäjinä, freelancereina, taitelijoina, äiteinä. He ovat saaneet mahdollisuuksia opiskella tai oppia eri työurille. He ovat matkustelleet ja nähneet maailmaa sen verran mitä jotkut ihmisevät vain haaveilevat koko ikänsä.

En vähättele opiskelua - olen aina nauttinut siitä, ja olen varma, että jatkan sitä jossain muodossa myös parin vuoden päästä valmistumiseni jälkeenkin. Haluan vain painottaa, että jatko-opiskelun ei tarvitse olla pakollinen kuvio tulevaisuutta suunnitellessa vain koska joku sanoo niin tai koska muut tekevät sitä. Etenkin jos haluaa opiskella koulussa, jossa ei noin vain päästä, on oltava kärsivällinen ja hyödynnettävä mahdolliset välivuodet täysin.

Täytyy kysyä itseltään - ei keneltäkään muulta - mitä haluaa ja milloin haluaa. Kaiken voi saada, mutta ei samaan aikaan.

Täytyy muistaa myös eri opiskelumuodot. On perinteinen lukio/ammattikoulu ja yliopistot/ammattikorkeat. Mutta myös avoimet opinnot, aikuisten puoli, erilaiset kurssit, harrastukset, itsenäinen tiedonhaku... Jos istut kolme tuntia kirjastossa, voit oppia enemmän kuin mitä meikäläinen koko viikolla koulussa. Puhumattakaan, että työelämässä oppii aivan valtavasti sellaisia asioita, mitä ei voi edes verrata lukemiseen.

Jos vietät "välivuotta"/olet tällä hetkellä ilman opiskelupaikkaa, mieti sitä mahdollisuutena äläkä "aikana joka menee hukkaan". Voit saada rutkasti työkokemusta, säästöjä, matkamuistoja tai aikaa harrastuksiin. Voit muuttaa elämäsi täysin. Voit myös unohtaa säästämisen ja nauttia kerrankin siitä, että voit ostaa sen 5e laten tai 800e pakettimatkan ilman että syöt nuudeleita seuraavat puoli vuotta. (Nuudelitkin on oikeasti loppujen lopuksi aika kalliita, just saying.) Jos et ole väliaikaisesti töissä, älä murehdi sitäkään. Nauti kerrankin siitä, ettei tarvitse tehdä mitään, ja tee päivistäsi täysin omannäköisesi. Kun uskoo ja on varmuutta itseensä, muutkin näkevät niitä asioita sinussa.

Kuvat ovat Australiasta, Great Ocean Roadista. Ekaa kuvaa en halunnut aikoinaan julkaista, koska kuvassa vatsani näyttää isolta. Välivuotena voi siis oppia myös kasvattamaan itsetuntoa. Ja vatsaa.
 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Saranda

Kommentit

tilda amanda (Ei varmistettu)

Tää oli tosi hyvin sanottu:

Kaiken voi saada, mutta ei samaan aikaan.

Kiitos taas kauniista tekstistä. ☻

Saranda
Tyhjä ajatus

Muistan lukeneeni jotain hömppälehteä X ja siinä oli laulaja Fergien haastattelu missä hän sanoi noin :D jäänyt kummittelemaan mieleen... Kiitos itellesi kommentista!

Kommentoi